Deprecated: Array and string offset access syntax with curly braces is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/script-loader.php on line 757
Deprecated: Array and string offset access syntax with curly braces is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/script-loader.php on line 757
Deprecated: Array and string offset access syntax with curly braces is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/script-loader.php on line 758
Deprecated: Array and string offset access syntax with curly braces is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/script-loader.php on line 758
Notice: Trying to access array offset on value of type bool in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/theme.php on line 2360
Deprecated: Methods with the same name as their class will not be constructors in a future version of PHP; cr3ativ_carousel has a deprecated constructor in /home/kandidaadh/qk2020/wp-content/plugins/cr3ativ-carousel/cr3ativ-carousel-widget.php on line 3
Deprecated: Function create_function() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-content/plugins/cr3ativ-carousel/cr3ativ-carousel-widget.php on line 135
Deprecated: Array and string offset access syntax with curly braces is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-content/plugins/polldaddy/polldaddy-shortcode.php on line 451
Deprecated: Array and string offset access syntax with curly braces is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-content/plugins/wordfence/lib/Diff/Renderer/Html/Array.php on line 153
Deprecated: Array and string offset access syntax with curly braces is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-content/plugins/wordfence/lib/Diff/Renderer/Html/Array.php on line 153
Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/load.php on line 926
Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 4826
Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 4826
Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 4826
Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 4826
Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 2720
Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 4826 Q, Author at Q-kautinen - Page 3 of 23 Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 4826
Deprecated: implode(): Passing glue string after array is deprecated. Swap the parameters in /home/kandidaadh/qk2020/wp-content/themes/soledad/functions.php on line 102
Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 4826
Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 4826
Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 4826
Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 4826
Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 4826
Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 4826
Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 4826
Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 4826
Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 4826
Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 4826
Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 4826
Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 4826
Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 4826
Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 4826
Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 4826
Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 4826
Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 4826
Vaikea sanoa kuinka lääkisläiset ovat osuustoiminnan verkkokurssin ensisijaista kohdeyleisöä, mutta sähköpostitulvasta päätelleen meitä sinne kovasti kaivataan.
Piritori
Q-kautinen näkee kulttuuripotentiaalia Piritorin ruman ulkokuoren alla. Ehkä jonain päivänä se vielä muistetaan suomipunkin Haight-Ashburyna.
Opiskelijoiden varallisuus
Unarin ja Raviolin opikselijalounaan hinta on palautunut kukkaroystävälliselle tasolleen. Ehkäpä urputtaminen lopulta kannatti.
Allas Sea Pool
Niitä paikkoja, joissa ei voi käydä päivittämättä Instagramia.
Laskussa
Mäyräkoirat
Ja nyt siis tarkoitetaan niitä, joita sai aikoinaan Siwasta 10 eurolla kjeh kjeh :D. Mitä seurueen hauskin tyyppi nyt asettelee päähineekseen 12 olutta juotuaan?
Haalarit
Bileitä varten näitä ei ole tarvinnut kaivaa hetkeen esille. Toivottavasti kuitenkaan kukaan ei lasketellut lääkishaalareissa Levillä uutena vuotena.
Ilotulitteet
Ken tietää miten raketeista on muodostunut anteeksiantamaton synti, mutta parasta varan vuoksi hypätä mukaan soimaamiseen. Jokainen näihin rahansa laittava ansaitsee julkisen nöyryyksen, perkele sentään!
Zoom-tunaroinnit
Etäopetuksissa mielenkiintoa piti yllä jännitys siitä, kuka tällä kertaa möläyttää jotain asiatonta päälle unohtuneeseen mikkiinsä, mutta tarpeeksi moni näyttää jo oppineen kantapään kautta.
Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 4826
Ei ole sattumaa että tämän Q-kautisen numero on 4/20 ja lehden teemaksi valikoitui päihteet.
420 on kannabiskulttuuriin viittaava numero, jonka inspiroimana joka vuosi huhtikuun 20. päivänä eli amerikkalaisittain 4/20 vietetään kansainvälistä kannabispäivää.
Numeron alkuperästä on liikkunut monia toinen toistaan erikoisempia huhuja. Jotkut uskovat, että 420 olisi ollut Yhdysvalloissa poliisien salainen koodi kannabikselle ja toiset taas, että numero viittaisi Bob Dylanin polttelusta kertovaan Rainy Day Women #12 & 35 -biisiin (12 * 35 = 420).
Aidoimpana selityksenä numeron alkuperästä pidetään kuitenkin tarinaa 70-luvulla Pohjois-Kaliforniassa asuneista koulukavereista, jotka kokoontuivat säännöllisesti kello 4:20 iltapäivällä polttaakseen salaa yhdessä kannabista. Jotkut pojista kävivät jalkapallotreeneissä koulun jälkeen ja 4:20 oli aika, jolloin kaikki porukasta ehtivät paikalle. Kaveriporukka antoi itselleen nimeksi “Waldot”, joka on mahdollisesti viittaus siihen, että he tapasivat usein koulun ulkopuolella seinän lähellä (engl. wall). Porukan nimestäkin on kuitenkin monia eri teorioita.
420 oli ensin niin sanottu underground-termi, mutta se yleistyi nopeasti. Erityisesti The Grateful Dead rock-yhtye vaikutti aikanaan termin yleistymiseen käyttämällä sitä kiertueillaan. Nykyään numero on popularisoitunut maailmanlaajuisesti ja sitä näkee niin printti-T-paidoissa kuin elokuvissakin. Esimerkiksi Quentin Tarantinon kulttileffa Pulp Fictionissa lähes kaikki kellot näyttävät aikaa 4:20.
Teksti: Estelle Strandberg
Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 4826
KIRJA: Fear and Loathing in Las Vegas: A Savage journey to the heart of the American Dream (1971)
Eetteri on koko kehon päihde. Täydellinen Las Vegasiin. Eetteriä käyttävän mieli pysyy kutakuinkin selvänä, mutta muu kehon koordinaatio on täysin hallitsemattomissa. Eetterihöyryissä käytös on kuin lastenohjelmien juopolla, mikä moraalin ja solidaarisuuden jättäneessä Las Vegasissa on pääsylippu jokaiseen kasinoon ja hupiluolaan kaupungissa. Ja sehän sopii toimittajalle, joka haluaa ensi kädessä tuntea, mihin amerikkalainen unelma on matkalla.
Hunter S. Thompsonin Fear and Loathing in Las Vegas: A Savage journey to the heart of the American Dream (1971) on alun perin Rolling Stone -lehdessä sarjana julkaistu teos. Se on toimittaja-kirjailijan kenties kuuluisin ja ensimmäisiä niin kutsutun gonzojournalismin ruumiillistumia. Gonzotyyliin kirjoitettu artikkeli on määritelmällisesti vailla objektiivisuutta ja usein kirjoitettu siten, että toimittaja itse on kertoja ja osana juttua. Fear and Loathingin gonzoilun pohjana ovat Thompsonin Las Vegasiin tekemät reissut 1971 alkupuolella.
Tarinan päähenkilö on Thompsonin toinen minä, itseään journalismin tohtoriksi tituleeraava Raoul Duke. Duke ja hänen asianajajansa tri Gonzo ovat saapuneet Las Vegasiin seuraamaan New Yorkilaisen urheilulehden toimittajina Mint 400 -aavikkoajoja. Aavikkoajot jäävät kuitenkin alusta lähtien taustalle, kun Duken ja Gonzon jatkuva LSD:n, meskaliinin, kokaiinin ja muiden päihteiden käyttö ja yleinen rellestäminen ottavat tärkeämmän roolin. Ahneuden kaupungin ihmisistä ja paikoista Duke löytää allegorioita USA:n 60- ja 70-lukujen taitteen politiikkaan, julkiseen keskusteluun ja kulttuuriin, mikä hiljalleen avaa lukijalle matkan todellisen tarkoituksen.
Kirja on puhdasverinen sekoilutarina ja kuten useimmat lajitoverinsa, hauska sellainen. Duke ja Gonzo suorastaan hakevat pienimuotoisia konflikteja ja juuri ennen kuin edellinen melkein-jäin-kiinni-tilanne on ohi, otetaan uutta psykedeeliä ja suunnataan kohti ampumarataa. 70-luvun alussa lievienkin huumetuomioiden pituudet määriteltiin vuosikymmenissä, jota lukijan huviksi erityisesti Duke kuumottelee jatkuvasti.
Fear and Loathingin keskeinen teema on Thompsonin näkemys amerikkalaisen unelman murroksesta 70-luvulla. Thompson itse vietti parikymppiset ikävuotensa 60-luvulla ja kokee aikansa energian, vetävän hengen ja vapauteen ja hyvään uskovan ideaalin olevan hiipumassa. Thompson saa lukijan jakamaan sekoilevan tarinan avulla ahdistuksen amerikkalaisuuden muuttumisesta ja 60-luvun vastakulttuurin vaiheittaisesta kuolemasta. Jos lukijan taustatiedot ajan henkilöistä ovat edes hieman vajavaiset, on Wikipediasta aika ajoin hyötyä vitsien ja monologien avaamiseksi.
