Päivätön päivä

Varmasti jokainen on kuullut yöttömästä yöstä, mutta harvalukuinen on se joukko, joka tuntee nimeltä myös sen pahansuovan kaksoisveljen, päivättömän päivän, vaikka tahtomattaan moni onkin sitä joutunut juhlistamaan. Siinä missä yötön yö aikaansaa mielleyhtymiä kansallisromanttisiin maisemiin aamuöisen Pallastunturin kosteilla sammalmättäillä, päivätön päivä saattaa viettäjänsä ihmismielen synkimpiin ja apaattisimpiin sopukoihin.

Päivättömän päivän vietto ei katso maantieteellistä sijaintia, vuodenaikaa, eikä sen koommin kellonaikaakaan. Sen sijaan kyse on enemmänkin mielentilasta. Kovin, kovin synkästä ja mustasta mielentilasta. Se saapuu pyytämättä ja yllättää usein nekin, jotka sitä kaikin keinoin pyrkivät välttämään. Se pitää otteessaan eikä anna armoa. Koko kansakunnan kattavissa kohorttitutkimuksissa on havaittu, että päivättömiä päiviä sattuu kohdalle tavanomaista useammin sekulaarin pikkujoulukauden aikaan, joten Q:n toimituksessa on nähty aiheelliseksi sisällyttää vuoden viimeiseen numeroon kattava selviytymisopas päivättömään päivään.

Päivätön päivä saa usein alkunsa edellisiltana juhlituista kutsuista, jotka lipsahtivat jatkumaan huomattavasti suunniteltua myöhempään. Jo heti aamulla herättyään kuivaan kurkkuun tietää eilen menettäneensä itsekurin, vaikka se hetki, kun järjen ääni alkoi livetä otteesta, onkin usein hämärän peitossa. Häpeän ensiavuksi on parasta laittaa välittömästi sekä verhot että sälekaihtimet kiinni, suunnata huojuvin askelin kohti keittiötä ja täyttää itselleen viileä lasi vettä. Tässä vaiheessa on hyödytöntä pyrkiä aktiivisesti muistelemaan illan edesottamuksia, sillä ne palaavat piinaamaan mieltä yksin omia aikataulujaan kunnioittaen.

Seuraavana toimena suositellaan tarkastettavaksi puhelin, ja ennen kaikkea sinne yön aikana kertynyt tuore sisältö. Galleriaan on ilmestynyt lukuisia iloisia otoksia uusien ystävien kanssa, mutta on hyvä pitää mielessä se, että seuraavan kerran kohdatessanne saattaa olla syytä vältellä katseita. WhatsAppin ja verkkopankin huolellinen läpikäyminen on suotavaa. Toivon pilkahdusta elättelevät voivat käydä myös tarkastamassa josko olisivat tulleet mainituiksi @lääkisihastus-jodelissa, mutta tämä askel kannattaa olosuhteet huomioiden ottaa vain tarkoin harkiten, sillä lopputuloksena on useimmiten pettymys. Sängyssä Instagramin parissa vietetyn tunnin, toisen jos kolmannenkin jälkeen uupumus alkaa nostaa päätään ja on hyvä käydä päiväunille.

Iltapäivällä voi tuntea olonsa jo hieman kohentuneen, mutta kenellekään ei vielä kannata puhua, eikä harkitakaan asunnostaan poistumista. Verhotkin on edelleen pidettävä kiinni. Nyt ajankohtaisempaa on ravitsemuksesta huolehtiminen. Päivättömien päivien ruokahuollon toteutuksia yhdistää yleensä epäterveellisyys. Alkaa tuntua siltä, että rasva ja suola ovat ainoat ravinteet joita pieni ihminen elääkseen tarvitsee ja pian voi huomatakin selailevansa Woltin pizzeriavalikoimaa. Mässäilymorkkiksesta ei kannata liioin kantaa huolta. Se tulee yleensä vasta seuraavana päivänä.

Viihdetarjonnasta päivättöminä päivinä vastaa Netflix ja lukuisat sosiaalisen median väylät. Itsesääliä voi ruokkia esimerkiksi lohduttomia ihmiskohtaloita kuvaavilla draamoilla ja optimistisimmat voivat varovaisesti kokeilla myös Frendien kaltaisia sitcom-sarjoja, joiden myötä voi lohduttautua ajattelemalla, että ”Minullakin oli eilen noin hauskaa”. Ennen pitkää huomaa kellon lähestyvän puoltayötä ja tietää kivisen tien lähestyvän viimein määränpäätään. Päivätön päivä on ohi ja on aika painua unten maille. Ennen Pandoran lippaan sulkeutumista on kuitenkin kärsittävänä vielä viimeinen, hikinen taival. Unen päästä on nimittäin turha kuvitella saavansa kiinni ennen kolmea.