Ilmastonmuutoksesta kuulee nykyään puhuttavan käytännössä joka päivä. Aiheen pinnalla pysyminen onkin epäilemättä tärkeää, jotta ilmastonmuutoksen eteen myös tehtäisiin töitä sekä yksilön että yhteiskunnan tasolla. Kuitenkin sävy, jolla ilmastonmuutoksesta puhutaan, mietityttää: esimerkiksi Yle ja HS ovat viitanneet ilmastonmuutokseen tuloillaan olevana ”maailmanloppuna”1, 2. Uutisoinnin perusteella tuleekin helposti käsitys, että edessä olisi vääjäämättä etenevä katastrofi, joka tuhoaa maailmasta kaiken hyvän.
Liekö siis ihmekään, että ”ilmastoahdistus” oli Kotuksen lokakuun sana3 ja Aalto-yliopisto on järjestänyt ilmastoahdistuksen kanssa painiville keskusteluryhmän4. Voi kuitenkin olla kierolla tavalla lohdullista, ettei eteneväkään ilmastonmuutos välttämättä ole edes suurin lähivuosikymmenten globaaleista ongelmista. Esimerkin vuoksi: WHO on arvioinut, että ilmastonmuutoksen aiheuttamiin ongelmiin tulee kuolemaan vuosittain noin 250 000 ihmistä vuosina 2030–20505. Luku on kieltämättä suuri, mutta toissa vuonna jo yksistään malariaan kuoli vielä tätäkin suurempi määrä: reilu 400 000 ihmistä6, mikä on samaa suuruusluokkaa aiempien vuosien lukujen kanssa. Kenties osin tästä syystä mahdollisimman tehokkaita hyväntekeväisyysjärjestöjä kartoittava liike, GiveWell, onkin päätynyt nostamaan malarian torjunnan ilmastonmuutosta keskeisemmäksi hyväntekeväisyysalueeksi7.
Puhtaasti inhimillisen kärsimyksen määrässä arvioituna ilmastonmuutos ei siis kukaties tule olemaan edes suurin globaaleista ongelmista, eikä se taatusti ole kirjaimellinen ”maailmanloppu”. Etelä-Helsingin merenrantatalotkaan eivät todennäköisesti tule jäämään veden alle8, vaikka jokunen tämän jutun lukijoista voikin kuukahtaa kyseisten asuntojen yläkerroissa helteeseen useiden vuosikymmenten kuluttua.
Ekosysteemeille sen sijaan ilmastonmuutos tulee olemaan ilmeisesti äärimmäisen tuhoisa, eikä ilmastonmuutoksen aiheuttamaa inhimillistä kärsimystä tietenkään vähennä se, että malaria voi aiheuttaa enemmän kärsimystä. Tästä huolimatta maailmanloppua maalailevaa katastrofointipuhetta on aihetta kritisoida. Pelkoa herättävä kuvasto ei nimittäin muuan alustavan tutkimuksen perusteella vaikuta olevan kovin hyvä keino motivoida ihmisiä muutokseen9. Samaisen tutkimuksen perusteella pelottelu pikemminkin vaikuttaa etäännyttävän ihmisiä koko ilmastonmuutosaiheesta ja aiheuttavan toivottomuuden tunnetta. Tutkijat ehdottavat, että jos ihmisiä halutaan motivoida toimimaan ekologisemmin omassa arjessaan, pelkoa herättävien viestien lisäksi tai sijaan tulisi myös tukea ilmastoasioista lukevien coping-keinojen hyödyntämistä.
Ilmastonmuutosasiassa eräänlainen coping-keino voisikin olla ympäristöystävällisten tekojen tekeminen. Kerrottakoon siis tämänkin jutun loppuun listamuotoisesti muutama asia, jotka ovat tällä saralla tehokkaita – ja että tavallistenkin ihmisten toimilla, kuten kuluttajavalinnoilla ja äänestyspäätöksillä on väliä, vaikka ilmastonmuutos ei pysähdy kangaskasseja ostelemalla ja asiassa kaivattaisiin myös suurta kansainvälistä kunnianhimoa.
