Category:

Artikkelit

Nousussa & laskussa 4/19

written by Q

Nousussa

Musta
Musta on uusi musta. Kaamos on ikuista.

Hallitus
Seuran hallitus sai (Meilahden muiden ainejärjestöjen kanssa) pitkään havittelemansa Tiedekuntasopimuksen, jonka antimista saamme nauttia kaikki! Ks. alla.

Kahvin laatu
Kiitos Tiedekuntasopimuksen, jatkossa Mocsussa on ilmaista ja laadukasta kahvia! Perfetto – Rest In Hell.

Meemit
Instagramissa lääkiksen oma Banksy eli identiteettinsä piilottava @laakis.meemit keventää ansiokkaasti medisiinarin koulustressiä ja lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Laskussa

Terkon aukioloajat
Eräs tenttilukija sen Mocsun sohvalla tiivisti: “Tää on kirjasto eikä mikään v*tun tapahtuma-venue!” Turhautuminen on ymmärrettävää, mutta tosiasiassa Q-kautinen on hyvin iloinen, että Terkossa on elämää!

Hallitus
Voi Rinne, minkä teit. Onneksi LKS:n hallitus on vuonna 2019 säästynyt kaikenlaisilta draamoilta ja “gateilta”. 🙂

Nuorten hyvinvointi
THL:n kouluterveyskyselyn tulokset olivat lannistavia. Erityisesti sateenkaarinuorten kokema väkivalta sekä kiusaaminen olivat hyvin hälyttävällä tasolla.

Mocsun kalusteet
Oppimiskeskuksessa puhaltavat muutoksen tuulet! Ensimakua oli vanhojen pöytien ja tuolien kärrääminen pois.

Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 4826

18.03.2020 0 comment

Päivätön päivä

written by Q

Varmasti jokainen on kuullut yöttömästä yöstä, mutta harvalukuinen on se joukko, joka tuntee nimeltä myös sen pahansuovan kaksoisveljen, päivättömän päivän, vaikka tahtomattaan moni onkin sitä joutunut juhlistamaan. Siinä missä yötön yö aikaansaa mielleyhtymiä kansallisromanttisiin maisemiin aamuöisen Pallastunturin kosteilla sammalmättäillä, päivätön päivä saattaa viettäjänsä ihmismielen synkimpiin ja apaattisimpiin sopukoihin.

Päivättömän päivän vietto ei katso maantieteellistä sijaintia, vuodenaikaa, eikä sen koommin kellonaikaakaan. Sen sijaan kyse on enemmänkin mielentilasta. Kovin, kovin synkästä ja mustasta mielentilasta. Se saapuu pyytämättä ja yllättää usein nekin, jotka sitä kaikin keinoin pyrkivät välttämään. Se pitää otteessaan eikä anna armoa. Koko kansakunnan kattavissa kohorttitutkimuksissa on havaittu, että päivättömiä päiviä sattuu kohdalle tavanomaista useammin sekulaarin pikkujoulukauden aikaan, joten Q:n toimituksessa on nähty aiheelliseksi sisällyttää vuoden viimeiseen numeroon kattava selviytymisopas päivättömään päivään.

Päivätön päivä saa usein alkunsa edellisiltana juhlituista kutsuista, jotka lipsahtivat jatkumaan huomattavasti suunniteltua myöhempään. Jo heti aamulla herättyään kuivaan kurkkuun tietää eilen menettäneensä itsekurin, vaikka se hetki, kun järjen ääni alkoi livetä otteesta, onkin usein hämärän peitossa. Häpeän ensiavuksi on parasta laittaa välittömästi sekä verhot että sälekaihtimet kiinni, suunnata huojuvin askelin kohti keittiötä ja täyttää itselleen viileä lasi vettä. Tässä vaiheessa on hyödytöntä pyrkiä aktiivisesti muistelemaan illan edesottamuksia, sillä ne palaavat piinaamaan mieltä yksin omia aikataulujaan kunnioittaen.

Seuraavana toimena suositellaan tarkastettavaksi puhelin, ja ennen kaikkea sinne yön aikana kertynyt tuore sisältö. Galleriaan on ilmestynyt lukuisia iloisia otoksia uusien ystävien kanssa, mutta on hyvä pitää mielessä se, että seuraavan kerran kohdatessanne saattaa olla syytä vältellä katseita. WhatsAppin ja verkkopankin huolellinen läpikäyminen on suotavaa. Toivon pilkahdusta elättelevät voivat käydä myös tarkastamassa josko olisivat tulleet mainituiksi @lääkisihastus-jodelissa, mutta tämä askel kannattaa olosuhteet huomioiden ottaa vain tarkoin harkiten, sillä lopputuloksena on useimmiten pettymys. Sängyssä Instagramin parissa vietetyn tunnin, toisen jos kolmannenkin jälkeen uupumus alkaa nostaa päätään ja on hyvä käydä päiväunille.

Iltapäivällä voi tuntea olonsa jo hieman kohentuneen, mutta kenellekään ei vielä kannata puhua, eikä harkitakaan asunnostaan poistumista. Verhotkin on edelleen pidettävä kiinni. Nyt ajankohtaisempaa on ravitsemuksesta huolehtiminen. Päivättömien päivien ruokahuollon toteutuksia yhdistää yleensä epäterveellisyys. Alkaa tuntua siltä, että rasva ja suola ovat ainoat ravinteet joita pieni ihminen elääkseen tarvitsee ja pian voi huomatakin selailevansa Woltin pizzeriavalikoimaa. Mässäilymorkkiksesta ei kannata liioin kantaa huolta. Se tulee yleensä vasta seuraavana päivänä.

Viihdetarjonnasta päivättöminä päivinä vastaa Netflix ja lukuisat sosiaalisen median väylät. Itsesääliä voi ruokkia esimerkiksi lohduttomia ihmiskohtaloita kuvaavilla draamoilla ja optimistisimmat voivat varovaisesti kokeilla myös Frendien kaltaisia sitcom-sarjoja, joiden myötä voi lohduttautua ajattelemalla, että ”Minullakin oli eilen noin hauskaa”. Ennen pitkää huomaa kellon lähestyvän puoltayötä ja tietää kivisen tien lähestyvän viimein määränpäätään. Päivätön päivä on ohi ja on aika painua unten maille. Ennen Pandoran lippaan sulkeutumista on kuitenkin kärsittävänä vielä viimeinen, hikinen taival. Unen päästä on nimittäin turha kuvitella saavansa kiinni ennen kolmea.

Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 4826

18.03.2020 0 comment

Q-kautinen testaa

Q-kautinen testaa: joulukauden glögit

written by Q

Kenkäni kumiset pohjat narskuvat Triplan valkoista kivilattiaa vasten kiirehtiessäni Prisman automaattiporteista sisään. Pujottelen hyllyjen välejä hieman eksyneenä, kunnes löydän etsimäni: kaksi harmaata metallista hyllynpäätyä pullollaan jos jonkinmoisia tölkkejä ja lasipulloja – kaikki täynnä tätä jouluhengen eliksiiriä. Tarvittaisiin ennustajan taitoja osatakseen valita ostoskoriinsa glögin, joka on juuri omaan makuun sopiva!

