Ilmainen kyyti

Kevätauringon säteet pujottelivat rakennustelineiden, pylväiden ja nostokurkien kaulojen väleistä talven jäljiltä sulavaan maahan. Rakennustyöläiset päättelivät työpäiväänsä. Katselin maisemia Kalasataman Terveys- ja hyvinvointikeskusksen kuudennen kerroksen ikkunasta. Tulin Kalasatamaan tutustumaan Helsingin kaupungin Ehkäisyneuvonnan palveluihin tänä keväänä, kun olin ensin saanut nauttia elämäni ensimmäisistä auraoireista.

Akuutin vatsan CBL-opetuksessa kokemani lumisateen ja sahalaidan jälkeen olin yhteydessä neuvontaan ja kuukautta myöhemmin sain jo nähdä oman kohtuni ja pienen kierukan ultraäänessä. Toimituksen jälkeen olin helpottunut ja kiitollinen, mutta myös miltei hämilläni siitä, että sain palvelun ilmaiseksi.

Ehkäisyn hinnasta on keskusteltu myös vaalien alla. Nuorten ja erityisesti nuorten naisten elämää koskevat kysymykset harvoin puhuttavat suurta yleisöä ja jäävät usein muiden teemojen varjoon, vaikka kyse olisi yhteiskunnalle säästöjä tuovista ratkaisuista.

Ehkäisyvelvollisuus ja -vastuu sekä taloudellinen taakka lankeavat usein sille, jolla on eniten hävittävää. Tällöin pelissä voi olla myös muuta kuin mahdollinen raskaus. Ehkäisyn tulisi koskettaa jokaista.

Istuessani reilu vuosi sitten New Yorkin Subwayssa A-junassa palatakseni päivän tai yön päätteeksi asumuksellemme, jäin usein katsomaan metron seinille ripustettuja PrEP-mainoksia. Kyse on HIV:n estolääkityksestä, jota käytetään ennen mahdollista altistumista HI-virukselle. Mainosten naiset olivat itsenäisiä ja miehet ylpeitä, onnellisia ja vastuullisia. Mainoksiin törmäsi metron lisäksi kaduilla, pysäkeillä, televisiossa ja hyvin näyttävästi myös New York Pridessa.

Konsepti hämmensi minua ja ystävääni. PrEP vaikutti räikeältä vastakohdalta vastuulliselle ja terveyttä edistävälle toiminnalle. Mitä tapahtuukaan kaikkien muiden sukupuolitautien esiintyvyydelle? Eikö fokusoimalla yhteen, kieltämättä toki pelätyimpään, sukupuolitautiin kuitenkin sulje silmänsä lukuisilta muilta sairauksilta?

Otin kysymyksen puheeksi erään ryhmäopetuksen päätteeksi infektiolääkärin kanssa. Hämmästyksekseni hän kertoi infektiolääkäreiden niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassa riemuitsevan PrEP:in tulosta markkinoille. PrEP on vaikuttanut HIV:n esiintyvyyden laskuun usealla eri mekanismilla. (1)

Itse lääkitys ehkäisee tartuntaa tehokkaasti. Lääkitystä käyttävän on myös käytävä testeissä kolmen kuukauden välein varmistuakseen siitä, että on seronegatiivinen. Tämä on parantanut testeihin pääsyä ja vähentänyt testaamiseen liittyvää stigmaa. Muidenkaan sukupuolitautien esiintyvyyden ei ole tutkimuksissa havaittu nousseen.
Muistan erään Lontoossa asuneen ystäväni joitain vuosia sitten ihmetelleen ehkäisyn hintaa Suomessa. Hän kertoi ehkäisyn olevan Britanniassa maksutonta. Tällöin ajattelin ilmaisen ehkäisyn kuuluvan ehkä opiskelijaterveydenhuoltoon hänen yliopistollaan tai rajatummin Lontoon alueella. Näin ei kuitenkaan ollut. Ilmainen ehkäisy koskee Britanniassa jokaista kansalaista.

Mitkä tekijät vaikuttavat siihen, kenelle tarjotaan edullista tai ilmaista ehkäisyä? Tai tarjotaanko sitä ollenkaan? Ja mikseivät nämä huolenpidon ja tasa-arvon ehdot täyty suomalaisissa kunnissa?

Haluttomuus jakaa taloudellista vastuuta ehkäisyn kustannuksista on karu viesti erityisesti nuorille naisille, niin yksittäisen parisuhteen kuin yhteiskunnankin tasolla.

Nuorten ja erityisesti naisten hyvinvointi ei ole suomalaisessa yhteiskunnassa yhtä korkeassa arvossa kuin mielellämme annamme ymmärtää. Mielestäni on hyvin erikoista, ettei aktiivisen tasa-arvokeskustelun aikana avoimemmin puhuta ehkäisyn kustannusten jakautumisesta edes vakituisissa parisuhteissa.
MeToon myötä suostumus seksuaaliseen kanssakäymiseen on tuotu esiin. Yllättävän moni pitää sanallisen suostumuksen pyytämistä kiusallisena ja tunnelmaa latistavana, turhana ja ylimääräisenä velvoitteena. Mielestäni on kuitenkin aiheellista kysyä, onko intiimiin kanssakäymiseen edellytyksiä, jos kumppanin kanssa ei ole valmis puhumaan haluistaan ja haluamattomuuksistaan.

