Esseessä pohditaan mitä Joulupukkina toiminen vaatii. Entä sopisiko lääkäri sivutoimiseksi Joulupukiksi?
Joulu lähestyy, ja saat pyyntöjä lahjoja jakelevaksi punanutuksi — tai olet saamatta. Palkkio voi olla jopa houkutteleva, mutta toimenkuva saattaa tuntua turhankin hankalalta tai muuten vain ujostuttaa. Osaanko eläytyä rooliini? Näytänkö tarpeeksi uskottavalta? Olenko ylipäänsä pätevä toimeen? Harppausta vastuutehtävistä suurimpaan ei yleensä tehdä kevyin mielin, eikä välttämättä tulisikaan. Joulupukilla sekä tämän apulaisilla on heihin uskoviin lapsiin arvovaltaa, jollaisesta harva osaisi uneksiakaan.
Q-kautisen teettämän kyselyn perusteella joulupukkeilun vaatimuksiin suhtaudutaankin vakavasti. Vastanneista 73% piti Joulupukkina tai Joulupukin apulaisena esiintymistä haastavana ja vain noin puolet jompanakumpana esiintyneistä vaikuttaisivat suoriutuneensa tehtävästä mielestään enimmäkseen uskottavasti. Tästä huolimatta peräti 86% piti Joulupukin tai tämän apulaisen uskottavuutta vähintään jonkin verran tärkeänä ja vain 2,7% suosi epäuskottavuutta. Joulupukilta edellytetään raudanlujaa pätevyyttä.
Kyselyn otos ei riitä spekulointiin esiintyjän etnisyyden ja itsevarmuuden välisestä yhteydestä, mutta iällä tai ruumiinrakenteella ei näyttäisi olevan merkittävää korrelaatiota esiintyjän uskottavuuden kokemukseen eikä haluun esiintyä Joulupukkina tai tämän apulaisena tulevaisuudessa. Sukupuoliroolien määräämät estot lienevät kuitenkin edelleen voimakkaita. Miehistä 60% uskaltaisi esiintyä Joulupukkinakin, kun taas naisista 67% uskaltaisi esiintyä vain apulaisena. Naiset olisivat työvoimana yhtä lailla saatavilla: haluttomuus esiintyä kumpanakaan oli noin 20% riippumatta sukupuolesta. Naissukupuolen emansipaatiota kaivataan siis jälleen yhdellä uudella osa-alueella, sillä maailman lapsiperheet ovat hädässä. Joulupukin käynti yöllä kenenkään näkemättä on yleinen ilmiö, joka toistuessaan horjuttaa lapsen uskoa.
Ennakko-odotusten vastaisesti haluttomuus esiintyä kumpanakaan osoittautui jopa hieman yleisemmäksi niillä, joilla oli aiempaa esiintymiskokemusta. Tämä saattaa liittyä ikäviin muistoihin tunnistetuksi tulemisesta, vaikkei kausaatiota ole kaksoissokkotutkimuksin vielä todettu. Tutuille lapsille esiintyneistä 19% oli kokenut tilanteita, joissa epäuskottava esiintyminen oli aiheuttanut vähintään yhdelle osapuolelle mielipahaa. Kyselyyn vastanneista 19% oli myös itse lakannut uskomasta Joulupukkiin tunnistettuaan Pukkina esiintyneen henkilön, ja Pukkina tai tämän apulaisena esiintyneistä 36% oli tunnistettu. Tehtävään valitaankin usein lasten tuntema lähipiiriläinen — pahimmassa tapauksessa perheenjäsen — ja tulos voi olla katastrofaalinen.
Tämäkin ongelma lienee kulturaalinen. Alalla vallitsee valtava työvoimapula: vaikka tilattavia joulupukkipalvelujakin olisi, niiden käyttö ei ole yhteiskunnassamme vakiintunut. Haluamme mieluummin tutun ihmisen astuvan taloomme emmekä suomalaista ujouttamme kehtaa pyytää tähän vaativaan virkaan suvun ulkopuolisia, vaikka luottaisimmekin heihin. Työ-, harrastus- tai kurssikaverin värvääminen olisi viisaampaa, mutta vaatii muutosta asenteissamme. Vaihtoehtoa toisaalta hankaloittaa suvun ulkopuolisien tuttavien halu viettää joulu oman sukunsa kanssa.