Kuusihenkinen 22-58 –vuotiaista jouluintoilijoista koostuva raatimme päätti ottaa poroa sarvista kiinni ja testasi 7 alkoholitonta markettiglögiä auttaakseen juuri sinua valitsemaan itsellesi sopivan joulujuoman tänä yltäkylläisyyden päivänä, kun purnukoiden määrää ei kykene yhden käden sormilla laskemaan.

Testiin valikoitui Triplan Prisman ja K-Supermarketin lähes 30 glögin valikoimasta 7 mahdollisimman erilaista ja eri hintaluokkaan kuuluvaa punaista glögijuomaa. Arvostelu suoritettiin sokkoutettuna makutestinä, jossa raati maisteli vuorollaan jokaista tasan 80 asteen lämpötilaan kuumennettua testiglögiä ja antoi niistä itsenäisesti kommenttinsa ja arvostelunsa henkilökohtaiselle arvostelulomakkeelle, jotka kerättiin testin jälkeen jatkoanalyysiin. Pisteytyksenä juomille jaettiin tähtiä, joita oli tarjolla maksimissaan viisi. Seuraavaksi testimme tuloksia.

Kaskein Juhlaglögi, 1l, 3,98€ (3,98€/l)

• ”Maussa variksenmarjaa, mutta pihtaillen mausteita”
• ”Hapanta marjaisuutta, joku pieni twisti kuitenkin, minkä takia erottuu”
• ”Maku saisi olla vähän makeampi.”
• ”Tumma, täyteläinen, vivahteikas ja sopivan kirpeä”

Arvosana: 3/5

Blossa Glögg, alkoholiton, 0,75l, 3,89€ (5,19€/l)

• ”Kanelisen karamellimainen, lämmin ja pehmeä ylellinen maku”
• ”Mausteinen jälkimaku jää pitkäksi aikaa moniulotteisena suuhun.”
• ”Raskas, siirappinen, (ällö)makea”
• ”Mukillinen riittää. Ei janoon.”
• ”Kaipaisi punkkua”

Arvosana: 3/5

Rainbow Glögijuoma, 1l, 0,98€ (0,98€/l)

• ”Hyvä perusglögi”
• ”Pyöreä kuin nallen halaus”
• ”Mukavan tasapainoinen maku”
• ”Jälkimaku jää kurkkuun, mausteet polttelee vähän huulia.”

Arvosana: 3/5

Hans Välimäki Vuosikertaglögi 2019, Kirsikka-vadelma, 1l, 5,45€ (5,45€/l)

• ”Hieman liian voimakas ja leveä kuin bulldogin naama”
• ”Mausteikas, makea ja kiehtova tuoksu”
• ” Kirpeä, mustaherukkainen”

Arvosana: 2,5/5

Valio Glögi, 1l, 1,79€ (1,79€/l)

• ”Kanelinen hyökkäys, kuin kanelisokeri riisipuuron päällä!”
• ”Mehumainen jälkimaku”
• ”Sopisi retkimehuksi ulkoilemaan”

Arvosana: 2,5/5

Marli Glögi, 1l, 1,49€ (1,49€/l)

• ”Pillimehumainen”
• ”Niin perus kuin olla ja voi”
• ”Tuoksussa ja maussa mansikkaa”
• ”Ok perus arkiglögi kaikilla osa-alueilla, mutta ei mitään merkillepantavaa”
• ”Ihan Okay!”

Arvosana: 2/5

Vanhan Porvoon Fabriikki Glögi, 0,7l, 4,98€ (7,11€/l)

• ”Kirpeä mustaherukan puraisu”
• ”Ei muistuta glögiä vaan herukkamehua”
• ”Tuoksu: Lämmin marjamehu hiihtokeskuksen kahviossa. Maku: Lämmin marjamehu hiihtokeskuksen kahviossa.”
• ”Maku äkkimakea, mutta loppuu yllättäen. Jäljelle jää hämmennys: koko maku on kadonnut. Maistoinko jotain? Missä maku? Missä mausteet?”

Arvosana: 1,5/5

Lopullinen pisteytys

Kaskein Juhlaglögi (3,17)
Blossa Glögg (3,00)
Rainbow Glögijuoma (2,92)
Hans Välimäen vuosikertaglögi 2019 JA Valio Glögi (2,58)
Marli Glögi (1,83)
Vanhan Porvoon Fabriikki Glögi (1,33)

Glögimaistelussa saimme sekä yllättäviä että toisaalta myös odotettavissakin olevia tuloksia. Testimme yllättäjäksi nousi arvostelun selkeästi halvin glögi, alle euron litrahinnalla (0,98€/l) myytävä Rainbown Glögijuoma, joka kipusi sopivalla mausteisuudellaan pronssisijalle. Sen sijaan arvostelun kallein juoma Vanhan Porvoon Fabriikin glögi jätti kaikkien raadin jäsenten mielestä toivomisen varaa ja muistutti glögin sijaan hapanta herukkamehua pudoten näin arvostelun hännille. Pulloa siteeraten ”lämmittävä herkullinen ja mahtavan tuoksuinen” Hans Välimäen “viinaton kirchwasser” ei hienostuneisuudestaan huolimatta noussut mitalisijoille vaan jäi tasoihin Valion konstailemattoman perusglögin kanssa. Makean tujussa Blossa Glögissä hintavuus kohtaa laadun ja tuote saikin raadilta vakuuttavat pisteet, vaikka sitä ei yhdeltä istumalta mukillista enempää kurkkunsa kaataisikaan. Voittajaksi noussut tumman kirpsakka Kaskein Juhlaglögi ei ollut raadille entuudestaan tuttu, mutta sai varsinkin raadin kokeneimmilta maistelijoilta jopa täysiä pisteitä!

Ensi viikolla tepsutellessani pikkujouluostoksille samaisen Prisman glögihyllyille osaan näillä näkymin suorittaa valintani varttitunnin sijaan parissa hassussa minuutissa. Brändi ja hinta eivät tosiaankaan aina kerro täyttä totuutta, vaan joskus se pelkistetyimmän näköinen viaton tölkkiglögi voikin tarjota ne lämpimimmät ja pehmoisimmat jouluiset makukokemukset.

Teksti ja kuva: Merimaija Kasanen

Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 4826

18.03.2020 0 comment

Koulukuvassa

Haastattelussa: Hannu Sariola

written by Q

Haastatteluporukkamme saapuu pimeässä marraskuisessa sadesäässä somaan punaiseen puutaloon, jonka eteisessä meitä on vastassa kehitysbiologian professori ja lastenpatologi Hannu Sariola. Kirjaimellisesti heti kättelyssä haastateltavamme ilahduttaa meitä kertomalla toimineensa itsekin opiskeluaikoinaan Q-kautisen toimituksessa, myös päätoimittajana. Kodikkaassa ja lämminhenkisessä ympäristössä on mukavaa aloittaa haastattelu.

