Pääkirjoitus: Kevät tulee

”Ja mul on sisälläni eläin joka huutaa. Se on pakko vapauttaa. Sillä on nälkä, sillä on jano, se ei jaksa kauempaa. Ja mul on rinnassa tunne joka tulvii, kaiken alleen hukuttaa. Ja olen niin oudon, jotenkin oudon, olen oudon levoton.” – Anssi Kela: Kevät tulee

Toukokuu on täällä. Joka aamu, kun matkaan bussilla Turunväylää pitkin Meilahteen, huomaan maiseman muuttuneen. Vaahterat peittyvät kellanvihreään harsoon. Hiirenkorvat kasvavat silmissä. Yhdessä yössä valkovuokot ovat auenneet ujoista nupuista ja vallanneet kaikki notkelmat. Lämpiminä päivinä aurinkoisiin läikkiin nousee keltaisena loistavia voikukkia.

Kun luonto toteuttaa vallankumousta, on vaikea jatkaa omia tuttuja rutiineja. Sisällä kasvaa levottomuus, joka käskee päästää irti arjesta. Oppikirjat tuntuvat turhanpäiväisiltä. Kevään viimeiset kurssit tuntuvat venyvän hamaan ikuisuuteen ilman tarkoitusta. Rytmin-, aiheen- ja maisemanvaihdos olisi tervetullut.

Vaikka joskus tuntuu siltä, että arki rullaa pitkin samaa uraa, tapahtuu ympärillämme jatkuvasti paljon kehitystä. Lääkiksessä on nyt käynnissä suuria muutoksia. Curriculum heittää häränpyllyä, mikä aiheuttaa päänvaivaa niin muutoksen primus motoreille kuin myös meille onnekkaille, jotka olemme saaneet seurata tätä kehitystä aitiopaikalta. Niitä varten, joiden pään uudistus edelleen pistää pyörälle, Q-kautinen hankki käsiinsä tiiviin paketin itsensä opetusdekaanin vahvistamaa tietoa. Päivitä itsesi uuteen curriculumiin sivulla12!

Muutosta tapahtuu jatkuvasti myös yhteiskunnassa, vaikka se on hidasta eikä aina tapahdu siihen suuntaan kuin toivomme. Vähemmistöjen aseman paraneminen on yksi esimerkki tästä. Myöhemmin Q:n sivuilta voitte lukea, millaista on olla tänä päivänä transsukupuolisena lääkärin vastaanotolla. Tilanne on melko lailla erilainen kuin vielä vaikkapa 20 vuotta sitten. Muutos ja siihen tottuminen vievät aikansa. Se, että erilaisuus täytyy nostaa esille – hyvässä tai pahassa – kertoo siitä, että asia ei ole täysin hyväksyttyä yhteiskunnassa. Tämä pätee, oli kyseessä sitten seksuaalinen suuntautuminen, ihonväri tai sukupuoli-identiteetti.

Peruskoulussa kesäloma oli aina jännittävää muutoksen aikaa. Syksyllä koitti joka vuosi se katkeransuloinen hetki, jolloin kohtasi tutut ympyrät muuttuneina. Luokan lyhyin poika tuli takaisin kahta päätä pidempänä, punkkari oli vaihtanut bändipaidat ja mustan takkutukan hameeseen ja nutturaan. Englanninopettaja oli jäänyt hermolomalle – niin huhuttiin – ja kemianopettajan nimettömässä kiilteli uusi sormus. Ensimmäinen viikko kului vilkuillessa ympäri luokkahuonetta. Keitä luokkatovereista oli tullut – ja mitä minusta itsestäni oli tullut?

Nyt yliopistossa tilanne on hyvin erilainen. Ihmiset eivät enää kasva pituussuuntaan; harvan huomaa kehittyvän henkisestikään samanlaisin harppauksin kuin murrosikäisen (joskin joitakin tapauksia mahtuu aina joukkoon). Haluaisin silti palata ensi syksynä kirjojen ääreen samalla fiiliksellä, joka vallitsi yläkoulussa. Toivon, että voin tulla takaisin retkiltäni paljon oppineena, muuttuneena ja huomata, että kaikki muukin on muuttunut. Juuri muutos mahdollistaa sen, että voin vielä vuosien jälkeen todeta, että tänne minä kuulun.

Minna Lehtisalo, päätoimittaja

P.S. Muutoksesta puhuttaessa: Myös Q-kautinen on jälleen luonut nahkansa! Jo viime numerossa saitte ihastella kaikissa väreissä loistanutta lehteä. Nyt ilmettä on hiottu entisestään, toivottavasti tykkäätte!