Ajatuksia Apotista

Ensimmäisen kosketuksen Apottiin sain viisituntisessa Apottikoulutuksessa lokakuussa. Ehkä jo se, etten tuon viiden tunnin jälkeenkään vielä kokenut muistavani tai osaavani monia ihan perusasioita, kertoo miten erilainen käyttöjärjestelmä se on aiempiin verrattuna. 

Apottiin on luotu omasta mielestäni joitain ihan hyviäkin ominaisuuksia. Näihin kuuluu esimerkiksi päivystyksessä käytettävä ”pikalista”, josta saa samasta näkymästä määrättyä yleisimpiä laboratoriokokeita, röntgenkuvia ja lääkkeitä. Röntgenlähetettä ei tarvitse lähteä kirjoittamaan eri ohjelmaan. 

Sitten kuitenkin niihin hankaluuksiin. Apotin yleisilme on varsin värikäs, mikä ei itsessään välttämättä ole huono juttu, mutta yhdistettynä samalla sivulla näkyvään kymmeneen eri väliotsikkoon ja välilehteen ne luovat varsin sekavan vaikutelman, josta on vaikea bongata oleellisimmat tiedot. Itse tiedon etsimiseen menikin iso osa ajasta päivystysvuorossa. 

Lääkäri toimii Apotissa merkittäviltä osin ”Määräykset”-välilehdessä potilaan tiedot avattuaan. Sitä kautta menevät kaikki potilaasta pyydettävät tutkimukset, lääkemääräykset, lähetteet, nesteytysohjeet ja niin edelleen. Varsinaista vapaata tekstiä hoitajien ja lääkärien välillä kommunikointiin ei ole, mikä on myös iso muutos Uranukseen verrattuna. Määräysten käyttämisen opetteluun meni ainakin itseltäni hetki, ja ihmettelyyn saattoi kulua minuutti jos toinenkin esimerkiksi suonensisäistä antibioottia määrätessä, josta ohjelma kysyi varsin tarkkojakin tiputus-teknisiä asioita.

Ainakin alkuvaiheessa Peijaksessa Uranusta joutuu käyttämään jatkuvasti Apotin rinnalla, mikäli haluaa nähdä mitään potilaiden vanhoja tietoja tai tekstejä. Itselleni osui myös päivystäessä potilas, jonka lähete näkyi vain Uranuksessa, eikä lainkaan Apotissa. Ja miksi, oi miksi, Apotissa ei ole jatkuvaa sairaskertomusta?

Ehkä yksi suurimmista ongelmista Apotissa liittyy lääkemääräyksiin, joiden hallinnointi on kauniisti sanottuna todella sekavaa. Löydettyään ensin tiensä lääkelistalle, menee sormi suuhun viimeistään, kun pitäisi ymmärtää mitä eri komennot lääkkeelle tekevät. ”Määrää kotilääkitys uudelleen”, ”Älä määrää”, vai ”Lopeta”? Lääkkeen tauottamiselle ei myöskään ollut varsinaista keinoa ainakaan vielä itse päivystäessäni. Lääkkeiden määräykset päivystyksessä hoituvat ”Määräykset”-välilehden kautta, mutta reseptikeskukseen menevät lääkitykset pitää kirjoittaa ”Jatkotoimi”-lehdeltä, ja sieltäkin muutaman klikkauksen takaa. Ei kovin selkeää, kätevää eikä ainakaan aikaa säästävää. 

Yhteen summattuna mielestäni suurin ongelma Apotissa on intuitiivisuuden puuttuminen. Ohjelman käyttöä aloittaessa tarvitaan runsaasti tukea, jotta ihan tavallisetkin toiminnot löytyisivät. Välilehtiä on paljon ja toiminnot usein monen klikkauksen päässä. Oman kokemukseni mukaan Apotti tarvitsee vielä paljon työtä, ennen kuin se alkaa oikeasti sujuvoittaa lääkärin arkea.

Teksti: Vilma Eskola

Systeemi on olemassa potilaita varten

Apotti, puoli miljardia euroa maksava tietojärjestelmä, joka on niin erilainen, että lääkärit joutuvat opettelemaan tekemään töitään uudelleen. Apotti on enemmän kuin potilastietojärjestelmä, mutta ehdottomasti eniten palstatilaa ja turhautumista aiheuttava osa vaikuttaisi olevan itse tietojärjestelmä.