Paras muisto opiskeluajoilta?

”Tietysti se, että sain kaksi lasta jo opiskeluaikana. Menin jo toisena opiskeluvuonna naimisiin pari kurssia ylempänä opiskelleen tulevan gynekologin kanssa. Opiskelujensa jälkeen hän lähti erikoistumaan. Ja siinä vaiheessa, kun saimme toisen lapsen, valmistuin itse lisensiaatiksi. Olin myös aika paljon mukana erilaisissa opiskelija-aktiviteeteissa. Lastentautien kurssilla Niilo Hallman aina tarkisti, ketkä ovat luennolla. Nimilista kiersi siellä. Itse en ollut yhdelläkään luennolla ja jouduin siksi puhutteluun. Sanoin hänelle [Hallmanille]: ’Olen tehnyt lapsen sinä aikana, kun on ollut lastentautien kurssi. Olen käytännön pediatri.’ Hän sanoi siihen vain: ’Selvä, asia kunnossa.’”

Minkä neuvon antaisit opiskeluja aloittavalle itsellesi?

”Opiskelijoiden pitäisi muistaa huolehtia siitä, että he jaksavat. Tämä [lääkis] ei ole mikään sadan metrin aitajuoksu. Tämä on maraton. Pitää ottaa vähän rennommin ja tehdä välillä jotain muutakin kuin pelkkää medisiinaa. Meillähän on tiedekunnassa paljon esimerkiksi muusikoita ja urheilijoita, jotka pärjäävät hyvin myös opinnoissaan. Tällaiset erilaiset aktiviteetit ja opiskelu tukevat toisiaan. Kyllähän lääketieteellinen on rankka kokemus. Siihen liittyy paljon sellaista henkistä kasvua. Tiedän, miltä se tuntuu, kun esimerkiksi ensimmäisen vuoden opiskelijana menee sikiöavaukseen. Opiskelijat voivat usein pahoin, ja joskus täytyykin mennä istumaan sivulle. Mutta motivaatio näkyy siinä, että kun olo paranee, he tulevat takaisin. Kaiken kaikkiaan elämän raadollisuuden sietämisen oppiminen on tärkeää. Kyse ei ole pelkästään tiedosta, vaan te muututte ihmisinä tämän valssin mukana.”

Mikä oli haaveammattisi lapsena? Miten lopulta päädyit lääkikseen?

”Nuorena halusin lehtimieheksi ja olinkin sitä vähän aikaa. Minua kiinnosti paljon myös genetiikka, se oli kova juttu. Kuitenkin valmistauduin lääkiksenkin pääsykokeisiin varmuuden vuoksi. Lääkiksen kokeet olivat jo olleet ennen genetiikan pääsykoetta. Pyysin isääni varaamaan junaliput Helsinkiin mennäkseni niihin genetiikan pääsykokeisiin. Junassa aloin siinä vielä lukea kokeita varten. Se oli yöjuna. Genetiikan pääsykokeet olivat 7. heinäkuuta. Huomasin sitten yhtäkkiä junassa, että oli 7. päivä ja kello oli yksitoista illalla. Myöhästyin siis niistä kokeista. Sitten Helsingissä menin Penkereelle, jossa oli lääkikseen sisään päässeiden nimilista ulko-ovessa. Olin päässyt sisään, ja sillä lailla se sitten lähti. Toisaalta en sitä lehtimiehenkään uraa koskaan jättänyt. Q-kautisen jälkeen olen tehnyt myös Medisiinari- ja Duodecim-lehtiä. Ensi vuonna toimin Duodecim-lehden joulunumeron päätoimittajana.”

Onko sinulla suosikkia omista luennoistasi?

”Ei ole. Tykkään hirveästi luennoimisesta. Tosin minulla on kyllä inhokki. Se on ’Sydän- ja verenkiertoelimistön kehitys’ -luento. Aina väitän, että yksilönkehityksessä kaikki on ihan yksinkertaista, ja tottahan se on. Tämä aihe ei kuitenkaan ole. Se on niin vaikea, kun pitäisi ymmärtää se kolmiulotteisesti dynaamisena prosessina. Kyllä hikoilen aina ennen sitä luentoa.”

Miten päädyit lastenpatologialle?

”Tein munuaista käsittelevää väitöskirjaani Lauri Saxénille (kehitysbiologian professori ja patologi). Väitöskirjaprojekti eteni hyvin. Edeltäjäni lastenpatologi Jussi Rapola siirtyi viideksi vuodeksi ruotsinkielisen patologian professorin virkaan. Hän kysyi Lauri Saxénilta, jos tämä tietäisi jonkun sopivan henkilön tilalle. Saxén mainitsi minut.”

Minkälaisia ominaisuuksia (lasten)patologilta vaaditaan?

”Kaikki alkaa erikoislääkäritentistä. Riman korkeus on aivan erityinen, ja paljon tenttejä hylätään. Yksikin maligni/benigni -virhe johtaa tentin hylkäämiseen, vaikka tentti olisi muuten virheetön. Vaikka kaikkea ei tiedä, täytyy tietää, mitä tietää ja mitä ei tiedä. Näyte pitää tarvittaessa osata ohjelmoida niin, että siitä saadaan se informaatio, joka ratkaisee diagnoosin. Ja sitten konsultoidaan. Siitä huolimatta, että olen kohta eläkeiässä, joudun joka päivä konsultoimaan. Vastuuta jaetaan, ja kun useammat silmäparit katsovat samaa näytettä, on diagnoosi varmemmin oikea.”

Miten selviät rankoista työpäivistä?

”Hirveän harvoin minulla on rankkoja työpäiviä. Pitkiä työpäiviä saattaa olla. Ihmisten kuvitelma siitä, että lastenpatologia olisi jotenkin rankkaa, on ihan väärä. Se on erittäin luovaa ja mielenkiintoista. Vertaisin sitä melkein kuin salapoliisityöhön tai postimerkkeilyyn. Aina tulee uusia diagnooseja. Vaikka miten vanhaksi elää, löytyy aina jotakin uutta. Sitten tietenkin se, että ala on kehittynyt niin valtavasti. Sekä lasten onkologia että lasten patologia ovat muuttuneet ihan toisenlaisiksi. Tämä on positiivinen ammatti. Leukemialapsista 95 prosenttia selviää hengissä. Toki sitten on joitakin sellaisia kasvaimia, jotka ovat edelleen yhtä vaikeita hoitaa kuin aikaisemminkin. Niitä on kuitenkin onneksi todella vähän. Nostan kyllä hattua kliinikoille, jotka osastoilla hoitavat sairaita lapsia. He ovat aivan hirveässä paineessa.”

