Lääkäri, taiteilija, ihminen

On ensimmäinen kevätpäivä Helsingissä. Omakotitalon ovella on vastassa iloinen ja puhelias taiteilija Satu-Minna Suorajärvi. Hän tekee töitä kotonaan ja on kahdella tavalla erityinen kuvanveistäjä: hänen veistoksensa on luotu 3D-mallinnuksen avulla, ja hän on alkuperäiseltä koulutukseltaan lääkäri.

Sen sijaan, että työhuoneessa olisi odottanut marmorijärkäleitä tai saviklönttejä, toimistomaisen huoneen pöydällä on iso ruutu ja tietokone. Siinä on Suorajärven yksi työväline: 3D-mallinnuksiin tarkoitettu tietokoneohjelma Rhinoceroes. Suorajärvi esittelee viimeisimpiä tuotoksiaan. Ruudulla on jotain suoniverkon tapaista. ”Tällaista on jo vaikeaa tehdä perus softilla. Puhutaan niinsanotusta parametristä mallinnuksesta.” Suorajärvi vakuutta, että ohjelmien käyttäminen ei kuitenkaan ole vaikeaa. ”Olen vanhan polven veistäjä, ’kädet savessa’ – en mikään tekniikkanörtti. En ollut mitenkään tietokone-orientoitunut lääkisaikana.”

Suorajärvi valmistui lääkäriksi 1993, mutta pian urakehitys sai käänteen. Hän sairastui syöpään. Sairastuminen sai ajattelemaan, onko lääkärin työ kuitenkaan se oikea hänelle, olihan hän aina ollut kiinnostunut myös kuvataiteesta, mutta päätynyt kuitenkin lääkikseen. ”Lapsena ei aina tiedä mikä on se oma juttu.” Suorajärvi ajatteli, että lääkärin työ olisi luovaa ja monipuolista.”Tajusin varsinkin, kun tein anestesiaa paljon, että en tällaista työtä pysty tekemään.” Suorajärvi parantui huonosta ennusteesta huolimatta. Sairastumista hän pitää eräänlaisena merkkinä. ”Ajattelin, että nyt täytyy oikeasti miettiä, että mistä itse olen kiinnostunut.”

Tieteestä taiteeseen

Kuvataide vei voiton. Suorajärvi haki opiskelemaan taidekouluihin ja pääsikin Kuvataideakatemiaan 2001. Lääkärin työt jatkuivat kuitenkin osittain ja hän on toiminut virassa vielä 2010-luvun puoliväliin saakka. ”Tein paljon psykiatriaa Vantaan puolella. Se oli helppo yhdistää taiteeseen. Pystyin ottamaan päivystykseen mukaan kaikki työt.” Psykiatria näkyy Suorajärven töissä. ”Varmasti siksi on paljon köyhyystematiikkaa ja kasvuun liittyviä asioita.”

”Ihmishahmo tulee varmasti siitä, että olen tehnyt töitä lääkärinä ihmisten kanssa. Voisin siirtyä tekemään abstrakteja veistoksia, mutta jokin näissä figuureissa kiinnostaa.” Aiemmissakin töissä näkyy selvästi lääkäritausta. On luurankoja ja ihmiskehoja. ”Olen tehnyt ihan tällaisia anatomisia veistoksia.”

Taidekoulussa Suorajärvi innostui 3D-mallinnuksesta nähtyään arkkitehtien käyttävän sitä työssään. Hänen varsinainen verstaansa on alakerran autotallissa. ”Mallinnus on viisi vuotta edellä kuin mitä pystyn tekemään tulostimella.” Verstaassa on 3D-tulostin, ruiskumaalaustarvikkeet ja muita viimeistelytyökaluja. Jalustalla komeilee alumiiniin valettu ja ruiskumaalattu teos: ”Tulostan tällaisia aihioita ja vien ne sitten valimolle.”

3D-tulosteen tekeminen ei käy ihan yhtä nopeasti kuin valokuvan printtaaminen. Yhden ison teoksen tulostamiseen voi mennä parikin kuukautta. Siihen vielä päälle hiominen, valaminen ja maalaus. Suorajärvi kuitenkin korostaa, että tulostimenkin käyttäminen on hyvin helppoa. Tarvitaan siis vain taiteilijan visio ja pitkäjänteisyyttä luoda jotakin.