Vaikka Fear and Loathingin suurin merkitys kirjallisuuden maailmassa perustuu omaperäiseen tyyliin ja syvään kulttuuriseen analyysiin, on se silti helposti lähestyttävä ja mukaansatempaava teos.
Teksti: Henri Savander
ELOKUVA: Unelmien sielunmessu (2000) – riippuvuus huumeista ja haaveista
Darren Aronofskyn ohjaama Unelmien sielunmessu (2000) on vaikuttava, mutta samalla erittäin ahdistava elokuva neljän riippuvaisen elämästä. Elokuva kertoo siitä, miten huumeet ottavat vuodessa täyden vallan Harrysta (Jared Leto), hänen äidistään Sarasta (Ellen Burstyn), hänen tyttöystävästään Marionista (Jennifer Connelly) ja hänen ystävästään Tyronista (Marlon Wayans). Vaikka päähenkilöt ovat tekemisissä toistensa kanssa, heillä on kaikilla omat tarinansa ja elokuvassa korostetaan heidän yksilöllisiä kokemuksiaan.
Leskeksi jääneen Saran tarina tuntuu erityisen traagiselta, mikä on etenkin Ellen Burstynin upean roolityön ansiota. Saran riippuvuus alkaa, kun hän luulee pääsevänsä esiintymään televisiossa ja haluaa laihduttaa, jotta mahtuisi esiintyessään punaiseen mekkoonsa. Hän ryhtyy syömään laihdutuspillereitä, jotka myöhemmin paljastuvat amfetamiiniksi. Lopulta laihtunut Sara kyllä mahtuu mekkoonsa, mutta on tällöin jo liian huonovointinen ja sekava pärjätäkseen omin avuin arjessa. Punainen mekko on motiivi, joka edustaa amerikkalaista unelmaa ja haaveilua saavuttamattomasta. Sara ajattelee televisioon pääsemisen ratkaisevan jotakin, vaikka oikeasti hän tarvitsisi tarkoituksen elämälleen ja helpotusta kokemalleen yksinäisyydelle.
Jokaisella päähenkilöllä on omat unelmansa, jotka ovat kuitenkin todellisuuteen nähden liian suuria. He jäävät koukkuun näiden unelmien jahtaamiseen ja toivon tunteeseen samalla tavalla kuin he ovat jääneet koukkuun huumeisiin. Lupaus paremmasta elämästä antaa heille onnea, joka ei ole kuitenkaan kestävää, vaan tarjoaa ainoastaan hetkellisen mahdollisuuden paeta kurjuutta. Elokuvan viimeisissä otoksissa huumeiden takia pohjalle vajonneet päähenkilöt käpertyvät lapsenomaisesti sikiöasentoon etsiessään turvan tunnetta, mikä kuvaa hyvin sitä, että elämässä edistymisen sijaan he ovat taantuneet ja unelmien saavuttaminen on kauempana kuin koskaan.
Sielunmessu (engl. requiem) on katolilainen jumalanpalvelus, jossa rukoillaan ja surraan kuolleiden puolesta. Elokuvan nimi viittaa siis suoraan toteutumattomiksi jääneiden (kuolleiden) unelmien suremiseen.
Amerikkalaisen unelman lisäksi yksinäisyys on elokuvan tärkeä teema. Päähenkilöiden ihmissuhteet ovat enimmäkseen pinnallisia ja heidän kaikkien todellisuuttaan värittää syvä erillisyyden tunne. Tämä tulee hyvin esille kohtauksessa, jossa Harry ja Marion makaavat sängyssä yhdessä. Kohtauksen kuva on jaettu kahteen osaan, joista toisessa on Harry ja toisessa Marion. Vaikka pari keskustelee ja ajoittain toinen koskettaa toista, heidän välillään on etäisyys, josta kahteen jaettu ruutu kertoo. Joissain kohtauksissa kamera on myös kirjaimellisesti kiinni näyttelijöissä, liikkuen heidän mukanaan ja kuvaten läheltä heidän näyttelemien hahmojen tuskaisia ilmeitä. Tämä kuvaustyyli korostaa päähenkilöiden kokemusten subjektiivisuutta ja tuo heidät lähelle elokuvan katsojaa.
Ripeällä tahdilla vaihtuvat lähikuvat pilleripurkkien avaamisesta ja laajentuvista pupilleista toistuvat aina kun päähenkilöt käyttävät huumeita. Näiden lähikuvasarjojen nopeus kuvaa sitä, miten nopeasti aika kuluu huumeiden vaikutuksen alaisena ja miten ohikiitävää huumeiden tuoma hyvä olo on. Elokuva syöksyy niin hengästyttävää vauhtia kohti loppuaan, etteivät päähenkilöt ehdi ymmärtämään heitä edessäpäin odottavia ongelmia ennen kuin on jo liian myöhäistä. Taustalla soiva Clint Mansellin säveltämä musiikki ja muu äänimaailma mukailevat päähenkilöiden kokemia tunteita ja kertovat heidän tilanteidensa vakavuudesta. Vaikka päähenkilöt hymyilevät ja puhuvat huolettomia, musiikki viestii, ettei tässä tule käymään hyvin.
Erityisesti loppua kohden elokuvassa on paljon pelon ja inhon tunteita herättäviä sekä suorastaan raakoja otoksia. On lähes mahdotonta olla sulkematta silmiään, kun Harry piikittää huumeneulalla hänen infektoituneen kätensä mädäntyvään pistoskohtaan. Herää kysymys siitä, mitä vaaditaan, että ihminen tekee itselleen jotain niin kamalaa. Vastaus tähän tiivistyy hyvin elokuvan loppupuolen kohtauksessa, jossa lähes kaiken menettänyt Marion hymyilee sohvallaan väsyneenä ja halaa heroiinipussia, jonka hän on saanut ostettua myymällä seksiä. Marion on yksin ja tilanteensa epätoivoinen, mutta huumeet ja niiden hankkiminen antavat hänen elämälleen edes jonkinlaisen tarkoituksen.
Kaikessa ahdistavuudessaan Unelmien sielunmessu on katsomisen arvoinen. Monet ovat luonnehtineet Unelmien sielunmessua parhaaksi elokuvaksi, jota ei halua nähdä uudestaan.
Teskti: Estelle Strandberg
Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 4826
Suomalainen maailmanmatkaaja kertoo mielellään hostellin baarissa tapaamilleen uusille ystäville perisuomalaisesta perinteestä: kalsarikänneistä. Stereotyyppiseen suomalaiseen mielenmaisemaan perehtymätön keskieurooppalainen saattaa aluksi vieroksua ideaa yksin päihtymisestä puolipukeisena vailla mitään suunnitelmia ehostautua saati poistua asunnostaan. Koronapandemia on kuitenkin osoittanut, että mikäli olosuhteet ovat oikeat ja arki on riisuttu rutiineistaan, kalsarikännit alkavat kuulostaa lähestyttävämmältä tavalta viettää viikonloppua. Toimittajamme laittoivat itsensä likoon selvittääkseen mistä kalsarikänneissä on pohjimmiltaan kyse. Mitä ihmiset yksinään tekevät? Mitä he ajattelevat? Onko kalsarikänneissä mitään järkeä?
#1
Korona-ajan vähennettyä etelänmatkani nollaan, olen usein pyrkinyt säästämään rahaa valitsemalla juomakseni Gambinan ja niin päädyn tekemään nytkin. Aloitan kalsarikännini reilulla hörpyllä makunystyröitäni lähes täydellisellä makukombinaatiollaan hivelevästä Gambina-pullostani. Tai no niin reilun hörpyn, kun Gambinan kaltaisesta makuelämyksestä kehtaa kerralla ottaa. Näinkin yksinkertaisen testin aloittaminen ei kuitenkaan ollut aivan yhtä yksinkertaista, kuin voisi olettaa. Tarkoitukseni oli aloittaa testaus heti aamusta, mutta tyhjyyttä ammottava kalenterini onnistui kuitenkin pitämään minut niin kiireisenä, että pääsin aloittamaan vasta iltapäivällä. Lopulta kello 16:31 sateisena sunnuntai-iltapäivänä pääsen vihdoin aloittamaan sivistyneen juomistestini. Kalsarit jalassa totta kai!
Vaikka onkin vaikea keksiä kalsarit jalassa yksin kotona juomista paremmin suomalaisuuteen sopivaa tapaa, en ollut koskaan aikaisemmin vetänyt kalsarikännejä. En ollut koskaan edes oikein ajatellut kokeilevani kalsarikännejä, sillä aikaisemmin olin pitänyt yksin kotona juomista lähinnä surullisena alkoholistien harrastuksena ja alkoholin juomisen olevan sopivaa vain sosiaalisissa tilanteissa. Tämän jutun kirjoittaminen tarjosikin oivan tekosyyn kalsarikännien testaamiselle, sillä eihän journalismin nimissä yksin juominen voisi olla surullista. Pystyisin myös uskotella itselleni olevani aiempaa enemmän suomalainen kalsarikännien testaamisen jälkeen.
