Lapsena minulla oli taipumusta asioiden kyseenalaistamiseen ja tietynlaiseen itsepäisyyteen. Kyseenalaistamisesta en ole tähän päiväänkään asti luopunut, mutta uhmakkuudesta olen onneksi oppinut joustamaan kun itselleni epäselviä tai oman näkemykseni vastaisia ajatuksia kyetään perustella. On hienoa pystyä huomaamaan olevansa väärässä ja oppimaan näin uutta.
Tätä kehityskulkua heijastelevista muistoista tulee ensimmäisten joukossa mieleen ala-asteen historianopetus. Kapeakatseisena pojankloppina kummastelin, miksi historiaa ylipäätään tuli osata. Minä vuonna toinen maailmansota päättyi tai kuka oli Suomen 3. presidentti tuntuivat kysymyksiltä, joihin vastausta tietämättäkin ajattelin tulevani ihan hyvin toimeen. Tuntui, että olisi merkittävämpää keskittyä siihen, mitä nyt tapahtuu. Turhautumistani lievittääkseen isäni osasi kuitenkin kertoa, ettei historianopetuksessa suinkaan ole kyse ainoastaan yskittäisten asioiden ja faktojen ulkoaopettelusta vaan niiden muodostaman kokonaisuuden avulla voidaan saada arvokasta tietoa siitä miksi maailmasta on tullut sellainen paikka jona sen tunnemme. ”Jos emme tuntisi historiaa, meidän pitäisi tehdä samat virheet uudelleen ja uudelleen”. 10-vuotiaalle tässäkin oli paljon sisäistettäväksi, mutta ainakin luulin ymmärtäväni ja jatkossa tein läksyni mukisematta viihtyen myös historian tunneilla huomattavasti paremmin.
Näin ainakin kuvittelen tapahtumien edenneen. Kaduttaa etten ole kirjoittanut nuoruusvuosistani päiväkirjaa. Vaikka muutaman kerran yritinkin aloittaa, ei siitä ikinä iskostunut säännöllistä tapaa. Omasta elämästäni minulla on tulevaisuuden varalle vain hatara kokoelma muistoja, mutta osa niistäkin on ajan kultaamina vääristynyt, ja osa taas on saattanut muovautua suorastaan valheellisiksi, kuten tämän numeron Psykon vastaanotolla -kirjoituksesta voimme oppia. Sekin historia, joka on onnistuttu jotenkin dokumentoimaan, voi usein olla tulkinnanvaraista, kun kirjotetut lähteet esittävät samoista tapahtumista toistensa kanssa ristiriitaisia väitteitä. Lähteiden alkuperästä ja todenperäisyydestäkään ei aina voi saada varmaa tietoa. Onneksi myös historiantutkimus noudattaa kaikille tieteille yhteistä periaatetta, jonka mukaan kaiken aiemmin omaksutun tiedon täytyy olla myös kumottavissa paremman tiedon valossa, ja näin ymmärryksemme hiljalleen karttuu.
Miten on sitten tulevaisuuden laita, jos menneisyydestäkin on näin vaikeaa saada luotettavaa tietoa? Onko siitä syytä olla huolissaan? Uutisia seuratessaan on mahdotonta välttyä erilaisten asiantuntijoiden näkemyksiltä siitä, miten hiljattaiset tapahtumat vaikuttavat tulevaisuuden lutviintumiseen. Totta kai on tärkeää spekuloida ja punnita mahdollisia skenaarioita, mutta siitä ei pääse mihinkään, että ihminen on aina ollut onnettoman huono ennustamaan. Silloinkin kun siinä onnistutaan, on syynä useimmiten se, että erilaisia veikkauksia tehdään niin paljon, että lopulta joku osuu vahingossa oikeaan ja pääsee jälkiviisastelemaan. Kliseeksi muodostunut hokema ”pelätään pahinta ja toivotaan parasta” taitaa olla vähintään ihan kelpo tapa suhtautua tulevaan, sillä jos menneisyydestäkään paljoa ei voi sanoa täysin varmaksi, ei sitä kannata tulevaisuudeltakaan odottaa.
Todennäköistä on kuitenkin se, että säät alkavat hiljalleen lämmetä, joten Q-kautinen toivottaa lukijoilleen tämän #throwback-teemaisen numeron myötä hyvää kesää!
Teksti: Asser Seppä
Kuva: Pekka Mikkonen
Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 4826
Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 4826
Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 4826
Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 4826