Keuhkoharjoitteluviikolla erehdyin esittäytymiseni yhteydessä mainitsemaan jotain ”keuhkotaudeista”, ja osaston ylilääkäri oikaisi sanavalintaani pikaisesti: ”Me hoidamme täällä pääasiallisesti keuhkosairauksia, emme keuhkotauteja, vaikka kyllä harvakseltaan keuhkotautipotilaisiinkin täällä törmää”. Sittemmin olen opinnut puhumaan oikeassa asiayhteydessä keuhkosairauksista, sillä keuhkotauti on vanha nimitys nykyään jo hieman eksoottiselle infektiotaudille: tuberkuloosille.
Vaikka tuberkuloosi onkin tätä nykyä melko harvinainen sairaus Suomessa, 1900-luvun alussa sen saattelemana päätti päivänsä täälläkin useampi tuhat ihmistä vuosittain. Hygieniastandardeissa oli rutkasti parantamisen varaa, ja hyvin purevia antibiootteja ei vielä kunnolla tunnettu. Hoito perustui lähinnä potilaiden makuuttamiseen ja arpaonneen. Hoidettavia riitti ylimitoin ja parhaansa lääkärit tietysti tahtoivat yrittää, joten samaisen vuosisadan alussa lääkäriseura Duodecimin myötävaikuttamana ympäri Suomea alettiin rakentaa parantoloita varta vasten keuhkotautisten hoitoon ja kuntoutukseen. Nimekkäin näistä on arkkitehtipariskunta Alvar ja Aino Aallon suunnittelema Turun lähistöllä sijaitseva Paimion parantola.
Vuonna 1933 valmistunutta Paimion parantolaa pidetään Aallon uran läpimurtotyönä. Uransa alkutaipaleella hän pidättäytyi enimmäkseen aikakautensa arkkitehtonisen tyylipuhtauden vaalijana. Vaikka Paimion parantola onkin selvästi Aallon myöhempää tuotantoa, kuten Finlandia-taloa, konservatiisisempi, sen myötä hän alkoi enenevissä määrin tuoda töissään esille omaa omintakeista kädenjälkeään. Korkea, valkoinen ja monisiipinen parantolarakennus edustaa funktionalistisen arkkitehtuurin eli funkkiksen tyylisuuntausta, jossa rakennuksen käytännönläheisyys korostuu koristeellisuuden ja prameuden sijasta. Monet muutkin Suomeen samoihin aikoihin rakennetut tuberkuloosiparantolat ovat oppikirjaesimerkkejä funkkiksesta, mutta Paimion parantolassa oli pelkän arkkitehtuurinsa lisäksi jotain aivan erityistä, josta sairaala-arkkitehtuurilla on vielä nykyäänkin opittavaa.
Ennen kuin sairaalan suunnitelutyö alkoi, Aalto oli itse ollut vuoteenomana sairaalassa, jossa joutui havaitsemaan, että sairaala näyttää potilaalle erilaiselta kuin siellä työskentelevälle terveelle hoitohenkilökunnalle. Oivalluksestaan inspiroituneena hän päätti alusta alkaen suunnitella parantolansa sängyssä makaava potilas arkkitehtuurin keskiössä. Kantavana ajatuksena oli, että itse sairaalarakennus toimisi siellä harjoitettavan lääketieteen kanssa osatekijänä tuberkuloosista toipumisen prosessissa ja osittain siis myös funktionalistisen arkkitehtuurin periaatteita kunnioittaen. Aalto kuvasi rakennustaan ”mediciniseksi instrumentiksi”. Potilaiden haluttiin vellovan valossa ja puhtaudessa. Ikkunat olivat suuria ja ilmansuunnat otettiin tarkkaan huomioon huoneiden valaistusta suunniteltaessa. Vaaleat pinnat rakennettiin helposti puhdistettavista materiaaleista, koska hygienian merkitystä haluttiin korostaa. Ympäristö ja sijaintikin oli suunnitelmallista, ja Paimion parantola rakennettiin kauemmas urbaanista vilskeestä; luonnon helmaan keskelle silminkantamattomiin ulottuvaa mäntymetsää, jonka raikastaman ulkoilman ajateltiin olevan hyväksi potilaiden toipilaille keuhkoille. Ympäröivää kaunista Varsinais-Suomea saattoi ihailla rakennuksen huipulla sijainneelta kattoterassilta, jossa potilaat paistattelivat päivää toistensa kanssa kilpaa keuhkotautejaan rykien.
Oli Aallon tapaista suunnitella rakennuksensa viimeistä yksityiskohtaa myöten. Parantolan sisustus on potilashuoneiden pesualtaita myöten Aallon kädenjälkeä. Sairaalaa varten visioitiin myös nimekäs Paimio-tuoli, joka oli suunniteltu myötäilemään ihmisen selkärangan luonnollista asentoa ikään kuin hengitystä tukien. 2020-luvun keuhkolääkäri saattaisi varovaisesti kyseenalaistaa tuolin ergonomian vaikutuksen tuberkuloosin hoidossa, mutta pysyvän jäljen se eittämättä suomalaiseen muotoiluun jätti, sillä Paimio-tuoli löytyy edelleen Artekin valikoimista.
60-luvulle tultaessa tuberkuloosin hoito oli jo kehittyneempää ja Paimion parantolakin mukautui laventamalla toimintaansa laaja-alaisemmaksi keuhkosairauksien hoidoksi ja 2015 rakennus poistui kokonaan sairaala käytöstä. Tätä nykyä tuberkuloosipotilaat saavat tyytyä mäntyjen sijaan ihastelemaan esimerkiksi Helsingin kattojen takaa siintävää Itämerta Meilahden tornisairaalasta. Ei hassumpi maisema sekään!
Asser Seppä
Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 4826
Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 4826
Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 4826
Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 4826