Arktinen atri

Ollessani vaihdossa Taiwanissa kysyivät kaikki rahasta. Paljonko terveyskeskuslääkäri Suomessa tienaa – paljonko erikoislääkäri? Kuinka paljon lääkäreitä Suomessa arvostetaan? Miten palkka suhteutuu suomalaiseen keskipalkkaan? Kun taas kysyin taiwanilaisilta lääketieteenopiskelijoilta, miksi he hakivat alalle, toistuivat samat teemat: taloudellinen hyvinvointi ja yhteiskunnallinen asema. Myös perheen tahto korostui motiiveina. Suomessa vastaavanlaisten ajatusten esille tuonti olisi hyvin poikkeuksellista. Olemme vaatimattomia ja tuomme esille sosiaalisia motiiveja: auttamista, merkityksen kokemusta ja ihmisten kanssa työskentelyä. Taiwanilainen ote oli päinvastainen. Ilmiö tuskin selittyy suomalaisten lääketieteenopiskelijoiden korkeammalla moraalilla tai puhtaammalla sielulla, vaan kulttuurilla. Kenties sosiaaliset motiivit täyttävät taiwanilaisessa kulttuuripiirissä vieroksuttavan ja kartettavan teeman kriteerit.

Painiessani suomalaiskansallisten rahaan ja asemaan liittyvien tabuntuntemusteni kanssa, en keksinyt kun kaivaa esille Lääkäriliiton kokoaman tilaston ”Lääkärit Suomessa”. Faktoihin tukeutuen saatoin etäännyttää tilanteen omasta suhteestani rahasta puhumiseen. Suurin ihmetys paikallisissa kuitenkin ilmeni, kun esittelin heille itse tilastoja. Taiwanissa kaikki on salaista, sopimuksenvaraista ja villiä. Suomessa lääkärit, palkat, erikoisalat ja opiskelijat taipuvat vastustelematta taulukoihin, piirakoihin ja pylväisiin. Kaikki on paperilla.

Suomessa yhtä lääkäriä kohti on 262 asukasta. Tämä lukema on muuttunut sairaanhoidon, lääkärikoulutuksen ja yhteiskunnan muovautuessa ajan vahvoissa kourissa. 1600-luvulle asti maan sairaita hoitivat kylvettäjät, parturit ja kiertävät parantajat. 1700-luvun puoliväliin saakka Turun Akatemian lääketieteen professori oli koko Suomen ainoa tieteellisesti  koulutettu lääkäri. 1800-luvun lopulle tultaessa yhtä lääkäriä kohti oli vielä 41 000 suomalaista. Alueelliset erot ovat Suomessa edelleen lääkäritiheyden kannalta suuret. Länsi-Pohjassa yhtä lääkäriä kohti on 667 asukasta, kun taas Pohjois-Savon sairaanhoitopiirissä lääkäriä kohti on ainoastaan 180 asukasta.

Lääkärin sosiaalinen vastuu ry järjesti lokakuussa tilaisuuden Syyrian terveydenhuollon tilasta sodan keskellä. Tilaisuudessa puhuneet syyrialaislääkärit kertoivat raakoja lukuja maan tilasta ja terveydenhuollosta. Viisi vuotta jatkunut konflikti on tehnyt 11 miljoonasta syyrialaisesta pakolaisia joko maan rajojen sisällä tai ulkopuolella. Erityisesti maasta ovat paennut koulutettu, maata ja järjestelmää kannatteleva luokka, mukanaan suurin osa Syyrian lääkäreistä.

Vuonna 2010 Syyriassa oli yksi lääkäri 800 asukasta kohden, mikä vastaa tilannetta Suomessa noin vuonna 1975. Kriisin edetessä lääketieteellisen avun tarve on kasvanut niin paljon, että 13,5 miljoonaa Syyrialaista on lääketieteellisen tai humanitaarisen avun tarpeessa. Lääkäreiden määrä on laskenut merkittävästi ja lääkäreitä on Syyriassa enää yksi seitsemää tuhatta henkeä kohti. Suomessa oltiin samanlaisessa tilanteessa 1900-luvun ensimmäisenä vuosikymmenenä. Konfliktin säälimättömyydestä ja epäinhimillisyydestä kertoo myös se, että konfliktin aikana tuhat ilmaiskua on kohdistunut suoraan tai välillisesti sairaaloihin ja terveyskeskuksiin. Lääkärit työskentelevät raunioissa henkensä uhalla.

Suomalaista lääkäriyttä ja terveydenhuoltoa ovat itsenäisyyden aikana luoneet monet todelliset ja fiktiiviset hahmot. Arvo Ylpön kehittämät äitiys- ja lastenneuvola ovat ikonisia suomalaisen lääketieteen kruununjalokiviä. Samassa rivistössä loistavat muun muassa Leena Peltonen-Palotien tautigeenitutkimus ja Pekka Puskan luotsaama Pohjois-Karjala-projekti. Sosiaali- ja terveysministerinäkin toiminut Vappu Taipale, sekä kulttuuriministerinä ja kirjailijana tunnettu Claes Andersson ovat molemmat julkisen ja lääkärintyönsä kautta edistäneet sosiaalista vastuunkantoa ja empatiaa. Ehkä tätäkin kautta auttaminen ja välittäminen mielletään suomalaisen lääkärinammatin harjoittamisen ytimeen.

Suomen rakkain kirja kertoo nuoren lääkärin kasvun orvosta ottopojasta hovin suuriin saleihin. Waltarin Sinuhe on haikeudessaan ja lohduttomuudessaan porannut tiensä suomalaisten mieliin. Sinuhen elon myötä suomalaiset ovat voineet pukea ylleen valkoisen vaatteen ja päässeet mukaan vastaanottohalliin kiskomaan hampaita väkevien miesten suusta, sitomaan haavoja, puhkaisemaan paiseita sekä lastoittamaan taittuneita jäseniä. Armollisuus, välittäminen ja omistautuminen värittävät Sinuhen lääkäriyttä. Uskonto on ajanut Sinuhen maailman murrokseen; Sote ahdistaa nuorta medisiinaria. Jokainen meistä voi kuiskata, kuten Sinuhen lapsuudenystävä Thotmes. ”Sinuhe, ystäväni, synnyimme outoon aikaan.”

Ellamaija Kasanen