3D-tulostin on viime vuosina tullut tavallisenkin kuluttajan ulottuville. Suorajärvi on vakuuttunut, että lähitulevaisuudessa 3D-tulostus tulee olemaan esimerkiksi ortopediassa työväline muiden joukossa. ”Hammaslääkäreiden työssä 3D-mallinnus ja -tulostus on jo arkipäivää. Aikaisemmin tehtiin amalgaamipaikkoja ja sitten muovia. Nykyään tehdään tarkasti kruunu posliinista.” Kasvojen ja raajojen luiden osia 3D-tulostuksella tehdäänkin jo. 3D-mallinnuksen yksi sovellutus voisi olla myös kirurgien harjoitteluympäristöt, joita käytettäisiin VR-lasien avulla. Suorajärvi on tehnyt myös VR-töitä.

Lääketieteessä uudet käytänteet tarvitsevat toki aina lupia ja siksi kuvataiteessa tekniikka pystyykin menemään nopeammin eteenpäin. Toisaalta tieteen ja taiteen liiallinen vastakkainasettelu voi olla haitallista. ”On isoja ongelmia, joihin täytyy löytää ratkaisuja ja niitä voivat taiteilijat ja tieteilijät yhdessä yrittää ratkaista. Kun törmäyttää erilaisia ihmisiä ja ajatuksia, niin vastauksiakin löytyy paremmin.”

Lääkäri-taiteilija vai taiteilija-lääkäri?

Taidetta päätyökseen tekevä lääkäri on harvinaisuus. Suorajärvi tuntee veistäjäpiirit Suomessa ja täällä hän on ainoa lääkäritaustainen. ”Muusikoissa, jotka tekevät keikkahommaa, varmasti onkin enemmän lääkäreitä.” Kuvataide ammattina sen sijaan vie Suorajärven mukaan niin paljon aikaa, että sitä on vaikeampi yhdistää.

Lääkärinä Suorajärvellä on ollut kuvataiteilijan uran alussa pelkoja, että ei pärjää taiteilijapiireissä. ”Mutta toisaalta taustani herättää kiinnostusta.” Suurimmalle osalle Suorajärven tausta ei kuitenkaan merkitse hirveästi, vaan he tulevat vain katsomaan hänen töitään. Hän on kuitenkin se veistäjä, joka alkoi tekemään 3D-mallinuksen avulla veistoksia Suomessa, mutta korostaa, ettei ole itse keksinyt tekniikkaa.

Vaikka joitakin ennakkoluuloja onkin saattanut olla, Suorajärvi on sitä mieltä, että tuskin kukaan oikeasti ajattelee, ettei lääkäri voisi tehdä taidetta. ”Nykypäivänä pikemminkin kaikki saavat tehdä kaikenlaista. Vaikka pyritään siihen, että ihmiset suorittaisivat vain yhden tutkinnon, elämä ei kuitenkaan aina mene sillä tavalla. Tulevaisuus voi olla vähän erilainen. Sanotaan, että ihmiset tekisivät montaa ammattia.”

Lääkäri-identiteetti ei myöskään ole koskaan poistunut, vaikka lääkärin töitä hän ei enää teekään. Edelleen häneltä kysytään neuvoja terveysasioissa. ”Täytyy välillä osata olla ottamatta kantaa ja ohjata ihmisiä hoitoon.” Messuilla ja näyttelyissä hän aina mainitsee olevansa myös lääkäri koulutukseltaan. ”Kyllä aina ne lääkärivitsit saan kuulla.”

”Epävarmuus on luova olotila”

Taiteesta on hyötyä henkilökohtaisen kasvun kannalta ihan jokaiselle lääkärille. ”Se, että joutuu omien tunteidensa kanssa myllertämään, tekee hyvää.” Suorajärvi on myös sitä mieltä, että taiteen tekeminen luo mahdollisuuksia vastaanottaa uusia asioita ennakkoluulottomasti. ”Itse olen ainakin taiteilijana oppinut, että uskaltaa olla epävarma. Ei ole semmoista päivää, että kaikki menisi samalla tavalla. Opit olemaan sen epävarmuuden kanssa, eikä se enää haittaa.”

”En puhu ehkä taiteesta, vaan luovuudesta, jota kaikessa työssä tarvitaan. Sitä ei kannattaisi menettää.” Suorajärvi korostaa harrastusten tärkeyttä kaikille – oli se sitten tanssi, valokuvaus tai auton moottorin kanssa väsääminen. ”Mitä se luovuus nyt sitten kunkin kohdalla onkaan.”

