Horoskoopeille on helppo nauraa, ja akateemisessa kuplassa on helppo ihmetellä, minkälaiseen huuhaaseen jotkut uskovat. Monet psykologian opiskelijat, ja uskoakseni myös lääketieteen opiskelijat, vastustavat intohimoisesti kaikkea pseudotiedettä. Se on tarpeellista, sillä tiedevastaisuus ja valheellisten väitteiden leviäminen ovat yksi internet-ajan suurimmista ongelmista. Hyvinvoinnin nimissä kaupataan jos jonkinlaista kirjaa ja palvelua, joilla ei ole mitään tekemistä näyttöön perustuvien hoitomuotojen kanssa. Pahimmillaan ihminen jää vaille sitä hoitoa, jota hän todella tarvitsisi.
Virheellisten ja haitallisten väittämien vastustaminen on tarpeellista. Muiden ihmisten vastustaminen sen sijaan ei ole. Akateemisessa ylemmyydentunteessa ja me ja muut -asenteessa piilee se vaara, että keskusteluista työnnetään entistä kauemmas juuri ne, jotka todennäköisesti hyötyisivät tieteellisten periaatteiden ymmärtämisestä. Faktojen kaataminen ihmisen päälle ei riitä muuttamaan uskomuksia, jos hän ei ymmärrä tiedon muodostumisen prosessia. Tiedemaailma voi tuntua kylmältä ja torjuvalta, ja merkityksellisyyttä etsivä ihminen kääntyy yhä enemmän kohti joogayhteisöjä ja salaliittoteorioita, joissa hänen ajatuksensa saavat hyväksyntää ja validointia.
Mitä jos me tulevina terveydenhuollon ammattilaisina pysähtyisimmekin hetkeksi aikaa kuuntelemaan sen sijaan, että yrittäisimme valistaa muille, kuinka väärässä he ovat? Ei riitä, että vastapuoli oppii ymmärtämään meitä, vaan myös meidän on opittava ymmärtämään heitä. Parantavat kivet ja energiahoidot vastaavat aina johonkin tarpeeseen. Mikä se tarve on? Ja ennen kaikkea: voisiko se sama tarve täyttyä myös jollain sellaisella, joka on totta? Kaikki ihmiset kaipaavat huomioiduksi ja välitetyksi tulemista, ja monesti huuhaan mukana tulee kokonainen yhteisö, jossa näitä on tarjolla. Kaaottisessa maailmassa oman ryhmän yhteiseen totuuteen uskominen voi tuntua turvalliselta. Voi olla, että tämän uskomuksen sisällöllä ei lopulta ole juurikaan välillä, kunhan on jotain, joka pitää maailman kasassa.
Vaikka en itse allekirjoita minkään ei-tieteellisen uskomusjärjestelmän oppeja, pystyn näkemään, miksi asioihin uskotaan myös silloin, kun niiden paikkansapitävyydestä ei ole todisteita. Tarkoituksen ja merkityksellisyyden etsiminen on syvästi inhimillinen ominaisuus. Joskus tuntuu, että nykymaailmassa tarkoitusta on yhä vaikeampi löytää. Yhtenäinen maailmankuva on hajonnut, ja monen elämää sävyttää eksistentiaalisen tyhjyyden tunne. Tiede on vielä toistaiseksi melko huono vastaamaan kaikista suurimpiin elämää ja ihmisyyttä koskeviin kysymyksiin, joten on ymmärrettävää, että vastauksia otetaan sieltä mistä niitä annetaan.
Tulevana psykologina en tietenkään kehottaisi ketään hoitamaan mielenterveyttään kivillä tai tekemään elämänvalintoja tähtikarttojen perusteella. Sen sijaan voisin kysyä: ”Mitä kivet antavat sinulle, ja miten minä voisin antaa jotain samankaltaista?”. Lisäksi näinä epävarmoina aikoina voisin kannustaa ketä tahansa etsimään elämään merkityksellisyyttä ja vaalimaan sellaisia symboleja ja rituaaleja, jotka auttavat kantamaan vaikeiden hetkien yli. Keskitysleiriltä selvinnyt psykiatri ja logoterapian kehittäjä Viktor Frankl sanoi sen hyvin: “Those who have a why to live, can bear with almost any how”.
Teksti: Anna Piri, Kompleksi-lehden päätoimittaja
Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 4826
Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 4826
Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 4826
Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 4826