Vapaa-ajan lempiharrastus?

“Pyöräilen paljon. Se on parasta terapiaa. Sateellakin kun lähtee pyöräilemään töihin, tuntuu heti siltä, että olisi voittanut jotain jo aamulla. Olen myös ollut mukana Suomen Team Rynkeby -hyväntekeväisyysjoukkueessa. Kun olin projektissa mukana, tuli minulle vuodessa täyteen 5000-6000 km pyörän päällä. Nykyään vähemmän, vuodessa noin 2000 km ehkä.”

Team Rynkeby – God Morgon on eurooppalainen hyväntekeväisyyspyöräilyjoukkue, joka koostuu useista eri maista tulevista pienemmistä osajoukkueista. Joukkueet pyöräilevät vuosittain yhden viikon aikana Pariisiin vakavasti sairaiden lasten hyväksi. Esimerkiksi vuonna 2019 lahjoitettiin 10,6 miljoonaa euroa sairaille lapsille Suomessa, Tanskassa, Ruotsissa, Norjassa, Färsaarilla, Islannissa ja Saksassa. Suomessa tuettavat kohteet ovat Aamu Suomen Lasten Syöpäsäätiö sr sekä Sylva ry. Lähde: team-rynkeby.fi

Mainitset usein luennoilla lastenlapsesi. Mitä tykkäät tehdä heidän kanssaan?

”Minulla on neljä lasta ja kahdeksan lastenlasta. Heidän kanssaan tehdään kaikenlaista kivaa. Lähdemme melkein joka vuosi koko porukalla lastemme perheiden kanssa yhdessä reissuun, useimmiten Suomen sisällä. Viime kesänä olimme Tenojoen lähellä sijaitsevan Akujoen varrella vaeltamassa ja kalastamassa.”

Onko jokin kirja, tv-sarja tai elokuva tehnyt sinuun erityisen vaikutuksen?

”Tykkäsin Rooma-sarjasta todella paljon. Se on hienosti tehty. Kirjoista tykkään esimerkiksi Arto Paasilinnan teoksista. Pidän myös tietokirjoista. Hyvin tehty populaaritieteellinen kirja on aina nautinto lukea. Edesmenneen ruotsalaisen lääkärin Hans Roslingin Faktojen maailma on aivan loistava. Yksittäisistä kirjoista on vaikeaa löytää parempaa tieteen popularisointia.”

Onko perheelläsi erityisiä jouluperinteitä?

”Ei ole mitään erityisiä perinteitä, mutta on se, että ollaan yhdessä. On kaikista tärkeintä viettää edes pari päivää yhdessä. Se on hienoa. Jouluaatto näyttää tässä huoneessa (osoittaa kohti olohuonetta) siltä, kuin myrsky olisi käynyt tai pommi olisi räjähtänyt. Mutta ei se mitään, se kuuluu asiaan.”

Mitä ruokia joulupöydästä täytyy ehdottomasti löytyä, vai onko sellaisia tiettyjä toiveruokia?

”Se on muuttunut. Ei ole enää samanlaista pakkoa. Ennen jouluruoka oli hyvin voimakkaasti vain sitä ’laatikkoa ja kinkkua’. Melkein kaikki lapsistani ovat vegaaneja, ja se tietenkin vaikuttaa. Vanhin lapseni on naimisissa assamilaisen miehen kanssa. Hän (tyttären aviomies) tekee ihan loistavaa ruokaa. Jouluruoka on hyvin erilaista nykyään. Kuitenkin joulupöytään on aina kuulunut sienisipulisalaatti.”

Tehdessämme lähtöä eteisessä sanoi Hannu vielä muutaman rohkaisevan sanan nuorille tuleville kollegoille.

”Vaikka tulevaisuus voi välillä tuntua epävarmalta, kyllä seuraavienkin sukupolvien lääkärit tulevat pärjäämään hyvin.”

Valinnan paikka

Piparit vs joulutortut? Piparit
Salmiakki vs lakritsi? Lakritsi
Wnt vs Notch? WNT
Peruskuolinsyy vs välitön kuolinsyy? Peruskuolinsyy

Haastattelu: Iris Lassila & Matilda Salko

Kuva: Onni Jaskari

Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 4826

18.03.2020 0 comment

Vitsipalsta

written by Q

Mitkä osat vihanneksesta on vaikeinta syödä?
– Katetri ja ruokintaletku.

Miksi Afrikassa ei ole apteekkeja?
– Lääkkeitä ei saa syödä tyhjään vatsaan.

Nuori nainen tulee vastaanotolle pahoinvoinnin ja mahakipujen takia ja epäilee olevansa raskaana. Johan he ovatkin miehensä kanssa vuoden lasta yrittäneet. Lääkäri haastattelee potilaan, tekee asiaankuuluvat tutkimukset ja sen jälkeen toteaa hymyillen naiselle: “Toivottavasti olet varautunut vaippojen vaihtoon ja jatkuvaan väsymykseen. Sinulla on peräsuolen syöpä.”

“Kop kop”
“Kuka siellä?”
“Risto”
“Risto kuka?”
*Risto poistuu kyynelehtien pitkäaikaisen vaimonsa vanhainkodista*

Potilas: ”Kuinka kauan minulla on elinaikaa?”
Lääkäri: ”Viisi.”
Potilas: ”Vuotta? Kuukautta?”
Lääkäri:” Neljä…kolme…”

Medisiinari valmistautuu ensimmäiseen potilasharkkaansa ja asettelee vitivalkoista lääkärintakkiaan huolellisesti päälleen kysyen kurssitoveriltaan: ”Onhan tämä takki nyt suorassa?” Kurssitoveri vastaa: ”Älä huoli, se on yhtä suorassa kuin rokottamattoman lapsen EKG.”

Lääkäri potilaalle: “Älä turhaan huolehdi sydämestäsi, kyllä se toimii niin pitkään kuin elät.”

Potilas: “Minua jännittää hirveästi, tämä on minulle ensimmäinen kerta tässä toimenpiteessä.”
Kandi vastaa: “Älä huoli, niin on minullekin.”

Koonnut: Emma Kuusela, Theo Kuoppa & Eveliina Heinonen

Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 4826

17.03.2020 0 comment

Esseet Lukijakyselyt

Mustako Joulupukiksi?

written by Q

Esseessä pohditaan mitä Joulupukkina toiminen vaatii. Entä sopisiko lääkäri sivutoimiseksi Joulupukiksi?

Joulu lähestyy, ja saat pyyntöjä lahjoja jakelevaksi punanutuksi — tai olet saamatta. Palkkio voi olla jopa houkutteleva, mutta toimenkuva saattaa tuntua turhankin hankalalta tai muuten vain ujostuttaa. Osaanko eläytyä rooliini? Näytänkö tarpeeksi uskottavalta? Olenko ylipäänsä pätevä toimeen? Harppausta vastuutehtävistä suurimpaan ei yleensä tehdä kevyin mielin, eikä välttämättä tulisikaan. Joulupukilla sekä tämän apulaisilla on heihin uskoviin lapsiin arvovaltaa, jollaisesta harva osaisi uneksiakaan.