Suomalaisuuden ja journalismin nimissä toteuttamani testin aluksi päätin aloittaa Netflixistä Peaky Blindersin kolmannen kauden katsomisen ja jättää suunnittelemani filosofiset pohdinnat myöhemmäksi. Jakso toisensa jälkeen vaihtui kuitenkin seuraavan ja Gambinan kuvottava jälkimaku tuntui säilyvän suussa aina vain pidempään. Alun perin tarkoitukseni oli vain harrastaa sivistynyttä filosofista pohdintaa humalassa ja kehittää nerokkaita oivalluksia tätä juttua varten. Sen sijaan päädyin vain katsomaan Netflixiä jakso toisensa perään. En olisi ikinä uskonut pystyväni prokrastinoimaan humalassa.
Tarpeeksi prokrastinoituani päädyin kuitenkin lopulta lattialle meditoimaan ja tuijottamaan turkoosinsinistä kattolamppuani ihanan rauhallisen hiljaisuuden vallitessa pääni sisällä. Täydellisyyttä hipovan meditatiivisen tilan saavuttamisen lisäksi kokeiluni toisena kohokohtana voin ylpeänä kertoa pärjänneeni kokonaiset kolme tuntia pelkät bokserit jalassa, kunnes Medioman kylmyys lopulta vei voiton. Onnistuin myös nauttimaan Netflixistä lähes zombimaisessa tilassa. Normaalisti mukaansa tempaavat juonen käänteet eivät enää saanetkaan aikaan sykkeen ja vireystilan nousua. Juonenkäänteet eivät oikeastaan enää herättäneet minkäänlaisia tunteita ja jaksoista tuli yhtä monotonista puuroa, joiden katsominen kuitenkin säilyi jotenkin nautinnollisena.
Lopulta katsottuani tunti tolkulla samaa monotonista puuroa tajusin ymmärtäneeni kalsarikännit aivan väärin. Onnistuneisiin kalsarikänneihin kuuluu kaikista odotuksista luopuminen ja itsensä hyväksyminen (mitä ikinä nyt tarkoittavatkaan). Onnistuneille kalsarikänneille ei myöskään voi eikä kuulu asettaa tavoitteita. Tavoitteiden asettamisen takia en onnistunut saavuttamaan täysin autenttista kalsarikännikokemusta. Nyt käteen jäikin vain inho Gambinaa kohtaan, jonka kuvottavan maun tajuamisessa en jostain syystä aiemmin ollut onnistunut. Onneksi Alko on laajentanut valikoimiaan, eikä Gambina ole enää Alkon halvin tuote.
Arvosana: 2/5 (tulevaisuuden Alko-reissujen kuitenkin todennäköisen hinnannousun takia)
#2
Tässä päihdeaiheisessa numerossa Q-kautinen testaa kalsarikännit. Tutkailtuani erilaisia vaihtoehtoja olen juomavalinnassani päätynyt aitoon vuosikerta-aineeseen. Isäni thaimaasta ostama Mekhong-viskipullo on nimittäin lojunut keittiössä 15 vuotta. Sen sisältö ei ole kelvannut edes jäätelökoneen pakkasnesteeksi, koska sen todettiin tahrivan konetta liikaa. Asian eteen on tehtävä jotain, sillä suomalainen ei voi kaataa viinaa viemäriin, paitsi tullimies — ja sekin vain, jos joku on vahtimassa.
Ryhdyn tehtävään varsin vitkuttelevasti ja vastahakoisesti. Minua on varoitettu juoman kehnosta dokabilitysta. En myöskään pidä ajatuksesta juoda humalahakuisesti ilman, että kukaan ulkopuolinen voi todistaa siitä syntyvää komediaa. Tunnelma on heti totinen, sillä juominen alkaa kotitekoisella munatotilla. Sitten onkin aika siirtyä kunnon aineisiin.
Laimennan Mekhong-viskiä asiantuntijan ehdotuksesta thaimaalaisella M150-energiajuomalla. Ei maistu hyvältä laimennettunakaan. Maistuu oikeastaan sanoinkuvaamattoman hirveältä. Tätä suomalaiset turistit kuulemma nauttivat kolan kanssa jäillä. En kyllä taida hyvää kolajuomaa tällä pilata.
Tekisi mieli oksentaa jo muutaman ensikulauksen jälkeen. Jokainen soluni vastustaa juomista. Hampaita vihloo. Maha kipristelee ja levittää polttavia tuntemuksia pitkin kehoa. Virtsaan kuin hoitotasapainoton diabeetikko. Energiajuoman etiketin kolme sanaa kuvaavat tunnelmaa mainiosti: devotion, courage, sacrifice — niistä näissä kalsarikänneissä on kyse.
Suoritettuani erilaisia kokeiluja huomaan, että viina ja energiajuoma menevät paremmin alas erikseen kuin yhdessä. Kärsimyksessä on kuitenkin jotain kaunista, joten pitäydyn autenttisessa kombinaatiossa. Mitä en tekisikään journalismin vuoksi?
Kauneus perustunee lähinnä haasteeseen niellä tätä nestettä, joka tuo virtsa-assosiaatiot mieleen. En voi suositella kalsarikännejä kenellekään. Yksin juominen ei yksinkertaisesti ole kovinkaan hohdokasta. On parempi säästää humaltuminen ajalle, jolloin sen voi tehdä yhdessä.
Tyhjennettyäni viinapullon siirryn talon ruoanlaittoviinin jämiin: Kaiken Estate Malbec 2018. Etänä konsultoimieni kaverien vastusteluista huolimatta päätän lantrata sitäkin energiajuomalla. Never stop the madness. Yllättäen punkku maistuukin paremmalta energiajuomalla laimennettuna. Taidankin juoda kaiken.
Alkaa oksettaa. Pyrin säilyttämään neitsyyteni alkoholioksennusten suhteen, mutta pidän ämpäriä seuranani — ihan vain varmuuden vuoksi. Ehkä oksentaminen olisi sittenkin viisasta. Yökin lavuaarin äärellä, mutta mitään ei tule ulos. Enää en kykene pitäytymään säännössäni juoda yhtä paljon vettä kuin poistan kehostani. Onneksi nautin energiajuomia niin, etten voi noin vain nukkua tätä laskuhumalaa pois.
Lopulta tulee uni. Seuraa yksi aamuinen herätys vessahätään sekä vimmaisat vedenjuonnit. Tämän jälkeen saan nukuttua vielä viimeisen unisyklini. Sitten onkin vuorossa dagen efter. Tähän astisissa kokemuksissa hyvä puoli on ollut se, että kirjoittaminen on ollut helppoa: kännissä kun ei ole yhtä perfektionistinen. Nyt tilanne on toisin.
Toimittajalla on kova paikka. Miten kuvailisin krapulaa niitä harvoja lukijoita varten, jotka eivät ole sitä kokeneet? Päässä jomottaa, tyhjä maha kipristelee ja olo on edelleen oksettava. Omaolo-kyselyn täyttämällä pääsisin varmaankin koronatestiin. Olen kiitollinen itselleni siitä, että tankkasin koko edellisen illan vettä ja Acetiumia: muuten oireet olisivat todennäköisesti pahemmat.
Polttava tunne siellä, missä kuvittelee oman ruoansulatuskanavansa kulkevan, jatkuu koko päivän. Aivan kuin koko suolistoa närästäisi. Kysymys kuuluu, johtuuko tämä ensisijaisesti viinan määrästä vai laadusta. Oireet helpottavat vasta dagen efter dagen efterinä. Never kalsarikännit again.
Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 4826
Ehkä sitsi-ilta edeltää suoraan perhelounasta tai kaveriporukan riehakasta mökkiviikonloppua. Ehkä olet viettänyt liian monta lauantaipäivää horroksenkaltaisessa olotilassa, jossa kapasiteetti riittää juuri ja juuri Sinkkuillallisen uusintoihin ja kärähtäneen pakastepizzan viipalointiin. Ehket ole koskaan korkkia avannutkaan.
Oli tilanteesi mikä tahansa, lopputulema on sama: välillä ei kerta kaikkiaan tee mieli juoda. Mikä neuvoksi, kun kokoontumisrajoitukset vihdoin puretaan ja Rientoportaali alkaa taas täyttyä pääsi menoksi räätälöidyistä bakkanaaleista? Huoli pois: Q on koostanut kompaktin paketin niksejä juuri Sinun vesilinjasi tueksi.
Jo memeettiseksi hokemaksi muodostuneen “vallitsevan tilanteen” vuoksi tutkivan journalistin kädet ovat sidotut ja Euffan ovi tiiviisti säpissä. Q-kautisen toimitus ei täten ota kantaa niksien käytännön toimivuuteen.
