Pääkirjoitus: Moneen junaan ja joka lähtöön

Satuin kerran raitiovaunussa kuulemaan kahden kanssamatkustajan opiskelijabileitä sivuavaa keskustelua, josta mieleeni painui erityisesti seuraava kohta:

”Lääkiksessä on kuulemma hyviä bileitä.”
”Ootko sä koskaan käynyt niissä lääkisbileissä?”
”En.”
”Niin. Ei ne halua sinne ketään muita.”

Aiemminkin olen kuullut lääkisläisistä puhuttavan hieman sisäänpäin kääntyvän sorttisina, mutta raitiovaunukeskustelun innoittamana halusin selvittää asian laitaa myös tarkemmin, joten suuntasin Jodelin @helsinginyliopisto-kanavalle utelemaan, miten muut korkeakouluopiskelijat kuvailisivat stereotyyppistä lääkisläistä. Suosituimpina vastauksina erottuivat mm. ”jumaluuskompleksi”, ”kertoo sulle et on lääkikses”, ”entisiä urheilijoita usein”, ”haltijan näköinen” (?) ja ”kiltti tyttö” enkä voi väittää yllättyneeni. Olin itsekin ennen opintojeni alkua tullut salakavalasti muodostaneeksi hieman samansuuntaisia mielikuvia referenssinäni lähinnä Instagram, #medschool ja tuttavilta kuullut kertomukset niistä riettaista lääkisbileistä. Tosin haltijan näköiseksi en ollut ketään osannut olettaa.

Jotain perää stereotypioilla ehkä onkin, mutta usein ne rakentuvat huhupuheiden ja pitkälle vietyjen karikatyyrien pohjalle. Lohdutuksekseni olen saanut toistuvasti huomata, miten heterogeenisesta peroonallisuuksien ja mieltymysten kirjosta muodostumme, ja on yhä vaikeampaa kuvailla muille, minkälainen on tyypillinen medisiinari. Lopulta olemme melko taviksia ainakin siinä mielessä, että etenkin pääsykokeisiin valmistautuvat erehtyvät usein ajattelemaan kaikkien sisäänpäässeiden olevan jonkin sortin neroja. Toisaalta on myös hyvä pitää mielessä, että itseni on hyvin vaikea enää tarkastella lääkisläisiä objektiivisesti ulkopuolisen silmin. Oma lehmä ojassa nääs.

Vuoden 2020 ensimmäisen Q-kautisen teemana on lifestyle, ja osittain sen voi nähdä jatkumona vuonna 2018 ilmestyneelle identiteetti-numerolle (3/18). Tässä numerossa valotamme muuan muassa sitä, miten medisinaari pukeutuu ja miten medisiinari asuu. Mutta onko lifestyle vain pinnallinen ilmiö vai verhoaako se taakseen myös perustavanlaatuisemman minäkuvakomponentin? Ehkä yksilön lifestyle tai elämäntyyli on se, miten identiteettinsä haluaa muille näkyvän. Identiteettejä on moneksi ja sitä myötä myös elämäntyylejä. Tämä pätee myös lääkiksen sisällä, ja vaikka ”lääkiselämäntyyleistä” joku pystyisikin moodin löytämään, se todennäköisesti edustaisi koko jakaumassa niin pientä vähemmistöä, ettei sen perusteella kannata tehdä yleistyksiä.

Teksti: Asser Seppä

Kuva: Onni Jaskari