Q-kautisen teettämän kyselyn perusteella joulupukkeilun vaatimuksiin suhtaudutaankin vakavasti. Vastanneista 73% piti Joulupukkina tai Joulupukin apulaisena esiintymistä haastavana ja vain noin puolet jompanakumpana esiintyneistä vaikuttaisivat suoriutuneensa tehtävästä mielestään enimmäkseen uskottavasti. Tästä huolimatta peräti 86% piti Joulupukin tai tämän apulaisen uskottavuutta vähintään jonkin verran tärkeänä ja vain 2,7% suosi epäuskottavuutta. Joulupukilta edellytetään raudanlujaa pätevyyttä.

Kyselyn otos ei riitä spekulointiin esiintyjän etnisyyden ja itsevarmuuden välisestä yhteydestä, mutta iällä tai ruumiinrakenteella ei näyttäisi olevan merkittävää korrelaatiota esiintyjän uskottavuuden kokemukseen eikä haluun esiintyä Joulupukkina tai tämän apulaisena tulevaisuudessa. Sukupuoliroolien määräämät estot lienevät kuitenkin edelleen voimakkaita. Miehistä 60% uskaltaisi esiintyä Joulupukkinakin, kun taas naisista 67% uskaltaisi esiintyä vain apulaisena. Naiset olisivat työvoimana yhtä lailla saatavilla: haluttomuus esiintyä kumpanakaan oli noin 20% riippumatta sukupuolesta. Naissukupuolen emansipaatiota kaivataan siis jälleen yhdellä uudella osa-alueella, sillä maailman lapsiperheet ovat hädässä. Joulupukin käynti yöllä kenenkään näkemättä on yleinen ilmiö, joka toistuessaan horjuttaa lapsen uskoa.

Ennakko-odotusten vastaisesti haluttomuus esiintyä kumpanakaan osoittautui jopa hieman yleisemmäksi niillä, joilla oli aiempaa esiintymiskokemusta. Tämä saattaa liittyä ikäviin muistoihin tunnistetuksi tulemisesta, vaikkei kausaatiota ole kaksoissokkotutkimuksin vielä todettu. Tutuille lapsille esiintyneistä 19% oli kokenut tilanteita, joissa epäuskottava esiintyminen oli aiheuttanut vähintään yhdelle osapuolelle mielipahaa. Kyselyyn vastanneista 19% oli myös itse lakannut uskomasta Joulupukkiin tunnistettuaan Pukkina esiintyneen henkilön, ja Pukkina tai tämän apulaisena esiintyneistä 36% oli tunnistettu. Tehtävään valitaankin usein lasten tuntema lähipiiriläinen — pahimmassa tapauksessa perheenjäsen — ja tulos voi olla katastrofaalinen.

Tämäkin ongelma lienee kulturaalinen. Alalla vallitsee valtava työvoimapula: vaikka tilattavia joulupukkipalvelujakin olisi, niiden käyttö ei ole yhteiskunnassamme vakiintunut. Haluamme mieluummin tutun ihmisen astuvan taloomme emmekä suomalaista ujouttamme kehtaa pyytää tähän vaativaan virkaan suvun ulkopuolisia, vaikka luottaisimmekin heihin. Työ-, harrastus- tai kurssikaverin värvääminen olisi viisaampaa, mutta vaatii muutosta asenteissamme. Vaihtoehtoa toisaalta hankaloittaa suvun ulkopuolisien tuttavien halu viettää joulu oman sukunsa kanssa.

Miksi siis ryhtyä Joulupukiksi, jos se kerran on niin luotaantyöntävää tointa? Olemme lääkäreinä kunnianhimoinen ja kutsumuksellinen ammattikunta, joka lannistumisen sijaan nauttii haasteista. Joulupukin professiota voikin rinnastaa lääkäriyteen monin tavoin. Kuten lääkäriltäkin odotetaan välillä ihmeratkaisuja, saattaa maallikko kuvitella korvatunturilaiset taikavoimaisiksi, suorastaan omnipotenteiksi. Joulupukkina tai apulaisena on myös oiva mahdollisuus kehittää vuorovaikutustaitoja erityisesti lasten kanssa, jotka ovat tunnetusti vaativa asiakasryhmä. Pukkina täytyy jatkuvasti tasapainotella logististen, eettisten ja filosofisten kysymysten parissa. Professioon sisältyy velvoitus lapsen edun asettamisesta omansa edelle. Lapsella on myös oma autonomiansa, jota on lähtökohtaisesti kunnioitettava mutta joutuu usein rajoittamaan paternalistisesti esimerkiksi lahjatoiveiden ollessa epärealistisia. Professioon liittyy myös kliininen autonomia, ja vanha ukki voi päätyä keksimään luoviakin vastauksia tälle esitettyihin vaikeisiin kysymyksiin luottamuksellisen tenava-valkopartasuhteen ylläpitämiseksi.

Miten selviytyä toimeksiannosta kunniallisesti? Kyselyyn vastanneiden mukaan asianmukainen laittautuminen on ehdottoman tärkeätä: poskipuna, huoliteltu virka-asu punaisine nuttuineen sekä saappaineen ja Pukille myös tuuhea parta sekä tyyny vatsan pullistamiseksi. Kommunikaatio vanhempien kanssa ennakkovalmistelujen yhteydessä on ratkaisevaa. Lasten nimien, ikien, harrastusten ja lahjatoiveiden opettelu, riittävän etäälle pysäköinti ja kulkusten kilistely ennen sisääntuloa sekä tieto, mitä toiveita on jättämässä toteuttamatta valmistautuakseen aiheesta sikiäviin keskusteluihin ovat tärkeitä yksityiskohtia.

Näyttelemisessä keskeisiä tekijöitä ovat vanhuksen ryhti, yskiminen ja rahisevalla äänellä puhuminen sekä ystävällisyys. Esittelyvaiheessa on oltava sosiaalisesti aloitteellinen ja tervehdittävä jokaista lasta nimeltä luoden pohjan turvalliselle valkoparta-tenavasuhteelle kahdenkeskisen vuorovaikutustilanteen kautta. Tämän jälkeen saakin olla pitkälti hiljaa, sillä vanha ja viisas mies on vähäpuheinen. Kyselemällä ja kuuntelemalla kuin Esa Laiho pärjää myös pitkälle, vaikkei olisikaan aito Joulupukki.