Lähteenä seuraaviin ilmastoystävällisiin ohjeistuksiin olen käyttänyt Suomen ympäristökeskuksen raporttia10. Tämän mukaan kotitalouksien päästöjen osuus kaikista kasvihuonekaasupäästöistä on noin 70 %:a. Keskivertosuomalaisen kasvihuonekaasupäästöt ovat vuodessa noin 11,5 tonnia hiilidioksidiekvivalenttia (tCO2e), joista 4,5 tonnia kuluu asumiseen ja kodin energiankäyttöön; 2,2 matkustamiseen; 1,8 ruokaan; ja 3,0 muihin palveluihin ja hyödykkeisiin. Omia kasvihuonekaasupäästöjään voi listan raportin ohjeilla vähentää arviolta noin 37 %:a. Vaikka luku ei ole esimerkiksi 80 %:a, on efektikoko silti luultavasti heittämällä suurempi kuin mahdollisessa väitöskirjatutkimuksessasi oli tai tulee olemaan.
● Asuminen (4,5 tCO2e). Talvella lämpötilan vähentäminen yhdellä asteella säästää lämmityksestä noin 5 %:a (0,1 tCO2e) energiaa. Kodin energiatehokkuuden parantamisella esimerkiksi remonttien yhteydessä voidaan nipistää vielä kokonainen 1,0 tCO2e ja vielä lisää omien vedenkäyttötapojen huomioinnilla ja vuotavien hanojen korjaamisella.
● Matkustaminen ja liikenne (2,2 tCO2e). Kävely ja pyöräily ovat selkeästi ympäristöystävällisimpiä valintoja, siinä missä autoilu tuottaa 74 %:a matkustamiseen liittyvistä päästöistä. Julkinen liikenne, autokyytien jakaminen ja vähäpäästöisten ajoneuvojen suosiminen ovat myös toimivia tapoja päästöjen vähentämiseen. Edellisiä liikkumisen muotoja suosimalla kasvihuonekaasupäästöistä on mahdollista pudottaa pois peräti 0,9 tonnia, ja pelkkää pyörää tai julkisia hyödyntävä kuluttaa vieläkin vähemmän.
Jostain kumman syystä tässä osiossa ei eksplisiittisesti mainittu lentämistä, joka on ilmeisesti liikkumismuodoista ultimaattisesti pahin. Esimerkiksi HKI–New York–HKI-matka tupruttaa – olkoonkin hieman epäluotettavan Yle-jutun perusteella – 3,7 tonnin edestä päästöjä11, mikä olisi jo lähes saman verran kuin vuoden keskivertosuomalaisesti autoilua sisältävä liikennekäyttäytyminen ja lihaa sisältävä ruokavalio yhteensä. Joka tapauksessa päästöjen mittaluokka lienee lentämisen suhteen usein sadoissa kiloissa tai tonneissa. Lentomatkailun päästöjä voi tosin kompensoida summalla, joka vaihtelee muutamasta eurosta joihinkin kymppeihin, mutta jos mitään kompensointia ei toteuta, kaukomatkan tekemättä jättäminen voi olla koko listan suurin yksittäinen ekoteko.
● Ruoka (1,8 tCO2e). Tavallinen kuluttaja voi ainakin puolittaa ruokaan liittyvän hiilijalanjälkensä. Se onnistuu vegaanisen tai kasvisruokavalion suosimisen lisäksi siten, että ruoan roskiin heittämistä vältetään. Lisäksi kaupoista ja ravintoloista kannattaa ostaa ruokaa, joka menisi muuten roskiin, eli esimerkiksi viimeisen käyttöpäivän tuotteita.
● Palvelut ja hyödykkeet (3,0 tCO2e). Ostamalla hyvälaatuisia ja kestäviä tuotteita, vuokraamalla tai lainaamalla tuotteita ostamisen sijaan sekä ympäristöystävällisiä tuotteita valitsemalla kolme tonnia hiilidioksidiekvivalenttia on mahdollista pudottaa arviolta 2,5:een.