1. Unohda turha solipsismi. Harvalla on aikaa ihmetellä valintaasi tai edes noteerata, että kädessäsi on Pirkka-oluen sijaan perheystävällisempi valinta. Mikäli olet hilpeällä tuulella, solahdat todennäköisesti joukkoon luontevasti promille-eroista riippumatta. Juttua varten haastattelemani opiskelija kertoi approista, joilla eräs porukkaan kuulunut toveri oli tilannut vain lasin vettä per baari. Kuulemma illan jatkuessa yöksi eron muihin huomasi korkeintaan desibeleissä.
2. Pidä pintasi: tarjottuja hörppyjä ei tarvitse ottaa vastaan. Jääpähän enemmän juotavaa halukkaille. Tarvittaessa voit koota mielessäsi jämäkän selityksen, jolla kuitata utelut. Q neuvoo kuitenkin pysymään lähellä totuutta. “Nyt ei tee mieli, kiitos” on hätävalhetta tuhat kertaa pätevämpi peruste.
3. Valitse seurasi huolella. Sitseillä pöydälle asetetut limsatölkit toimivat biomarkkerina, joka kielii todennäköisesti vesilinjalla vietetystä illasta. Paina kaiken varalta Jaffa-tölkkien takaa häämöttäviä kasvoja mieleesi. Näin löydät viinaisaksikin äityneiltä jatkoilta juttuseuraa, joka todennäköisesti operoi yhä samalla astraalitasolla kanssasi.
Toisaalta ystävien seurassa voit juhlia huoletta. Hyvä kaveri ei painosta sinua juomaan. Sanon tämän silläkin uhalla, että kuulostan surullisenkuuluisalta Sano huumeille EI -opetuslehtiseltä.
4. Panosta virvokkeisiin. Vasta juomista tietoisesti rajoittaessa havahtuu siihen, miten paljon nestettä juhlissa tulee nautittua kuin itsestään. Ei ihme, että sitsimuistoista puolet tuntuvat liittyvän jollain lailla vessajonoon. Alkoholittomaan illanviettoon kannattaa ostaa niin paljon limsaa, että määrä vaikuttaa ensinäkemältä vähän kohtuuttomalta. Kuka sitä hanavettä jaksaisi litrakaupalla lipittää? Kilpavarustele ja kokeile uusia makuja. Ykkösellä vedetty energiajuoma vääristää tarpeen tullen todellisuutta kutkuttavalla tavalla.
5. PICK YOUR BATTLES: joihinkin tapahtumiin alkoholi on niin vahvasti integroitunut, että mielekkäämpää on ehkä keksiä vaihtoehtoista aktiviteettia. Jos juhliin osallistuminen tuntuu enemmän pakkopullalta kuin aidosti piristävältä ajanvietteeltä, sinulla on ihan totta lupa jäädä kotiin vaivaantuneen musiikin tahtiin hytkymisen sijaan.
Muistan omalta alfasyksyltäni perfektionistisen tarpeen osallistua mahdollisimman moniin tilaisuuksiin, jotta voisin “verkostoitua” ja löytää “sitä samanmielistä porukkaa”. Pari kertaa pakotin itseni kissanristiäisiin kofeiinitablettien ja antibioottikuurin voimalla. Moni ystäväni tunnusti kokeneensa samanlaista FOMO-ahdistusta. Takaraivossa kolkutti jo lapsena vaivannut pelko siitä, että integraatio epäonnistuisi ja joku päivä huomaisi olevansa ihan oikeasti ainoa opiskelija ilman lounasseuraa. Jälkiviisaana voin sanoa, että huoli oli turha: ihmissuhteista suurin osa muodostui kauan avajaisviikon loputtua.
Satapäisessä opiskelijajoukossa on helppo ymmärtää, että ulkopuoliseksi jäämisen pelko on pahimmillaan halvaannuttava. Luota intuitioon ja kuuntele vaistojasi: viinankatkuiseen tapahtumaan osallistuminen tipattomalla linjalla voi muuttujista riippuen olla vähän mälsää tai oikein mukava elämys. Voi sitä herkkulakossakin viihtyä Fazerin tehdaskierroksella, jos seura on kohdallaan.
Teksti: Theo Kuoppa
Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 4826
Lääkiksellä on perinteisesti ollut maine antaumuksella ryyppäävänä tiedekuntana. Legendoja on kiertänyt pirtun injektoimisesta suoraan suoneen ja krapulaisista klinikkapäivistä, mutta mikäli on YTHS:n tilastoja katsominen, on lääkiksen status kovimpana viinan lotraajana jäänyt pelkälle huhupuheiden tasolle. Viimeisimmässä tutkimuksessa vuonna 2016 lääketieteellinen tiedekunnan nimi komeili kahdeksantena jääden listauksessa toiseksi viimeiseksi – oliko heikko tulos lopullinen niitti lääkiksen alkoholinhuuruiselle imagolle?
Vaikka trendi on YTHS:n tutkimuksissa aina vuodesta 2000 lähtien ollut pääasiassa laskusuhdanteinen ja lääkis on pysytellyt visusti alimmilla sijoituksilla alkoholinkäyttökartoituksissa, on käsitystä kovasta juomisesta haluttu aktiivisesti levittää. Esimerkiksi vuonna 2019 Hesarin uutiskynnys ylittyi ja kohu syntyi, kun toimittajat saivat vihiä, että Tampereen kollegat järjestäisivät kohuttuja bileitä, joissa muun muassa juostaisiin alastomina, legendojen mukaisesti laitettaisiin pirtua suoneen sekä kilpailtaisiin, kuka oksentaa viimeisenä. Lääkisopiskelijoiden alkoholikäyttäytyminen on siis jopa kansallisen median kiinnostuksen kohde. No, toimittajat kohtasivat saman hämmennyksen ja kenties jopa pettymyksen kuin jokainen fuksivuosikurssi: näin ei bileissä oikeasti tapahdu. Tai ainakin pirtuosuus jätetään välistä – eli juuri se hohdokkain, joka kohun aiheuttikin.
Vaikka tilastoissa ei aivan päihitetä teekkareita ja kauppislaisia, juodaan myös lääkiksessä kiitettävän paljon. Juominen ja krapulaiset arkiaamuherätykset painottuvat tosin lähinnä preklinikkaan, jossa kursseilla pysyy mukana ja suoritusmerkinnät pamahtavat WebOodiin, kunhan vain pysyy sen verran tolpillaan, että pääsee hoipertelemaan ehjin nahoin peboihin. Alkoholin kittauksen rooli putoaa erityisesti klinikan aikana, kun tehtävät ulottuvat sairaalaympäristöön, jossa toimintakapasiteettia vaaditaankin jo enemmän kuin preklinikassa. Ryyppypäivät ajoittunevat tällöin siis lähinnä viikonloppuun.
Muita syitä juomattomuuteen voidaan etsiä lääkärin moraalista ja vastuusta. Miettivätkö lääkisläiset alkoholinkäyttöä enemmän verrattuna muihin tiedekuntiin? Ainakin lääketieteellinen on erityisen syynäyksen alla mediassa, kuten Tampereen pirtutapauksesta ja alfajaisista huomattiin: lääkiksen täytyy tasapainoilla vuosisadan bileiden ja yhteiskunnallisen vastuun välillä. Tulevat terveydenhuollon ammattilaiset ehkä tunnistavat vaarat helpommin, ja ongelmakäyttö on este opiskelulle ja tulevalle lääkärinuralle. Toisaalta kohtuukäyttö lääkäreiden keskuudessa ei eroa valtaväestöstä, ja kukaan ei väitä lääkärin tarvitsevan olevan absolutisti.
Perinteisesti juominen kasvaa fuksivuotena, mutta tänä vuonna korona sekoittaa pakkaa estämällä sosialisoitumisen alkoholin parissa. Täten fuksien alkoholinkulutuksessa on mahdollisesti nähtävissä muutoksia. Alfat ovat jo joutuneet jättämään välistä perinteiset lääkistapahtumat, ja toteutuneet pidettiin ulkoilmassa puistoissa tai etänä. Kokemuksen syvällä rintaäänellä syksyn pimeys ja kylmyys ei ainakaan auttanut tunnelman virittämisessä. Zoom-juhlissakin sosiaalinen aspekti jäi vajavaiseksi. Tutkimusten mukaan nuorten alkoholinkäyttö on vähentynyt, ja vuosikurssien nuortuessa tällä voi olla edelleen vaikutusta yleiseen mielipiteeseen. Nähtäväksi jää, tulevatko alfat olemaan lääkiksen raittein vuosikurssi.
Jäämme innolla odottamaan lääkiksen sijaa tutkimuksessa vuodelta 2020, ja sitä onko lääkiksen opiskelijakulttuuri kuivunut entisestään. Kenties tulevissa tutkimuksissa näkyy myös Kandiseuran panostaminen lääkiksen bile-elämään, kun uusittu kerhotila Euphoria pääsee avaamaan ovensa janoisille lääkisläisille. Kannattanee myös muistaa, että alkoholinkäyttötilastot eivät korreloi bileiden tason kanssa. Lääkiksessä osataan nauttia opiskelijaelämästä myös ilman pulloa. Tämä trendi on nähtävissä yleisestikin opiskelijakulttuurissa – yhä useammat opiskelijat ovat oivaltaneet, että hauskaa voi pitää ilman promillenkaan humalaa.