”Aikuisuuteen liittyy paljon sitä, että tehdään liukuhihnamaisesti jotain valmista. Pikkuhiljaa ollaan siirtymässä pois siitä maailmasta ja jokainen siellä omalla työpaikkallaan joutuu vähän soveltamaan. Lääketiede on toisaalta sellainen ala, jossa on ehkä eniten standardeja ja on potilasvastuu. Ymmärrän, että siellä ei voi sooloilla.”

”Luovuus on opittavissa oleva asia”

Lääketieteen opiskelijan olisi Suorajärven mielestä myös hyvä lisätä taidetta elämäänsä. ”Taide voi olla vähän tylsä sana, mutta kokeilee ja on uusien asioiden kanssa tekemisissä. Se on hirveän tärkeää.” Lisäksi epävarmuuden sietämisen opettelu on hyvä aloittaa jo lääkiksen aikana: ”Sallii itselleen, että ei aina riitä ja ole täydellinen. Taiteessa se on jokapäiväistä.”

Omana lääkisaikanaan Suorajärvi kävi piirtämässä Vapaassa taidekoulussa sekä taidekoulu Maassa. Hän myös valokuvasi paljon ja katsoi elokuvia. Hän kuvaileekin itseään elokuvafriikiksi. ”Istuin Elokuva-arkistossa ja katsoin kolme leffaa putkeen. Kyllä mietin silloin, että en ihan normi lääkisläinen ole.”

Missään taidekerhoissa lääkisikana hän ei sen sijaan ollut, vaan aika meni oman kurssin kanssa, bileissä ja toki lukemisessa. Taide oli mukana koko ajan: ”Ehkä aloin tajuta valmistumisvaiheessa, että en harrasta tätä, vaan oikeasti teen sitä päivittäin. En mene vain johonkin paikkaan harrastamaan, vaan aina on kamera tai kynä mukana. En ikinä mieltänyt taidetta sillä tavalla harrastuksena, vaan se oli osa minua.”

Koulutuksesta puhuttaessa Suorajärvi osoittaa pientä kritiikkiä Suomen peruskoulujärjestelmälle. ”Lapsilta loppuu varhain sellainen käsillä tekemine: käsityöt, kuvataiteet ja musiikki.” Hänen mielestään liiallinen teknisyys tekemisessä voi olla haitaksi, mutta tekniikkavastainen hän ei ole. ”Olen selvinnyt vaikeista sairauksista osittain teknologian kehityksen ansiosta.”

Taiteella uhkakuvia vastaan

Suorajärvi toteaa, että tyypillinen taiteilija on usein melkoinen synkistelijä: ”Sellaista Gothic-meininkiä”. Hänellä sen sijaan on positiivinen käsitys maailmasta. ”Toisaalta tämä ilmastokatastrofi alkaa olla niin vaikea asia. Itsekin, kun tekee näitä 3D-juttuja, on vaikea hahmottaa, miten tarttuisi niin isoon asiaan.” Hän muistuttaa, että taiteilijoillakin on oma vastuunsa ympäristöstä. ”On paljon ympäristötaiteeseen perehtyneitä. Omalla saralla se on varmaankin nämä biolangat.” Suorajärvi on hyvin kiinnostunut esimerkiksi UPM:n valmistamasta puukomposiitti-langasta, jota voi käyttää 3D-tulostuksessa. Pääasiassa hän käyttää töissään kasviöljypohjaisia muovilankoja ja toivoo, että koko muoviteollisuus luopuisi mineraaliöljypohjaisista muoveista.

”Kyllähän uhkat maailmassa ovat isoja ja vakavia, mutta haluaisin silti ajatella, että ehkä me voidaan niistä selvitä. Toivon nuorille vain sellaista uskoa ja toivoa, että ei saa heittää pyyhettä kehään. Jos jää liian synkkiin ajatuksiin itsekseen, niin ei selviä.”

Kuvien teokset (järjestyksessä):

Isästä poikaan

2014

koko 800x900x350 mm

alumiinivalu ja ruiskumaalaus

Vyyhti

2017

koko 180x500x60 mm

3D-tuloste PLA-muoviin

Makuulla

2016

koko 150x350x300 mm

3D-tuloste PLA-muoviin

Mennään naimisiin 

2014

koko 200x400x70 mm

3D-tuloste PLA-muoviin

Seuraava näyttely: 

Haltuunotto

25.5.–17.6.2018

Mediataideryhmä Kruks

Galleria Sculptor

Teksti: Onni Jaskari

Kuvat: Satu-Minna Suorajärvi ja Onni Jaskari