Ikääntyessään lapset kuitenkin varttuvat usein epäileväisiksi.
Kriittisiksi rajoiksi, jonka ikäisille esiintyminen vaikeutuu, on esitetty neljää, seitsemää ja kymmentä vuotta. Nämä vastaavat vallitsevia kehityspsykologisia käsityksiä: nelivuotias muodostaa jo pysyvämpiä muistoja, seitsemänvuotias altistuu koulussa levitetylle Joulupukin vastaiselle propagandalle ja varhaismurrosikäinen alkaa kehittää formaalista ajatteluaan. Kliininen autonomia roolin ja kohdeyleisön valinnassa perustuukin kompetenssiin ymmärtää omat mahdollisuutensa esiintyä valitsemassaan asetelmassa vakuuttavasti. Iäkkäämmälle lapselle esiintyessä voi olla viisastakin alentaa itsensä Joulupukin apulaiseksi aidon Pukin sijasta uskottavuuden säilyttämiseksi.

Kaikesta huolimatta karu totuus on, että vain 24% uskoi kyselyyn vastatessaan Joulupukkiin ja suurin osa yli neljävuotiaille esiintyneistä vastaajista koki olleensa epäuskottavia. Yrityksen voikin tulkita jo ennalta tuhoon tuomituksi, mikäli tavoitteena on täydellinen immersio. Vaikka lasten huijaaminen onkin meistä kyynisistä ja manipuloivista aikuisista hauskaa, on joulun tarkoitus olla ensisijaisesti yhdessäolon juhla, jossa Joulupukin käynti on pelkkä rituaali. Näistä rituaaleista kuitenkin kehkeytyy ajoittain ikimuistoisia tapahtumaketjuja, jotka yhdistävät ihmisiä vuosienkin kuluttua. Hauskanpito esiintyessäkin on sallittua, mutta Pukkina ei sovi peeloilla.

Teksti: Sampo Kuusela

Kuvitus: Eveliina Heinonen

Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 4826

17.03.2020 0 comment

Musta perjantai

written by Q

Jos näillä leveysasteilla työvuoronsa kauppakeskuksessa ajoittaa oikein, voi helpostikin elää päiväkausia vailla luonnonvaloa.

Vuonna 2019 talvipäivänseisaus koittaa 22. päivä joulukuuta – siis ulkomaailmassa. Täällä loisteputkivalojen alla vallitsee toinen todellisuus, jonkinlainen mikroilmasto, jossa vuoden synkin hetki on juuri nyt. On marraskuun viimeinen perjantai. Black Friday.

Vietän itse juhlaperjantaita kassan takana virnuillen. Taustalla soi edesmenneen ruotsalaistuottajan viimeinen hitti. Aloitan työvuoroni kolmelta, kuittirulla pitää vaihtaa hädin tuskin varttia myöhemmin. Tunnen oloni jonkinlaiseksi mikkihiireksi, tekopirteäksi kerskakulutuksella leipänsä tienaavaksi maskotiksi. “Haluaisitko tämmösen meidän kestokassin vielä ihan parilla eurolla? No ei se mitään, jees, hyvää viikonloppua!”

Vielä joitakin vuosia sitten tämäkin kulutusjuhla oli lähinnä jenkkimediasta tuttu. Katsoin huvittuneena videoita, joissa texasilaiset matamit puskivat ostoskärryllä läpi ihmismeren saadakseen teräväpiirtotelevision 200 dollarilla. Näky oli jollain tasolla apokalyptinen. Samalla taltioidusta shoppailuinfernosta huokui helpottava vieraus. Ei Suomessa, ei hyvänen aika koskaan Suomessa. Mutta mitä jos…

Tässä liikkeessä on toistaiseksi vältytty käsirysyiltä. Kassajono on pitkä, naurettavan pitkä, mutta jonottajat ovat säyseää kansaa. Kolmen euron t-paitoja, kännykänkuoria, kevyttoppatakkeja. Joku laittaa lapsensa istumaan kassahihnalle.

“Tää on kyllä hassua. Mä katon tätä paitaa ja oon että ‘en mä ees tarvi tätä’ ja sitten katon sitä uudestaan ja se onkin ihan kiva ja sitten se taas on aika weird… ja silti mä ostan sen.” “Ollaan me ihmiset kyllä outo laji.” “Joo, niinpä.”

Niin, tänä vuonna Black Friday -ilmiöön liittyy vahva kahtiajakoisuus. Toisaalta sosiaalinen media on täynnä kauhistelua pienen ihmisen hedonismista ja länsimaalaisesta kulutushysteriasta. Kun Pasilaan avatussa, kovin kansainvälisesti nimetyssä Mall of Triplassa aloitti lokakuussa viisi uutta pikamuotiketjua, some-kommentointi oli pakokauhun ja maailmantuskan sävyttämää.

Muodin opiskelija Inca järkyttyi Triplassa – kuvasi pikamuotikaaoksen: ”Olo oli kuin kaatopaikalla” (IL 20.10.2019.)

Peruskoululaiset lakkoilevat ilmaston puolesta, kun taas Eettisen kaupan neuvosto lanseerasi taannoin haasteen, johon osallistujat käyttivät lempivaatettaan koko viikon. (Itse onnistuin suorittamaan haasteen puoliväliin asti, häpeäkseni vain vahingossa. Olin sairaslomalla ja vietin neljä päivää sohvalla kalastajaneuleessa ja boksereissa kahden täkin alla.)

Toisaalta taas tämä on ensimmäinen vuosi, jolloin muistan törmänneeni massiivisia alennuksia lupaileviin mainoksiin heti marraskuun puolivälissä. Kauppakeskus Sellossa on saavutettu jo parodiahorisontti: siellä Black Fridayta juhlitaan maanantaista sunnuntaihin. Mutta miksipä ei? Kaikki tuntevat suomalaisten halun jonottaa tuntikausia mitä vain, kunhan se on halpaa tai ilmaista ja pakattu ämpäriin. Ja jos kymmenen litran punainen muoviämpäri kelpaa, miksei sitten puoleen hintaan myytävä parranajokone tai sykemittari? Kysynnän ja tarjonnan laki on takuuvarma peruskallio.

Juuri ennen sulkemisaikaa päätän siistiä animaatioiden oheistuotteille pyhitettyä pöytää. On lisensoitua Pixar-robottia ja lumiukkoa. Mustan collegepaidan rintamuksessa Mikki Hiiri iskee minulle silmää.

Teksi: Theo Kuoppa

Kuvitus: Onni Jaskari

Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 4826

17.03.2020 0 comment

Esseet

Candidatus nervosus

written by Q

Aurinko hehkui. Kuumat hikipisarat valuivat ohimoiltani, kun koitin siristellä vapaata, varjoista pöytää. Elokuun helle oli kuumimmillaan – valmiina näännyttämään vielä kokemattoman pyöräilijän pitkällä matkallaan. Sain kuitenkin täytettyä tiskillä juomapulloni kylmällä hanavedellä ja löysin istumapaikan. Syreenipensas loi lempeän varjon ylleni haukkoessani henkeä joidenkin kymmenien kilometrien polkemisen jäljiltä. Vilkaisin puhelintani aikomuksissa päivittää lenkkini edistymistä, kun huomasin tekstiviestin vanhalta lapsuudenystävältäni, josta en ollut kuullut vuosiin. Viesti alkoi pahoittelevasti. Hän kysyi lääketieteellistä neuvoa muutamista luomistaan, jotka olivat alkaneet huolestuttaa häntä.