Uusien alfojen juksaamisesta ei toki tarvitse luopua, vaikka pirtun injektoiminen ei varmaankaan enää mene läpi Hesarin paljastettua sen paikkansapitämättömyyden. Mutta uuden voi aina keksiä tilalle: olisiko vaikka puhtaan etanolihöyryn hengittäminen Ekan illan bileissä, josta saisi alfapassiin suoraan 5p? Se toimisi varmasti, ja ensi vuoden Hesarin otsikot olisivat jo taattuja.
Teksti: Hanna Juvonen & Paula Oulujärvi
Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 4826
Huumeiden ja lääkeaineiden raja on ollut kautta aikojen häilyvä: esimerkiksi englanninkielen sana drugs tarkoittaa sekä huumausainetta että lääkettä. Monet aikoinaan lääkkeinä käytetyt yhdisteet luokitellaan nykyään koviksi huumeiksi, ja toisaalta monista huumausaineista on uusissa tutkimuksissa löydetty lupaavia lääkeominaisuuksia. Tässä jutussa esittelemme kuuden psykoaktiivisen aineen historiaa ja käyttöä lääketieteen maailmassa.
Kannabis on yleisnimitys Cannabis sativa -hamppukasvista saataville tuotteille eli käytännössä hasikselle, hasisöljylle ja marihuanalle. Suomessa kannabiksen lääkekäyttö on vähäistä: yhtä vaille kaikkien kannabisvalmisteiden määrääminen vaatii erityisluvan, ja niitä myönnetään vuosittain vain joitakin satoja. Tuotteita voidaan käyttää Suomessa MS-tautiin liittyvän spastisuuden hoitoon, ja joskus kannabislääkkeitä voidaan harkita hoidoksi neuropaattiseen kipuun tai vaikeahoitoiseen syöpäkipuun. Todennäköisesti tulevaisuudessa myös puhdasta kannabidiolivalmistetta voidaan käyttää harvinaisten perinnöllisten epilepsiamuotojen hoitoon. Tämän lisäksi kannabisvalmisteita on mahdollista käyttää palliatiivisessa hoidossa parantamaan ruokahalua syöpä- ja AIDS-potilailla.
Kannabiskasvia on käytetty Keski- ja Etelä-Aasiassa kuituna ja ruoka-aineena jo yli 5000 vuotta, ja sen viihde- ja lääkekäytön arvioidaan jatkuneen lähes yhtä pitkään. Kannabista käytettiin alun perin esimerkiksi unettomuuden, paikallisen inflammaation ja ruoansulatuskanavan ongelmien hoitoon, ja sillä oli myös tärkeä rooli kivunlievityksessä: muun muassa synnytyskipuja saatettiin hoitaa kannabiksella. Kannabis levisi Aasiasta esimerkiksi Eurooppaan ja Etelä-Afrikkaan jo varhain ja muualle maailmaan etenkin siirtomaa-aikana. Tällöin kannabiksen käyttöä alettiin rajoittaa, koska sen ajateltiin aiheuttavan mielenterveysongelmia ja laiskistavan työläisiä. Pitkään jatkuneiden rajoitusten jälkeen kannabiksen käyttöä ja hallussapitoa on kuitenkin joissakin maissa jälleen vapautettu, eikä kannabiksen käyttö ole enää esimerkiksi Alankomaissa, Portugalissa tai Chilessä rangaistavaa.
Kannabisvalmisteet aiheuttavat lääkekäytössä jopa 80 prosentille käyttäjistä jonkinasteisia haittoja. Haitat ovat useimmiten lieviä: esimerkiksi nälän tunne, väsymys ja suun kuivuminen ovat tyypillisiä kannabislääkkeiden sivuvaikutuksia. Kannabiksen viihdekäytön ja psykoosien sekä ennenaikaisesti puhkeavan skitsofrenian välillä on havaittu yhteys, mutta kannabiksesta johdettujen lääkevalmisteiden kohdalla yhteydestä ei ole viitteitä.
Opioidit ovat yleisessä käytössä kivunhoidossa. Heikommat opioidit tulisi kokeilla läpi ennen kuin siirrytään voimakkaampien pariin, ja jatkuvaa opioidilääkitystä suositellaan pääosin ainoastaan krooniseen syöpäkipuun. Lukuisten haittavaikutuksien ja riippuvuuspotentiaalin vuoksi muussa kivunhoidossa tulisi pitäytyä vain lyhyissä opioidikuureissa. Opioidit myös menettävät kipua lievittävän vaikutuksensa pitkäaikaisessa käytössä ja kääntyvät voimistamaan kiputuntemusta. Opioideja hyödynnetään myös anestesiassa, yskänlääkkeenä sekä ripulilääkkeenä, ja metadonia ja buprenorfiinia käytetään opioidien korvaushoidossa. Buprenorfiini eli Subutex on Suomen yleisin huumausaineena käytetty opioidi.
Ihmiskunnan ja opioidien yhteinen historia on pitkä ja rikas. Varhaisin arkeologinen löydös opioidien käytöstä on jo 7500 vuoden takaa, ja oopiumunikkoa viljeltiin historian ensimmäisessä sivilisaatiossa Mesopotamiassa. Muinaisessa Egyptissä oopiumia hyödynnettiin kivun ja unettomuuden lisäksi sydänsurujen taltuttamiseen, itkevien pikkulasten rauhoittamiseen sekä vihollisten myrkyttämiseen.
Oopiumin vaikuttavat aineet morfiini ja kodeiini tunnistettiin ja eristettiin 1800-luvun alussa. Morfiinia käytettiin runsaskätisesti kivunlievityksessä, unilääkkeenä sekä yskän, ripulin ja kuukautiskipujen hoidossa. Lääkärit olivat ihastuksissaan tehokkaan uudenajan lääkkeen vaikutuksista, kunnes laajat riippuvuusongelmat ja yliannostuksen aiheuttamat kuolemat kävivät ilmi. Hampaiden puhkeamista itkevien taaperoiden rauhoittamiseen käytetty morfiinisiirappi aiheutti pikkulasten kuolemia, ja lääkärit vaativat sen kieltoa kutsuen sitä vauvantappajaksi. Valmiste vedettiin markkinoilta kuitenkin vasta 1930-luvulla.
1800-luvun loppupuolella morfiinista johdettiin diamorfiini, joka nimettiin antiikin kreikan sankaria tarkoittavan sanan mukaan heroiiniksi. Heroiinia myytiin laajalti sekä käsikauppa- että reseptilääkkeenä jos jonkinmoiseen vaivaan. Keskeinen väite tuotteen markkinoinnissa oli, ettei se aiheuta lainkaan riippuvuutta toisin kuin morfiini. 1910-luvulle päästäessä heroiinin voimakas riippuvuuspotentiaali ymmärrettiin, ja se lopulta kiellettiin täysin kymmenisen vuotta myöhemmin.
Sama markkinointikikka otettiin käyttöön Yhdysvalloissa 1990-luvulla morfiinista johdettua oksikodonia myytäessä. Vailla tieteellistä näyttöä oksikodonin sanottiin olevan vapaa riippuvuuspotentiaalista, ja sitä määrättiin rutiinisti muun muassa viisaudenhampaiden poiston jälkeiseen kipuun. Tämä johti edelleen käynnissä olevaan opioidiepidemiaan, heroiinin kysynnän nousuun sekä kymmeniintuhansiin vuosittaisiin yliannostuskuolemiin.
Kokaiini on ensimmäinen paikallispuudutteena käytetty lääkeyhdiste, ja edelleenkin korvalääkärit saattavat käyttää kokaiiniliuosta nenän limakalvojen pinnallispuudutteena. Kokaiini estää hermoimpulssien kulkua, joka antaa sille sen puuduttavan ja kipua lievittävän vaikutuksen. Psykogeeniset ominaisuudet johtuvat vaikutuksista aivojen dopamiinijärjestelmään.
Andien alkuperäiskansat tunsivat myös kokapuun lehtien käytön paikallisanestesiassa, muun muassa kallonporauksen yhteydessä. Kokapuu on Etelä-Amerikassa esiintyvä kasvi ja jo vuosituhansien ajan sen lehtiä on pureskeltu energisoivan ja voimaa antavan vaikutuksen vuoksi. Tällä tavalla nautittuna koka ei aiheuta riippuvuutta, toisin kuin siitä eristetty kokaiini. Eurooppaan kokaiini löysi tiensä 1800-luvulla, ja pian rantautumisen jälkeen alkoivat laajat kokeilut niin lääketieteen kuin kaupallisten toimijoidenkin parissa. Aineesta innostuneena silmälääkäri Karl Koller demonstroi tiedeyhteisölle kokaiiniliuoksen puuduttavaa vaikutusta pistelemällä neuloja omaan silmäänsä.
