Kirjoittaessani tätä oloni on raukea. Raukean onnellinen. Viikonloppu tuli vietettyä mökissä järven rannalla speksihahmojen nimiä pohdiskellen viisihenkisen käsikirjoituspoppoon kanssa. Hahmon nimen tulee olla riittävän lyhyt ja selkeä, jotta se jää helposti katsojan mieleen. Toisaalta aikakauden ja miljöön mukainen, sekä mielellään kantajansa luonnetta kuvaava. Lisätwistin tuo enemmän tai vähemmän kömpelö lääketieteellinen viittaus. Esimerkiksi ranskalaisessa katolisessa kirkossa pappia työssään seuraava teologiamanuenssi nimettiin aikanaan Emmanuelleksi, tuttavallisemmin Manuksi. Manu säheltää paljon, mutta saa ilokseen pidellä alttarikynttilää, kun pappi sen sytyttää. Viikonloppuna vastaavien neronleimausten odottelu venyi pikkutunneille – siksi nyt raukeus. Aamun etäluennolla läppärin kaiuttimista kumisee bassotaajuuksinen Petteri Arstila isällisen lempeään ja rauhoittavaan sävyyn. Tämä ei ainakaan helpota tilannetta. Sitten asiaan.
Viime keväänä koronaviruspandemia katkaisi lupaavasti alkaneet speksiesitykset, joihin ohjaajana olin vuodattanut verta, hikeä ja käytännössä kaiken vapaa-aikani edellisestä kesästä lähtien. Pettymys oli suuri. Ei siksi, että tehty työ olisi tuntunut turhalta, vaan siksi, että yhteinen kiva jäi kesken. Samalla opiskelu siirtyi virtuaaliseksi. Nykyään onnekas opiskelija saattaa nähdä kurssitoverinsa vilaukselta lähinnä tämän Zoom-kameran välähtäessä hetkellisesti päälle. Minun kohdallani etäily merkitsi sitä, että päätin kesällä lähteä kirjoittamaan uutta speksiä. Näin varmistin näkeväni syksyllä ainakin muutamia kavereita säännöllisesti ihan live-tilassa. Tämän myötä speksiurani venähti jo kuusivuotiseksi. Joku voisi kysyä: onko speksaamisessa vuosi tolkulla mitään järkeä?
Täysin speksistä tietämätön löytää lyhyellä googlauksella oleellisen tiedon. Kyseessä on siis opiskelijavetoinen, improvisaatioelementillä höystetty amatöörimusikaali. Bändi soittaa, tanssijat tanssivat, lavastajat siirtelevät lavasteita ja hahmot näyttävät etäisesti opiskelutovereiltasi. Lääkiksessä speksejä on nykyään kolme: Lääkiksen speksi, Thoraxin speksi ja Penkereen speksi. Kaikki esiintyvät keväisin. Tätä on edeltänyt usean kuukauden harjoittelu ja valmistelu.
Miksi opiskelijat, minä mukaan lukien, uhraavat kallisarvoista vapaa-aikaansa speksaamiseen?
Sanoisin, että aika harvalle speksaajalle ainakaan tekemänsä lavasteen, maskeerauksen, sävellyksensä tai itsensä saaminen parrasvaloihin on todellinen syy olla mukana vuodesta toiseen. Kyllähän jokainen nauttii huomiosta, mutta se ei yksinään riitä. Toisaalta speksaamisen on sanottu ja todettu edistävän ryhmätyötaitoja, sosiaalisia taitoja ja esiintymistaitoja, joista lääkärille tuskin on haittaakaan (Hetemäki ym. Duodecim 2014). Vaikka on varmasti hauska huomata, että esitelmän pitäminen on helpompaa tai hankalan potilaan kohtaaminen kivuttomampaa, vaatisi speksissä mukana heiluminen ainoastaan itsensä kehittämisen vuoksi varsin poikkeavaa pitkänäköisyyttä ja analyyttisyyttä.
Pohtiessani, mikä minut on saanut palaamaan harrastuksen pariin kerta toisensa jälkeen, huomaan päätyväni kahteen asiaan, joiden uskon olevan speksikollegoillenikin tärkeitä: speksaaminen tuottaa iloa ja siinä tutustuu ihmisiin poikkeuksellisella tavalla. Ensimmäinen on varsin ilmiselvä, mutta toinen vaatinee hieman selitystä.
Monet lääkisopiskelijoista ovat harrastaneet soittamista tai laulamista, jotkut ehkä ompelemista ja rakentamista, mutta hyvin harva on koskaan tehnyt teatteria. Itsekin olin aloittaessani täysi ummikko. Speksi kuulosti kummalliselta. Siskoni, joka oli useamman vuoden ollut touhussa mukana, kutsui minut syksyn improkerhoihin eli Mimicuksiin. Yksinäni en olisi varmasti tohtinut mennä. Ensimmäisellä kerralla tehtiin lähinnä “hassuja” leikkejä. Olin epämukavuusalueella, mutta jostain syystä irroittelu tuntui hyvältä. Tunnin jälkeen muiden ensimmäistä kertaa mukana olleiden kanssa jaoimme “huh, selvittiin” -fiiliksen.
Speksissä ihmiset asetetaan vieraaseen ympäristöön tekemään outoja juttuja tuntemattomien ihmisten kanssa. Se voi olla juurikin näyttelemisen kokeilemista, lavasteveneen rakentamista porukalla tai yhdessä speksimökin keittiötiimin kanssa speksikansalle esiintymistä. Vieraan asian äärellä et voi luottaa vanhoihin taitoihisi tai vahvuuksiisi. Koen, että tällaisessa tilanteessa ihminen on tietyllä tapaa riisuttu aseistaan. Siinä voi olla vain oma itsensä. Speksiä tehdessä kavereihin tuleekin sattumalta tutustuttua juuri sellaisina kuin he ovat. Kun yhtälöön lisätään vielä yksi yhteinen tavoite – valmis esitys, jota kohti työskennellään – ei ole ihme, että tämän harrastuksen parissa syntyy elämänmittaisia ystävyyssuhteita.
Tällä hetkellä speksi on muiden LKS:n kerhojen tapaan uudenlaisen haasteen edessä. Yksi miinuspuoli speksissäkin ainakin on: sen järjestäminen etänä on perin haastavaa. Kuitenkin esimerkiksi Mimicuksia pyritään järjestämään pienimuotoisesti pleksimaskien turvin. Mahdollisesti myöhemmin myös muiden tiimien toimintaan on mahdollista tutustua. Nämä ovat oivia mahdollisuuksia kokeilla jotain uutta ja erilaista, jos uskallat. Varoitan, että kokeileminen saattaa johtaa koko opiskeluajan mittaiseen symbioosiin.
Tsemppiä kaikille alkavaan talveen!
Kirjoittaja on Speksin entinen ohjaaja ja nykyinen käsikirjoituspomo.
Teksti: Matias Lehtovirta
Kuva: Harri Hokkanen
Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 4826
Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 4826
Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 4826
Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 4826