Tunnistin itsessäni heti kummastusta. Vaikka olimme aikoinaan paljonkin yhteydessä, emme olleet juurikaan puhuneet vuosiin. Kummastusta seurasi lievä ärtymys. Joutua nyt keskittymään terveysneuvontaan keskellä fyysisestikin haastavaa urheilusuoritusta. Aistin kuitenkin tekstin sävystä, ettei viestien lähettäminen ollut ollut ystävälleni aivan helppoa vuosien hiljaisuuden jälkeen. Hänen huolensa tuntui ehdottoman todelliselta. Olin aistivinani viesteistä miltei hätää. Hädän aiheuttama huoli, ärtymys ja kummeksunta eivät kuitenkaan hiipineet mieleeni yksin. Olisi valehtelua, jos kieltäisin kokemani hennon ylpeyden.

Medisiinari on helposti imarreltavissa. Opinnoissa törmää jatkuvasti vaikeisiin potilastapauksiin ja lääketieteeseen vuosikymmeniä perehtyneiden kliinisten opettajien pulmallisiin kysymyksiin. Kun on tottunut oppipojan asemaan, onkin yhtäkkiä helposti huumaannuttavaa, kun maallikon kanssa keskustellessa onkin itse asiantuntija.

Tämän kaltainen tilanne on samaan aikaan opettavainen, itsetuntoa hivelevä ja vaarallinen. Fysiologisten, anatomisten ja farmakologisten kokonaisuuksien ja prosessien selittäminen kuuluu olennaisesti jokaisen lääkärin arkeen. Ystäviään ja tuttujaan neuvoessa hahmottaa usein tehokkaasti oman ymmärryksensä. Monessa tilanteessa on kuitenkin kiusaus antaa itsestään todellisuutta tietäväisempi ja taitavaisempi kuva. Tunnistan tämän vaaran myös esimerkiksi itsessäni. Olenhan itsekin ylpeyteenkin taipuvainen ihminen. Kuten totta kai valmiin lääkärin, erityisesti medisiinarin on tiedostettava tietotaitonsa rajat, myönnettävä keskeneräisyytensä.

Muistan kouluajoiltani eräät puutarhajuhlat Turun saariston ulkoreunoilla. Minä ja perheeni olimme saaneet kutsun uusilta tuttaviltamme ja vietimme yhdessä iltaa tutustuen toisiimme viehättävässä saaristoidyllissä. Illan kevyt keskustelu eteni ja eräs uusista tuttavista kysyi äidiltäni, mitä tämä tekee työkseen. Huomasin lääkäriäitini vaivaantuvan ja yrittävän kierrellä kysymystä kohteliaasti. Tämä hämmensi minua suuresti. Jännitin itse jo vuosia etukäteen lääketieteellisen pääsykokeita, enkä osannut kuvitella yhtään syytä olla paljastamatta harjoittavansa tätä hienoa lääkärinammattia. Nyt joitakin suku- ja kesäjuhlia, illanistujaisia ja tekstiviestikeskusteluja myöhemmin kuitenkin olen alkanut ymmärtää motiiveja tällaisen aluksi käsittämättömän käytöksen taustalla.

Auttaminen ja ihmisten kohtaaminen ovat olleet merkittävimmät taustalla vaikuttaneet tekijät omassa uravalinnassani. Tästäkin syystä minun on vaikea suhtautua pidättyväisesti apua pyytäviin läheisiini. Toivoisin voivani tulevaisuudessa ja jo nyt edistää oppimani kautta myös läheisteni terveyttä ja hyvinvointia. Koen ehkä osin tästä syystä velvollisuudekseni vastata kaukaistenkin sukulaisten ja uusien tuttavuuksien ferritiiniarvoihin tai kroonisiin kipuihin. Ja vaikka osaamiseni olisi vajaa ottamaan kantaa terveydelliseen pulmaan, usein huomaan jääneeni kuuntelemaan, kohtaamaan ja validoimaan. Eikä tällaisessa tilanteessa liene ongelmaa niin kauan, kun voimavarat eivät ehdy tai lääkärinrooli itsessään ahdista.

Substanssin ohella jokainen medisiinari varmasti oppii vuosien myötä myös oman tapansa kantaa rooliansa. Etenkin opintojensa alussa olevalle tämä rooli saattaa olla kauan odotettu, hohtava ja ihmeellinen, mutta hohto oletettavasti ainakin useimmilla himmenee ajan – toisilla hitaammin, toisilla nopeammin. On olennainen kysymys, tuleeko kohdatuksi lähipiirissään liiaksi lääkärinä vai kuten kuka tahansa muu, ihmisenä. Tämä pureutunee jokaisen omiin toiveisiin, identiteettiin ja niihin osiin, joista se jokaisen omalla kohdalla koostuu.

Rajojen hakeminen kuuluu jokaisen henkilökohtaiseen oppimiseen ja kasvamiseen. Kuinka erotetaan elinikäinen oppiminen, opiskelu ja vapaus olla. Olen itse syksyn myötä havainnut monesti, kuinka avuton olen joutuessani jatkuvasti auttamaan. Haluan, että minulle läheiset ihmiset pystyvät kertomaan minulle ahdingoistaan. Toisaalta haluan myös ajoittain vain olla.

Oma oppituntini aiheeseen on edennyt ahdistuneen lapsuudenystäväni kanssa tilanteeseen, jossa olen vastaanottanut viestejä, kysymyksiä ja vuolasta ahdistuksen virtaa pahimmillaan monia kertoja päivässä. Kysymykset ovat olleet toisiaan spesifimpiä ja vaatineet lukemista ja selvittämistä. Olen ohjannut ystäväni terveydenhuollon piiriin ja pyrkinyt lisäämään hänen tiedostustaan oireitaan ja luomaan toivoa ja rauhaa. Monesti olen myös joutunut valamaan realismia netistä löydettyihin kauhukertomuksiin eri syövistä ja niiden laajasta oirekirjosta. Ahdistus ja uupumus on hetkittäin ollut jo löytämäisillään uuden kodin minun luotani.

Pahimmillaan lääketiedettä opiskeleva ystävä voi oireilevalle olla tekosyy olla hakeutumatta varsinaisen sairaanhoidon piiriin. Takertuva läheinen voi olla kohtuuton rasite. Tällä kertaa ystäväni kanssa yhteys terveydenhuoltoon on kuitenkin saatu muodostetuksi ja vointi jo hieman kohentunut. Kysymysten tulva ei kuitenkaan ole tyrehtynyt, enkä vielä uskalla uumoilla tulevaa.