Viiniin uutettu kokaiini oli valtaisan suosittu juoma 1800-luvun Euroopassa ja Amerikassa. Etanoli liuottaa kokapuun lehdistä tehokkaasti kokaiinin, joten valmistus oli helppoa ja tuote potenttia. Tällä metodilla valmistettu Vin Mariani oli etenkin eurooppalaisen taide- ja urheiluväen suosimaa. Juoman ylistys ylsi Vatikaaniin asti ja paavi Leo XII kantoi sitä aina mukanaan taskumatissa. Vin Marianin kehittäjä saikin kiitoksena työstään Vatikaanin kultamitalin. Yhdysvalloissa kehitetty Coca-Cola sai inspiraationsa Vin Marianista, ja sitä markkinoitiin erityisen piristävänä kokaiinin ja kolapähkinöiden kofeiinin yhteisvaikutuksen ansiosta.
Kokaiinia käytettiin laajalti anestesiassa, mutta myös morfiiniaddiktion hoidossa sekä hammassäryn itsehoitolääkkeenä. Sen käyttö lääketieteessä kuitenkin väheni vakavien haittojen ja riskien käydessä ilmeisiksi. Kokaiini voi aiheuttaa puudutemyrkytyksen, jossa sympaattisen hermoston yliaktivaatio johtaa elimistön kiihtymiseen, lamaantumiseen ja lopuksi hengityksen pysähtymiseen. Muita pahimmillaan kuolemaan johtavia haittoja ovat kehon lämpötilan nousu, sydämen sykkeen kiihtyminen sekä rytmihäiriöt.
Psykedeelit eli serotonergiset hallusinogeenit ovat yhdisteitä, jotka aiheuttavat käyttäjälleen muuntuneita tajunnantiloja, esimerkiksi aistiharhoja tai voimakkaita tunnetiloja. Tunnetuimpia psykedeelejä ovat LSD, psilosiini ja meskaliini. Psykedeelejä ei käytetä lääkkeenä Suomessa, ja ajankohtainen tutkimus aiheesta on vielä vähäistä. 1960-luvulle tultaessa psykedeelien lääkekäytön tutkimus oli erittäin vilkasta, mutta Yhdysvalloissa psykedeelit alettiin liittää vahvasti hippiliikkeeseen ja keskiluokan arvojen rappioon. Näin psykedeelisten päihteiden käyttö kiellettiin ensin Yhdysvalloissa ja pian laajalti muualla maailmassa, ja samalla psykedeelitutkimus tyrehtyi.
Uudelleen aloitetun tutkimuksen tuloksena on havaittu, että psykedeelien potentiaalisimpia käyttöaiheita ovat erilaiset psykiatriset häiriöt. Hoidon aikana psykedeelit yhdistetään terapian kanssa. Esimerkiksi psilosybiinin on huomattu lievittävän osalla potilaista hoitoresistenttiä masennusta, ja Yhdysvalloissa psilosybiiniterapia onkin hyväksytty sen hoitoon. Muita potentiaalisia indikaatioita psykedeelilääkkeille ovat esimerkiksi alkoholi- ja nikotiiniriippuvuus, lähestyvään kuolemaan liittyvä ahdistuneisuus, neuropaattinen kipu ja pakko-oireinen häiriö, mutta tutkimusnäyttö valmisteiden hyödyistä näiden tilojen hoidossa on vielä vajavaista.
Eri psykedeelien käytöllä on tuhansien vuosien uskonnollinen ja lääketieteellinen historia, ja käytöstä on todisteita ainakin Siperiasta, laajalta alueelta Etelä-Amerikasta sekä Polynesian saarilta. Myös saamelaiset samaanit ovat käyttäneet psykedeelejä transsin aikaansaamiseksi. Etenkin meskaliinikaktuksia ja psilosybiinisieniä on hyödynnetty jo hyvin varhain esimerkiksi alkoholismin hoidossa, ja toisaalta kasveja on käytetty henkisessä parantamisessa ja uskonnollisissa menoissa. Joidenkin tutkijoiden mukaan psykedeelit ovat voineetkin myötävaikuttaa uskontojen syntyyn.
Yleisimpiä psykedeelien aiheuttamia haittoja ovat voimakas ahdistus ja pelkotilat. Psykoosialttiilla käyttäjillä valmisteiden viihdekäyttö voi laukaista psykoosin, jonka pitkittyminen on myös mahdollista. Tämän vuoksi kliinisissä tutkimuksissa tunnistettu psykoosialttius on ulosrajaustekijä, eikä psykedeelien lääkekäytön ja psykoosille alttiiden potilaiden psykoosiriskin välisestä yhteydestä ole siten tutkimusta. Jos psykedeelilääkkeiden käyttö aloitettaisiin Suomessa, hoitojen tulisi tapahtua aina valvotusti; psykedeelin käyttö valvomattomissa olosuhteissa voi altistaa käyttäjän vaarallisille tilanteille vahvan todellisuutta vääristävän vaikutuksensa vuoksi.
Amfetamiini
Lempinimiä: piri, spiidi, vauhti, virta, a-vitamiini, spägä, a, sulfa, pore
ADHD:n hoidossa käytetään sekä amfetamiinia että monia sen johdannaisia. Näillä potilailla se parantaa keskittymiskykyä ja vähentää levottomuutta sekä impulsiivisuutta. ADHD-lapsilla amfetamiini edistää aivojen kehitystä sekä hermojen kasvua. Amfetamiini on stimulantti ja nostaa vireystilaa, parantaa keskittymiskykyä ja tuottaa käyttäjälleen euforian tunnetta.
Amfetamiini syntetisoitiin ensimmäistä kertaa 1800-luvun loppupuolella, eikä sitä esiinny lainkaan luonnossa. Vuonna 1934 lanseerattiin sen ensimmäinen lääkemuoto nenän tukkoisuuden poistamiseen. Vasta seuraavana vuonna amfetamiinista toteutettiin ensimmäinen tieteellinen tutkimus: sairaalan henkilökunnalle annosteltiin amfetamiinia, jonka seurauksena he raportoivat suurta mielihyvää sekä parempaa jaksamista töissä. Sotaan valmistautuvassa maailmassa nämä ominaisuudet huomioitiin, ja monien maiden armeijat aloittivat amfetamiinin tehtailun. Toisessa maailmansodassa se oli rutiinikäytössä etenkin lentäjillä, tankkereilla ja sisseillä. Suomessa Natsisaksan toimittama amfetamiinivalmiste Pervitiini tunnettiin joukkojen keskuudessa höökipulverina.
Amfetamiinia on käytetty masennuksen, matalan verenpaineen, libidon sekä kroonisen kivun hoidossa. Sen ruokahalua hillitsevä vaikutus teki siitä suositun laihdutuslääkkeen. Jatkuvassa käytössä ruokahalun laskulle kehittyy melko nopeasti toleranssi, mutta ahdistuneisuuden ja psykoosin riski kasvaa. Näin ollen se on vedetty käytöstä myös lihavuuden hoidossa.
Kliinisessä käytössä haittoihin kuuluu lisäksi unettomuus, ahdistuneisuus, sekä verenpaineen nousu ja sydämen sykkeen kiihtyminen. Amfetamiini myös aiheuttaa psyykkistä riippuvuutta ja sen käyttöön liittyy rebound-ilmiö: pitkän käyttöjakson päätyttyä ihminen kokee masentuneisuutta, pohjatonta nälkää sekä suurta unen tarvetta. Yliannostus voi pahimmillaan johtaa verenkierron romahtamiseen ja jopa kuolemaan.
Ketamiini on synteettinen dissosiatiivinen anesteetti. Ketamiinia käytetään nykyään suhteellisen turvallisena anesteettina anestesian induktiossa ja ylläpidossa etenkin lyhyissä, kivuliaissa toimenpiteissä, lapsilla sekä elintoiminnoiltaan epävakailla potilailla. Muualla maailmassa ketamiinia on käytetty myös kivunlievityksessä yhdessä opioidien kanssa vähentämään opioidin annosta.
Ketamiinia ja ketamiinista johdettua esketamiinia voidaan nykyisin käyttää Suomessa myös hoitoresistentin masennuksen hoidossa. Valmisteet vaikuttavat masennukseen kerta-annoksena perinteisiä masennuslääkkeitä nopeammin, ja pitkäaikaisessa tutkimuksessa niiden on huomattu myös estävän tehokkaasti hoidon jälkeisiä masennusrelapseja. Hyvistä tuloksista huolimatta ketamiinin vaikutusmekanismista masennuksen hoidossa ei ole varmuutta.
Ketamiini kehitettiin korvaavaksi lääkkeeksi hallusinogeenisen PCP:n tilalle vuonna 1962. Joitakin vuosia kehittämisen jälkeen ketamiini pääsi laajaan käyttöön Vietnamin sodassa, jossa sitä hyödynnettiin haavoittuneiden yhdysvaltalaissotilaiden leikkauksissa. Ketamiini havaittiin erityisen tehokkaaksi sota-ajan anesteetiksi, sillä se ei aiheuttanut hengityslamaa tai hemodynamiikan romahtamista huonokuntoisillakaan potilailla. Myöhemmin kuitenkin selvisi, että myös ketamiini aiheuttaa lieviä hallusinogeenisiä vaikutuksia etenkin aikuisilla. Tämän vuoksi sen käyttö siirtyikin ihmisten anestesiasta enemmän eläinlääketieteen puolelle, etenkin hevosten tainnutukseen.