Kaikkien yllämainittujen ohjeiden huomiointi omassa arjessa olisi luultavasti iso ponnistus, jos ei ole esimerkiksi koskaan miettinyt kotinsa energiatehokkuutta, auton käyttö vaikuttaa ainoalta vaihtoehdolta tai ei ole ryhtynyt kasvissyöjäksi. Toisaalta monet toimenpiteistä eivät ole isoja tai mahdottomia: moni tiedekunnassamme esimerkiksi autoilee vain vähän tai ei lainkaan, on kasvissyöjä ja tietoinen kulutusvalinnoistaan sekä asuu (tahtomattaan) energiatehokkaassa, mutta talvisin kylmäksi säädetyssä opiskelija-asunnossa.
Toisaalta pelkkä ilmastotekojen tekeminen ei liene kaikille toimiva keino ilmastoahdistuksen käsittelemiseen. Tällöin kannattaa ilman muuta hyödyntää esimerkiksi sosiaalista tukea, jos sitä on saatavilla. Jollain tavalla lohduttavaa voi kuitenkin olla, että omaan hiilijalanjälkeen vaikuttaminen voi olla jopa helpompaa kuin ahdistuksen hallinta.
Palstalla kirjoittaa psykologian opiskelija.
Teksti:
Tero Pulkkinen
Lähteet
1. Mäkinen, J.-H. (2018, syyskuun 12.). Joona-Hermanni Mäkisen kolumni: Maailmanlopun kello näyttää kaksi minuuttia vaille keskiyön. Yle. Noudettu osoitteesta
https://yle.fi/uutiset/3-10396593
2. Tervo, J. (2018, lokakuun 14.). Maailmanloppu on tulossa, ja se on kaikin tavoin erilainen kuin aiemmat maailmanloput. Helsingin sanomat. Noudettu osoitteesta
https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005862160.html
3. Kotus. (2018, lokakuun 10.). Kuukauden sanat 2018 – Ilmastoahdistus. Noudettu osoitteesta
https://www.kotus.fi/nyt/kuukauden_sana/kuukauden_sanat_2018/ilmastoahdistus.28915.news
4. Parkkinen, S. (2018, huhtikuun 15.). Ilmastoahdistus aiheuttaa vihaa, surua ja syyllisyyttä – Aalto-yliopisto tarjoaa opiskelijoille tukea ilmastonmuutoksen käsittelyyn ja muistuttaa toivosta. Yle. Noudettu osoitteesta https://yle.fi/uutiset/3-10140284
5. World Health Organization (2018, helmikuun 1.). Climate change and health. Noudettu osoitteesta
http://www.who.int/news-room/fact-sheets/detail/climate-change-and-health
6. World Health Organization (2018, marraskuun 19.). Malaria. Noudettu osoitteesta
http://www.who.int/news-room/fact-sheets/detail/malaria
7. Top Charities (n.d.). Noudettu osoitteesta
https://www.givewell.org/charities/top-charities
8. Hanhinen, H. (2018, helmikuun 13.). Suomalaistutkija ennustaa: Helsingissä merenpinta nousee 30 senttiä vuoteen 2100 mennessä. Yle. Noudettu osoiteesta
https://yle.fi/uutiset/3-10072809
9. O’Neill, S., & Nicholson-Cole, S. (2009). “Fear won’t do it” promoting positive engagement with climate change through visual and iconic representations. Science Communication, 30(3), 355-379.
10. Salo, M., & Nissinen, A. (2017). Consumption choices to decrease personal carbon footprints of Finns. Suomen ympäristökeskus. Noudettu osoitteesta
https://media.sitra.fi/2017/10/23144245/Consumption_choices_to_decrease_personal_carbon_footprints_of_Finns.pdf
11. Lentäminen saastuttaa! (2007, huhtikuun 16.). Yle. Noudettu osoiteesta https://yle.fi/aihe/artikkeli/2007/04/16/lentaminen-saastuttaa
Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 4826
Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 4826
Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 4826
Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 4826