Vastatessani odottamattomaan yhteydenottoon kesken pyörälenkin elokuun helteessä en vielä aavistanutkaan, millaiseen vaiheikkaaseen kirjeenvaihtoon olin ryhtymässä. Olisinko voinut tehdä jotain toisin? Olisinko voinut asettaa joitain sääntöjä tai ehtoja? Tästä aiheesta ei ole käypähoitosuositusta tai valinnaista kurssia. Kenties rajat hahmottuvat hennosti ja hiljalleen vuosien varrella. En vain jaksaisi odottaa ja pohtia. Kelle lähettäisinkään omat tekstiviestini – omat avunhuutoni?

Teksti ja kuvitus: Ellamaija Kasanen

Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 4826

17.03.2020 0 comment

Pääkirjoitus

Pääkirjoitus: “Ja toinen yötä rakastaa”

written by Q

Syksyisen Berliinin kaduilla on hämärää. Lähestymme korkeilla teräsaidoilla rajattua tonttia, jonka keskellä kohoaa
vanha voimalaitos. Portille päästyämme ensisilmäyksellä portsareilta näyttävillä hahmoilla onkin muuta mielessä. ”You want something? Cocain?” No thanks:in siivittämänä kävelemme portista voimalaitoksen kylkeen, johon jono on jo muodostunut, vaikka klubi avataan vasta varttitunnin päästä. Keskustelu jonossa on hillittyä eikä kenelläkään ole Club Matea vahvempaa juotavaa kädessään. Paikalliset olivat pukeutuneet pelkistetysti mustaan ja ajattelen mielessäni, että Unikko-farkkutakkini saattaa sittenkin olla liikaa.

Berliinin teknoklubit ovat kuuluisia tiukoista portsareista, jotka ilmeisen mielivaltaisesti päättävät naamakertoimen ja jonokäyttäytymisen perusteella kuka pääsee sisään ja kuka joutuu etsimään toisen paikan jopa viikonlopun mittaiselle nollaukselle.

Jono liikkuu nopeasti ja kohta olemme jo ovella, jonka yläpuolella lukee isolla ”NO PHOTOS”. Berliinin teknoklubeilla kuvaaminen on ankarasti kielletty. Vuoromme tulee. ”Wie viele?” ”Zwei.” Nopea vilkaisu meihin ja portsari viittoo meitä eteenpäin. Selvisimme seulasta! Seuraa nopea liukuhihna pääsylipun maksua ja taskujen sisällön tarkistusta, ja kohta olemmekin maan alla hämyisessä käytävässä, jonka päässä näkyy välkettä.

Vanhaa tehtaan kellaria muistuttavaan tilaan on asennettu kaltereita. Musiikki kaikuu betoniseinistä ja lävistää koko kehon. Valoa tuovat vain askeettiset strobot, mutta hallitsevaa on paksu pimeys. Kaikki värit ja koristeellisuus on riisuttu pois. Savukoneiden sauhut tekevät näkemisen metriä pidemmälle mahdottomaksi. Ilmassa on voimakas tupakan katku – sisällä saa polttaa. Tai ei saa, mutta ketään ei tunnu kiinnostavan.

Hajusta ja brutalistisesta miljööstä huolimatta oloni on ihmeen rauhallinen ja rentoutunut. Hapokkaan pelkistetty tekno saa kehon hytkymään ja vaivun jonkinlaiseen transsiin. Miksi ahdas ja pimeä kellari, joka muuten aiheuttaisi itsessäni ahdistusta ja pelkoa, onkin klubin kontekstissa niin turvallinen paikka? Mikä vetää ihmisiä tänne viikonlopusta toiseen?

Seinille on asennettu kylttejä, jotka kieltävät kaikenlaisen häirinnän, syrjinnän ja homofobian. Historiallisesti Berliinin klubeilla kuka tahansa on saanut olla oma itsensä ilman ulkomaailman odotuksia ja ahtaita asenteita. Ehkä pimeässä voimme toteuttaa ihmisyyttä puhtaimmillaan, olla omia ainutlaatuisia ja monitahoisia itsejämme ja samalla yhtä massaa tanssivien ihmisten meressä. Ehkä klubi muistuttaa ihmisyyden aamunkoittoa, kun pimeässä luolassa on kuunneltu ukkosen jylinää. Tai aikaa ennen syntymää, pimeässä kohdussa, jossa äitimme sydän on tahdittanut neuronien syntyä aivoihimme.

Tai sitten syy on yksinkertainen. Kuten ulkona jonossa takanamme seissyt kokenut klubikävijä sen tiivisti: ”I just need techno.”

Nyt kuitenkin ymmärrän kuvauskiellon. Klubilla tanssivat ihmiset ovat haavoittuvaisimmillaan, ilman syvimmän minuuden peittäviä naamoita tai lokerointia. Hiki virtaa ja kehot liikehtivät samassa tahdissa. On vain minä, me ja musiikki.

Q-kauteni eli kauteni Q-kautisen päätoimittajana on lopussa. Kiitos kaikille lukijoille ja toimitukselle näistä kahdesta vuodesta!

Teksti: Onni Jaskari

Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 4826

17.03.2020 0 comment

Nousussa & laskussa

Nousussa & Laskussa 3/19

written by Q

Nousussa

Medisiinan taso
Ensimmäistä kertaa aiheesta on saatu todisteita vertaisarvioidun Jodelissa toteutetun kyselytutkimuksen avulla.

Alfat
Ekan illan bileisiin myytiin ennätysmäärä lippuja! Alfat ovat myös omatoimisesti siivonneet sitseillä. Vastuutehtävähaussa oli nähtävillä huimaa panostusta. Lisäksi kiitettävä määrä alfoja osallistui Q-kautisen pikkujouluihin. (Toim. huom. Tässä pitää olla tarkkana ettei alfa-innostus vääristä tuloksia: keväällä tilanne saattaa olla jo toinen.)

Kuu
Q-kautisen oma astrologi kertoo havainneensa viikolla 42 Kuun nousseen horisontista ja jatkaneen nousuaan läpi yötaivaan. Havainnointipaikkana Naistenklinikan kattoterassi. Kuuma lööppi!

Nousussa & laskussa -palsta
Omat jutut ovat parhaita!

Laskussa

Medisiinan taso laskussa -lause
Ks. ”Nousussa”.

Jäljellä olevat kuukaudet
Vuosi 2019 lähenee pahaenteisesti loppuaan. Onneksi kesää on vielä jäljellä, kiitos ilmastonmuutoksen!

Ravioli
Ilmeisesti rajattomien maitolasien poistuminen oli monelle kynnyskysymys. Tämä on näkynyt myös Unicafen pidentyneissä jonoissa. Mahdollisena vastavaikuttajana naudanliha-gate ei näytä ainakaan vielä vähentäneen Unicafen kävijämäärää.

Laskut

Nousuissa on kivempaa.
Alfat, älkää pettykö, mutta matematiikka jäi pääsykokeeseen.

Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 4826

17.03.2020 0 comment

Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 4826

Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 4826
Newer Posts