Vietnamin sodan aikana hallusinogeenisten ja tajuntaa muuttavien vaikutustensa vuoksi ketamiini alkoi kiinnostaa ihmisiä myös päihteenä, ja se rantautuikin hiljalleen Yhdysvaltojen klubeille ja juhliin. Ketamiinin viihdekäyttö levisi Yhdysvalloista ympäri maailman, ja nykyään ketamiini tunnetaankin lähinnä teknokulttuuriin liittyvänä bilehuumeena. Ketamiinia on myös väärinkäytetty ns. “date-rape” -huumeena sekoitettuna uhrin juomaan, sillä anesteettina se aiheuttaa tajunnan- ja muistinmenetystä.
Ketamiinin ja esketamiinin mahdollisia haittoja ovat esimerkiksi aisti-illuusiot ja -harhat, sekavuus, huimaus ja pahoinvointi, ja hyvin suurina se voi myös aiheuttaa tajuttomuutta ja kuoleman. Pitkäaikaisen ketamiinin viihdekäytön on todettu altistavan vainoharhaisuudelle ja masennukselle.
Teksti: Vilma Kärnä & Eeva Ortamo
Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 4826
Jag vaknar och känner mig kraftlös och utmattad. Huvudet värker. Kroppen värker. Benen är svaga. Stressen under de senaste veckorna ledde till att det kanske blev lite för mycket igår. Morgonföreläsningen börjar snart och jag behöver min dos för att klara av det. Så jag går till köket och kokar mig en kopp kaffe.
Den ljuvliga, väldoftande drycken – kaffet. Med den beroendeframkallande, men ack så fantastiska beståndsdel, koffein. Kaffe som på så många sätt påminner om de olagliga rusmedlen; åtnjuts i sällskap, orsakar abstinensbesvär, försämrar sömnen och ökar produktiviteten. Man kan skryta ifall man intagit stora mängder – men även om man klarat av att hålla sig undan. Föreställ dig en kurskamrat som läst till en tent, och skrivit den, utan koffeinkicken.
Likheterna med rusmedel är tydliga, men varför ser jag inte mitt kaffeberoende som ett problem? Delvis för att kaffe är helt lagligt, och inte ens begränsat av en åldersgräns, man blir mera produktiv och jag konsumerar det delvis tack vare dess goda smak. Dessutom har dagens samhälle tillåtit en miljö där man kan skämta om hur det inte är tillåtet att tala med en innan man druckit sin första kopp kaffe. Finländare har också en väldigt stark ”kaffe och bulle”-kultur som gör det socialt acceptabelt att dricka kaffe till och med flera gånger om dagen.
Men vissa dagar ser jag ändå mitt beroende som ett problem. Det handlar om de dagar jag har huvudvärk på grund av abstinens, de nätter som jag inte får sömn och de veckor som jag lagt ner över 10 € på takeaway kaffe.
Tycker du om kaffe, fortsätt dricka det. Men kom ihåg att det kan bli för mycket av det goda.
Ps. Meditrina utförde för ett drygt år sedan ett test med takeaway kaffe från olika platser i Mejlans. Vår favorit var R-kioski, men även Unicafé fick ett stort stöd.
Skribenten är en av Meditrinas två chefredaktörer 2020.
Teksti: Renata Lindberg
Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 4826
Joo, odottakaa minua siellä alhaalla”, sanoi keski-ikäinen nainen matalalla äänellä. ”Ei, ei sairaalaan”, hän lisäsi. Hän laski näkymättömän puhelimen korvaltaan. Kun kysyin potilaalta, kenen kanssa tämä keskusteli, hän kiisti sanoneensa mitään. Hän oli hämillään ja ärtynyt. Aloin hahmottaa, millainen osastojakso meillä molemmilla olisi edessämme.
Tapaamani psykoosipotilaat monesti samaan aikaan erottivat, mitä lääkärille ei tullut tunnustaa, mutta toisaalta eivät erottaneet psykoosia todesta. Tämä ristiriita oli kiehtova osoitus ihmisen kyvystä ja tavasta hahmottaa todellisuutta – kaikkine häiriöineen.
”Nyt lopeta heti se Ellamaijalle puhuminen.” Suhahti eräs hoitamani nuori potilas vihaisesti itselleen viime kesänä paljastettuaan minulle ensimmäistä kertaa kuulleensa jatkuvasti perheenjäsentensä äänet. Olimme keskustelleet yhdessä useita kertoja viikossa. Hän ilmestyi usein syvästi ahdistuneena lääkärin kanslian oven taa koputtamaan, usein varttia ennen työajan loppumista. Etenimme hitaasti psykoosioireiden kieltämisestä kohti niiden havaitsemista ja hyväksymistä.
Psykoosisairaus asettuu isäntäänsä usein kuin vieno kulkutauti. Oireilu alkaa usein varovaisesti. Prodroomaan kuuluvat alakulo ja aloitekyvyttömyys, vetäytyminen ja vaitonaisuus. Negatiiviset oireet eristävät potilaan, jonka autioituneen maailman tyhjyyteen positiiviset oireet alkavat tuottaa sisältöä. Sisäinen maailma voi olla hyvinkin vilkas, vaikkei kuormittunut potilas tätä ilmaisisikaan.
Havahduin tähän, kun keskustelimme pitkän uran tehneen sairaanhoitajan kanssa yhdessä hoitamastamme potilaasta. Potilas oli viikkoja maannut huoneessaan. Vaikka hänelle oli myönnetty ulkoilulupia, ei hän ollut osoittanut kiinnostusta ulkona liikkumiseen tai edes kotona käymiseen. ”Paljon pitää pään sisällä tapahtua, että jaksaa viikkoja maata sängyssä ja tuijottaa kattoa”, totesi hoitaja. Kiinnostuksen herääminen ja päivittäisen reviirin laajeneminen viestivät hienosti toipumisesta. Viimeisessä hoitokokouksessamme ennen paluutani opintoihin potilas sanoi jopa harkitsevansa klotsapiinin käytön jatkamista kotiuduttuaan. Työtä tehdään osastolla yhdessä, pienin askelin.
Psykoosiosastolla oireilu on usein voimakasta. Askeettisissa ja riisutuissa potilashuoneissa viipyy messiaita, mafian vainoamia ja valtion vihollisia. Heillä on vastauksia ja salaista tietoa. Moni on tietty, valittu ja ratkaisevassa roolissa. Katseet ovat intensiivisiä, tuijottavia ja arvioivia. Etenkin osastouran alkuun käytävillä teki usein mieli liikkua nopeasti ja päättäväisesti – katseita vältellen.
Armottomien katseiden lisäksi osaston käytävät täyttyvät pinttyneestä tupakanhajusta. Voimakkaimmin ilman kuitenkin sakeuttaa ahdistus. Pelko, huoli ja turhautuminen näkyvät jokaisen potilaan kasvoilla. Hoitokokoukset keskittyvät statuksen, hoidontarpeen ja lääkevasteen lisäksi luottamuksen rakentamiseen ja turvallisuudentunteen vahvistamiseen. Potilasta kehutaan ja yhteistyöhön kannustetaan.
Toistaiseksi lyhyen psykiatrisen urani hienoimpia hetkiä oli, kun keskustelin nuoren psykoosiin ensimmäistä kertaa sairastuneen korkeakouluopiskelijan kanssa. Istuimme osaston neuvotteluhuoneen nojatuoleissa vastakkain. Kesäiset kumpupilvet kiirehtivät aurinkoisen peltomaiseman yllä. Potilas puhui hoitokokouksessa lyhyin, häpeilevin lausein ja kysyi minulta, kuinka pitkään luulen hänen olleen psykoosissa. ”Onko sekin voinut olla psykoosia?” hän kysyi ja viittasi kumppaniinsa kohdistuneisiin syviin epäluuloihin. Vaikken osannut antaa hänelle ehdotonta tai vapauttavaa vastausta, huomasin, kuinka toipumisen edellytykset olivat hänessä heränneet. En tiedä, onko mitään ihmeellisempää ja toisaalta nöyrryttävämpää, kuin tajuta olleensa psykoosissa.
Nöyrryttävän ja nöyryyttävän välinen ero on hieno. Opin pian, että tällaisissa kohtaamisissa keskeistä on psykoedukaatio, normalisointi ja syyllisyyden hälventäminen. Yksi tapaamani psykiatri vertasi psykoosia rajuun keuhkokuumeeseen. Tämän esimerkin kautta monen oli helpompi hyväksyä psykoosi vakavana sairautena, josta toipuminen vie aikaa ja energiaa. Päivittelylle tai voitonriemulle ei luonnollisesti ole sijaa. Syyllisyyden ja hämmennyksen lievitykseksi kuulin erään kokeneen sairaanhoitajan sanoneen toipuvalle potilaalle: ”Et sinä voinut tilanteelle mitään. Se kaikki oli sinulle totta.”