Miksi siis ryhtyä Joulupukiksi, jos se kerran on niin luotaantyöntävää tointa? Olemme lääkäreinä kunnianhimoinen ja kutsumuksellinen ammattikunta, joka lannistumisen sijaan nauttii haasteista. Joulupukin professiota voikin rinnastaa lääkäriyteen monin tavoin. Kuten lääkäriltäkin odotetaan välillä ihmeratkaisuja, saattaa maallikko kuvitella korvatunturilaiset taikavoimaisiksi, suorastaan omnipotenteiksi. Joulupukkina tai apulaisena on myös oiva mahdollisuus kehittää vuorovaikutustaitoja erityisesti lasten kanssa, jotka ovat tunnetusti vaativa asiakasryhmä. Pukkina täytyy jatkuvasti tasapainotella logististen, eettisten ja filosofisten kysymysten parissa. Professioon sisältyy velvoitus lapsen edun asettamisesta omansa edelle. Lapsella on myös oma autonomiansa, jota on lähtökohtaisesti kunnioitettava mutta joutuu usein rajoittamaan paternalistisesti esimerkiksi lahjatoiveiden ollessa epärealistisia. Professioon liittyy myös kliininen autonomia, ja vanha ukki voi päätyä keksimään luoviakin vastauksia tälle esitettyihin vaikeisiin kysymyksiin luottamuksellisen tenava-valkopartasuhteen ylläpitämiseksi.
Miten selviytyä toimeksiannosta kunniallisesti? Kyselyyn vastanneiden mukaan asianmukainen laittautuminen on ehdottoman tärkeätä: poskipuna, huoliteltu virka-asu punaisine nuttuineen sekä saappaineen ja Pukille myös tuuhea parta sekä tyyny vatsan pullistamiseksi. Kommunikaatio vanhempien kanssa ennakkovalmistelujen yhteydessä on ratkaisevaa. Lasten nimien, ikien, harrastusten ja lahjatoiveiden opettelu, riittävän etäälle pysäköinti ja kulkusten kilistely ennen sisääntuloa sekä tieto, mitä toiveita on jättämässä toteuttamatta valmistautuakseen aiheesta sikiäviin keskusteluihin ovat tärkeitä yksityiskohtia.
Näyttelemisessä keskeisiä tekijöitä ovat vanhuksen ryhti, yskiminen ja rahisevalla äänellä puhuminen sekä ystävällisyys. Esittelyvaiheessa on oltava sosiaalisesti aloitteellinen ja tervehdittävä jokaista lasta nimeltä luoden pohjan turvalliselle valkoparta-tenavasuhteelle kahdenkeskisen vuorovaikutustilanteen kautta. Tämän jälkeen saakin olla pitkälti hiljaa, sillä vanha ja viisas mies on vähäpuheinen. Kyselemällä ja kuuntelemalla kuin Esa Laiho pärjää myös pitkälle, vaikkei olisikaan aito Joulupukki.
Ikääntyessään lapset kuitenkin varttuvat usein epäileväisiksi.
Kriittisiksi rajoiksi, jonka ikäisille esiintyminen vaikeutuu, on esitetty neljää, seitsemää ja kymmentä vuotta. Nämä vastaavat vallitsevia kehityspsykologisia käsityksiä: nelivuotias muodostaa jo pysyvämpiä muistoja, seitsemänvuotias altistuu koulussa levitetylle Joulupukin vastaiselle propagandalle ja varhaismurrosikäinen alkaa kehittää formaalista ajatteluaan. Kliininen autonomia roolin ja kohdeyleisön valinnassa perustuukin kompetenssiin ymmärtää omat mahdollisuutensa esiintyä valitsemassaan asetelmassa vakuuttavasti. Iäkkäämmälle lapselle esiintyessä voi olla viisastakin alentaa itsensä Joulupukin apulaiseksi aidon Pukin sijasta uskottavuuden säilyttämiseksi.
Kaikesta huolimatta karu totuus on, että vain 24% uskoi kyselyyn vastatessaan Joulupukkiin ja suurin osa yli neljävuotiaille esiintyneistä vastaajista koki olleensa epäuskottavia. Yrityksen voikin tulkita jo ennalta tuhoon tuomituksi, mikäli tavoitteena on täydellinen immersio. Vaikka lasten huijaaminen onkin meistä kyynisistä ja manipuloivista aikuisista hauskaa, on joulun tarkoitus olla ensisijaisesti yhdessäolon juhla, jossa Joulupukin käynti on pelkkä rituaali. Näistä rituaaleista kuitenkin kehkeytyy ajoittain ikimuistoisia tapahtumaketjuja, jotka yhdistävät ihmisiä vuosienkin kuluttua. Hauskanpito esiintyessäkin on sallittua, mutta Pukkina ei sovi peeloilla.
Teksti: Sampo Kuusela
Kuvitus: Eveliina Heinonen
Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 4826