Sama koskee mielestäni ehkäisyä. Raskauden ja sukupuolitautien riski on läsnä ihmisten välisessä intiimiydessä. Ehkäisyn mahdollisen käytön ohella olisi yhä enemmän aiheen keskustella myös siitä, kuka huvin kustantaa.

Vaikkei edes ajattelisi tasa-arvollisia näkökulmia, terveystalous-
tieteellisesti kysymys ilmaisesta ehkäisystä on hyvin yksin-
kertainen. Pitkäaikaisen ehkäisyn ilmainen tarjoaminen on vähentänyt nuorten tekemiä abortteja esimerkiksi Vantaalla ja Raumalla ja tuonut huomattaviakin taloudellisia säästöjä. Väestöliitto ja THL ovat pyrkineet ajamaan ilmaista ehkäisyä jo yli kymmenen vuotta. On aiheen kysyä, miksi muutos on näin hidasta.

Ilmaisen ehkäisyn vastustajilta on esimerkiksi Helsingin kaupunginvaltuustossa kuultu argumentteja, joissa ollaan huolissaan muiden sukupuolitautien leviämisestä. Myös valtuuston kristillisdemokraatti-jäsen vastusti päätöstä tarjota alle 25-vuotialle ensimmäinen pitkäaikainen ehkäisy ilmaiseksi. Erityisesti vas-
tustettiin menetelmiä, jotka ”estävät hedelmöittyneen munasolun kiinnittymisen”.

Esimerkiksi Vantaalla ilmaisen ehkäisyn yläikäraja on asetettu 20 vuoteen. Vaikka Vantaalla vaikutukset ovat olleet suuria ja alle 20-vuotiaiden ikäryhmässä aborttien määrä on laskenut jopa 36 prosenttia ilmaisen ehkäisyn tarjoamisen jälkeen (2), Suomessa abortteja tehdään kuitenkin eniten juuri 20-24 -vuotiaiden ryhmässä. Onneksi Helsingin kaupunki sen sijaan on päätynyt 25 vuoden ikärajaan. Päätöksellä kesti kauan, mutta siitä on oltava ylpeä.

Suomessa on kuitenkin yhä THL:n arvion mukaan yhä lähes 300 kuntaa, jotka eivät tarjoa ilmaista ehkäisyä lainkaan. Ehkäisyn kustannukset eivät siis jakaudu tasan sukupuolten, ikäryhmien eivätkä edes kotikuntien välillä.

Ikoninen e-pilleri on ollut käytössä jo lähes kuuden vuosikymmenen ajan. Valmiste on mahdollistanut vapaan rakkauden jo kolmannelle sukupolvelle. Ja kuten PrEP:in kanssa, ei e-pillerinkään markkinoille tulon myötä havaittu merkittävää sukupuolitautien ilmaantuvuuspiikkiä. Nyt estrogeenijohdannaisten ympäristövaikutukset kuitenkin huolettavat monia. Historiallisesti e-pillerin kulttuuriset ja sosiaaliset vaikutukset tasa-arvoon ovat kuitenkin kiistattomat.

Miesten ehkäisypillerit taas ovat olleet kehitteillä vuosikymmeniä. Haittavaikutuksiltaan hyväksyttyjä valmisteita ei kuitenkaan ole markkinoilla vieläkään. Vaikka tutkimusprojektit ovat saaneet rahoitusta niin Gateseiltä kuin YK:ltakin, on jonkinasteista tarmottomuutta aistittavissa. Voimaa ja päättäväisyyttä puuttuu – aivan kuten maksuttoman ehkäisyn tarjoamisessa.

Miksi siis tunsin itse häpeilyä tai vaivaannusta ilmaisesta kierukastani? Olenhan vuosien aikana maksanut jo yli viiden sadan euron edestä yhdistelmäehkäisypillereitä. On päinvastoin aihe juhlaan; on vähintäänkin korkea aika, että joku jakaa taloudellisen vastuun kanssani. Olkoon se nyt sitten esimerkiksi Helsingin kaupunki.

Teksti ja kuvitus: Ellamaija Kasanen

Lähteet:

1. Sullivan P et al. The impact of pre-exposure prophylaxis with TDF/FTC on HIV diagnoses, 2012-2016, United States. 22nd International AIDS Conference (AIDS 2018), Amsterdam, abstract LBPEC036, 2018.
2. Frida Gyllenberg et al. Long-Acting Reversible Contraception Free of Charge, Method Initiation, and Abortion Rates in Finland, American Journal of Public Health, 108(4)