Kuinka hienoa onkaan olla erehtynyt. Vainon taakka väistyy ja pelko haihtuu pois. Toipuvalle tietenkin lankeaa raskas työ sairastumisen hyväksymisessä ja kokemuksen käsittelyssä. Potilas joutuu uudella tavalla kyseenalaistamaan ajatuksiaan, aistimuksiaan ja tulkintojaan; suhde todellisuuteen muuttuu lopullisesti.
Jokaisella meistä on oma todellisuutemme. Tämä on kristalloitunut jokaiselle median kuluttajalle vaihtoehtoisten faktojen, internet-trollien ja salaliittoteoreetikoiden maailmassa. Q-anonilla on kannattajia jopa Suomessa; beningin näköiset tädit parveilevat eduskuntatalon edessä osoittamassa kannatustaan käsittämättömille, vihamielisille ja järkeä uhmaaville tapahtumaketjuille ja syy-yhteyksille.
Amerikkalaisesta näköalattomuudesta ja vihan värittämästä sisäpolitiikasta si’innyt selitysmalli on viruksen tavoin infektoinut kansoja ympäri maailmaa. On hämmästyttävää, kuinka suuri r-luku puhtaasti trumpilaisella salaliitolla on maailmanlaajuisesti ollut. Ideologia on asettunut asumaan niin Suomen kaltaiseen pieneen parlamentaristiseen demokratiaan kuin populöösiin, populistista yksinvaltaa kosiskelevaan Brasiliaan. Oleelliset yksityiskohdat muokataan paikalliseen kulttuuriin sopiviksi. Q:n kannattajien Amerikassa pelastaja on Trump ja Brasiliassa Bolsonaro.
Rajankäynti pinttyneen harhaluulon, salaliiton ja psykoosin välillä ei aina ole helppoa. Salaliittoteorioiden teemat, kuten rokotteet, Bill Gates ja korona, kaikuivat useiden tapaamieni potilaiden psykooseissa. Keskeisinä työkaluina tässä erottelussa ovatkin tutkittavan tiedonkäsittely, tunne-elämä sekä toimintakyky. Pelkkä käsittämätön maailmankatsomus ei oikeuta tahdosta riippumattomaan hoitoon.
Maailmanpolitiikassa näkyy toipumisen kajo. Olisi kuitenkin täysin naiivia odottaa maailman poliittisen pään selkiävän nelivuotisesta psykoosistaan yhtä kirkkaasti kuin hoitoon hyvin reagoivan ensipsykootikon. Jää nähtäväksi, millainen on totuuden jälkeisen ajan jälkeinen aika. Onko Bidenin myötä tiedossa paluu totuuteen vai yhteen sovittamattomien jakautuneiden todellisuuksien rinnakkaiselo. Kuten psykoosista toipuminen, on repivästä ja syvästi epärehellisestä hallinnosta toipuminen pitkä ja kivulias prosessi, joka vaatii hoitomyöntyvyyttä ja sitoutumista. Empatialla ja psykoedukaatiolla lienee kuitenkin omat roolinsa tässäkin murroksessa.
Teksti ja kuvitus: Ellamaija Kasanen
Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 4826
Huumausaineet ovat psykoaktiivisia, eli mieleen vaikuttavia aineita, mutta tätä pidemmälle määritelmästä ei ole selvää yksimielisyyttä. Joissain tilanteissa huumausaineita yhdistää niiden laittomuus, joka erottaa ne muista päihteistä, mutta esimerkiksi YK määrittelee huumausaineiden joukkoon myös yleisesti laillisia lääkeaineita. Toinen yhdistävä tekijä, joka usein nostetaan esiin, on riippuvuuden aiheuttaminen, mutta tästä joukosta rajataan yleensä pois ravintoaineet kuten sokeri. Oma ongelmallinen ryhmänsä ovat myös psykedeelit, joista suurin osa on laittomia kansainvälisellä tasolla, mutta joiden ei voida todeta aiheuttavan riippuvuutta. Virallisen määritelmän ollessa epäselvä, korostuu mielikuviin pohjaava luokittelu yleisessä keskustelussa ja asenteissa entistä enemmän. Huumeita ja päihteitä yhdistävä tekijä on usein niiden pahuus ja käyttämisen moraalittomuus. Tämä ajattelutapa on kuitenkin erittäin haitallinen ja jarruttaa tiedettä usealla sen osa-alueella, myös terveydenhuollossa.
Kun itse olin yläasteikäinen, kuulin psykedeeleistä ainoan kerran terveystiedon tunnilla varoittavan tarinan yhteydessä. Siinä poika tai nuori mies nautti tarkemmin määrittelemätöntä psykedeeliä ja kuvitteli olevansa appelsiini. Tämän seurauksena henkilö päätti ”kuoria” ihonsa pois veitsellä. Tarina ei tainnut edes jatkua tätä pidemmälle ja myöhemmin olen törmännyt samaan urbaaniin legendaan milloin missäkin. Jälkeenpäin ajateltuna tämän kaltainen naurettava kauhukertomus on huumevalistuksen irvikuva ja toivon todella, että vastaavanlaisesta opetuksesta on luovuttu sittemmin. Tarina kuitenkin korostaa, miten paatoksellinen huumeiden pahuus jättää jalkoihinsa rauhallisen ja järkiperäisen keskustelun. Samanlainen meininki on valitettavan yleistä vielä tänäkin päivänä, ei tarvitse kuin vilkaista eduskunnan hiljattaista istuntoa, jossa käsiteltiin kannabiksen käytön rangaistavuuden poistamista koskevaa kansalaisaloitetta.
Muutosta kuitenkin tapahtuu, vaikka se olisikin välillä piinaavan hidasta. Kannabiksen hyöty lääkeaineena on tunnettu jo hyvän aikaa ja sen tutkiminen ei ole tänä päivänä enää täysi tabu. Myös psykedeeleihin suhtautuminen on lieventynyt negatiivisesta olomuodostaan aavistuksen verran. Mikrodoussaus, jossa nautitaan pieniä määriä psykedeelejä oman työnteon tehostamiseksi, on pöhinäkulttuurin tuoreita tuulia. Valtaväestön asenteet ovat kuitenkin edelleen selkeän negatiiviset huumetta kuin huumetta kohtaan ja edellä mainituista ideoista huolimatta jokainen näistä aineista on yhä laiton. Tämän stigman tiedetään vaikeuttavan huumeongelmista kärsivien hoitoa ja lisäävän syrjäytymistä, mutta myös tutkimus kärsii siitä.
70-luvun startatessa huumevastaisuus oli vahvimmillaan ja esimerkiksi Yhdysvalloissa presidentti Ronald Reagan hyödynsi tätä 80-luvulla tekosyynä nitistää poliittisesti epämiellyttäviä ihmisryhmiä, kuten sotaa vastustavia hippejä ja etnisiä vähemmistöjä. Myös kaikki psykedeeleihin liittyvä tutkimus lakkasi tyystin yli kolmenkymmenen vuoden ajaksi, kunnes tämän vuosituhannen puolella yksittäiset tutkimusryhmät alkoivat saada varovaisia lupia taas selvittää aineiden vaikutuksia. Yksi näistä psykedeeleistä on Suomenkin luonnossa kasvavassa madonlakissa vaikuttava psilosybiini. Näiden taikasienten keräily ja hallussapito ovat maassamme lailla kiellettyjä, minkä vuoksi netistä voi löytää kattavia ohjeita koskien psilosybiinisienten ”valokuvaamista.” Alustavissa tutkimuksissa psilosybiinin vaikutus esimerkiksi masennuksen ja muiden mielenterveyden ongelmien hoidossa on ollut valtava. Tämän merkittävyyttä lisää se, että nykyhetkellä iso osa mielenterveyspotilaista ei reagoi heille annettuun hoitoon. Tästä huolimatta valtiotasolla psykedeelitutkimusta ei tueta, kuin Norjassa ja Isossa-Britanniassa. Yksityisten lääkeyhtiöidenkin puolella innostus on ollut vähäistä, mahdollisesti rahallisen hyödyn epävarmuuden vuoksi. Marraskuussa naapurimaassamme alkoi uusi tutkimus psilosybiinin hoitovaikutuksista Karolinska Institutetin toimesta ja tutkijat hehkuttavat jo mahdollisia tuloksia vallankumouksellisina. Parhaimmillaan tulosten avulla saadaan suuntaviivoja lukemattomien ihmiselämien kohentamiseksi ja pelastamiseksi, mutta uutisessa on silti karvas sivumaku. Jos huumausaineita ei vielä tänäkin päivänä leimattaisi totaalisesti, olisimmeko voineet saavuttaa nämä hyödyt jo vuosikymmeniä sitten?
Teksti: Eetu Vilminko
Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 4826