Apotti eroaa nykyisistä potilastietojärjestelmistä (kokemusta: Pegasos, Miranda/Uranus, Effica/Lifecare, GFS). Suurin osa järjestelmistä on vapaan tekstin järjestelmiä, joissa lääkärit ja hoitajat kirjoittavat omia havaintojaan ja ajatuksiaan potilaista koneelle ja näistä muodostuu potilaskertomus. Osassa järjestelmiä määräykset, labrat, kuvantamiset ynnä muut ovat samassa systeemissä, osassa ei. Erilaiset tukipalvelut saavuttavat eri tason integraatioita. Osa on vain linkkejä toisiin sovelluksiin, kun osassa järjestelmiä esim. labrojen tilaaminen on oikeasti integroitu kyseiseen järjestelmään. Kirjaaminen on hyvin vapaata ja jokaisella ammattilaisella on oma tyylinsä. Toisilla tekstit muistuttavat enemmän kalevalaisia runoja kuin viranomaisasiakirjoja (joita potilaskertomukset noin virallisesti ovat). Kannattaa verrata 2000-luvun alun tekstejä 2010 alkaviin teksteihin. Aikaisemmin tekstit olivat selvästi tiiviimpiä.

Lääkäreiden konsultaatiopalstalla (josta Ylekin on uutisoinut) järjestelmä on herättänyt keskustelua ja lähinnä huonossa mielessä. Muutosvastarintaa on aina, mutta osa kritiikistä on toki aiheellista. Sitä ei pieni lääkäri ehkä helposti ymmärrä, että kyseessä on tosiasiassa toiminnanohjausjärjestelmä ja Apotti on siten paljon muutakin kuin lääkäreille ja hoitajille näkyvä käyttöliittymä.

Isoin yhden kokemuksen perusteella kokema ero on kirjaamisessa. Apotissa pyritään rakenteellisen kirjaamiseen ja järjestelmä näkökulmasta riippuen ohjaa tai pakottaa siihen. Täysin vapaatakin tekstiä on mahdollista tuottaa, mutta järjestelmään on luotu runsaasti valmiita kirjauspohjia. Mielestäni ne olivat laajoja, osa huomattavasti laajempia kuin mitä koulussa tai työssä olen aiemmin kohdannut. Jonkin verran ”jenkkitausta” näkyy esimerkiksi siinä, että osa testeistä on erinäisten vanhojen miesten nimiä, joita en ole koskaan kuullutkaan.

Kirjaamista voi Apotissa tehdä valmiiden pohjien mukaan anamneesista alkaen. Systeemissä on SmartTxT/SmartPhrase -toiminto, joka tietyillä tekstipätkillä tuo erilaisia rakenteellisia tietoja kirjaukseen. Itselläni on tapana aloittaa lähes kaikki päivystystekstit kertomalla potilaan ikä. Apotissa voin kirjoittaa ”.ikä” ja BOOM, siinä lukee nyt henkilön ikä. Esimerkkijä on myös: ”.viimlab”, joka tulostaa tekstiin fiksun näköisesti viimeisimmät tilatut labrat ja ”.vitaalit” yleisen verenpaineen, sykkeen, saturaation sekä ”lämpö-rimpsun” arvoineen, jos ne on mitattu.

Järjestelmää on pidempään käytettyään näistä ominaisuuksista on enemmänkin hyötyä, kun saadaan sairaudet, tehdyt operaatiot ja lääkitykset järkevästi listattua. Toisaalta näiden kirjaamisen tarve jokaiseen tekstiin myös vähenee, kun järjestelmä otetaan myöhemmin käyttöön HUS-alueella laajemmin ja myös perusterveydenhuollossa. Miksi samoja asioita pitäisi toistaa jokaisessa tekstissä, jos ne kerran ovat järkevästi nähtävillä perustietonäkymässä?

Edeltävästi olin käynyt viisi tuntia kestäneen käyttökoulutuksen. Vuoroni aikana päivystyksessä oli saatavilla runsaasti Apotti-tukihenkilöitä ja myös Epicin Suomeen tuomia jenkkiosaajia. Hieman hassua oli, kun kolme ihmistä oli selän takana neuvomassa, miten saadaan tietty yksittäinen tuore labra-arvo tulostettua tekstiin.

Apotti on erilainen, mutta uskon siitä tulevan vielä hyvä. Kun joskus saadaan SoTe:kin ulos, täytyy sopeutua siihen, ettei sekään ole heti valmis vaan vasta silloin alkaa sen kehitys ja tekeminen. Sama pätee Apotin kanssa.

Tuleeko Suomeenkin lääkärin vastaanotoille matalapalkka-työntekijä kirjaamaan lääkärin puolesta? Vai äänitämmekö jatkossa vastaanotot, ja koulutettu lääkäri Intiassa tekee tästä tekstin? Voidaanko systeemillä parantaa hoitoa ja sen tuloksia? Jotta tästä Apotista voisi ymmärtää enemmän, suosittelen lukemaan seuraavan tekstin: https://www.newyorker.com/magazine/2018/11/12/why-doctors-hate-their-computers