selväpäisen selviytymisopas

Ehkä sitsi-ilta edeltää suoraan perhelounasta tai kaveriporukan riehakasta mökkiviikonloppua. Ehkä olet viettänyt liian monta lauantaipäivää horroksenkaltaisessa olotilassa, jossa kapasiteetti riittää juuri ja juuri Sinkkuillallisen uusintoihin ja kärähtäneen pakastepizzan viipalointiin. Ehket ole koskaan korkkia avannutkaan.

Oli tilanteesi mikä tahansa, lopputulema on sama: välillä ei kerta kaikkiaan tee mieli juoda. Mikä neuvoksi, kun kokoontumisrajoitukset vihdoin puretaan ja Rientoportaali alkaa taas täyttyä pääsi menoksi räätälöidyistä bakkanaaleista? Huoli pois: Q on koostanut kompaktin paketin niksejä juuri Sinun vesilinjasi tueksi.

Jo memeettiseksi hokemaksi muodostuneen “vallitsevan tilanteen” vuoksi tutkivan journalistin kädet ovat sidotut ja Euffan ovi tiiviisti säpissä. Q-kautisen toimitus ei täten ota kantaa niksien käytännön toimivuuteen.

1. Unohda turha solipsismi. Harvalla on aikaa ihmetellä valintaasi tai edes noteerata, että kädessäsi on Pirkka-oluen sijaan perheystävällisempi valinta. Mikäli olet hilpeällä tuulella, solahdat todennäköisesti joukkoon luontevasti promille-eroista riippumatta. Juttua varten haastattelemani opiskelija kertoi approista, joilla eräs porukkaan kuulunut toveri oli tilannut vain lasin vettä per baari. Kuulemma illan jatkuessa yöksi eron muihin huomasi korkeintaan desibeleissä.

2. Pidä pintasi: tarjottuja hörppyjä ei tarvitse ottaa vastaan. Jääpähän enemmän juotavaa halukkaille. Tarvittaessa voit koota mielessäsi jämäkän selityksen, jolla kuitata utelut. Q neuvoo kuitenkin pysymään lähellä totuutta. “Nyt ei tee mieli, kiitos” on hätävalhetta tuhat kertaa pätevämpi peruste.

3. Valitse seurasi huolella. Sitseillä pöydälle asetetut limsatölkit toimivat biomarkkerina, joka kielii todennäköisesti vesilinjalla vietetystä illasta. Paina kaiken varalta Jaffa-tölkkien takaa häämöttäviä kasvoja mieleesi. Näin löydät viinaisaksikin äityneiltä jatkoilta juttuseuraa, joka todennäköisesti operoi yhä samalla astraalitasolla kanssasi.

Toisaalta ystävien seurassa voit juhlia huoletta. Hyvä kaveri ei painosta sinua juomaan. Sanon tämän silläkin uhalla, että kuulostan surullisenkuuluisalta Sano huumeille EI -opetuslehtiseltä.

4. Panosta virvokkeisiin. Vasta juomista tietoisesti rajoittaessa havahtuu siihen, miten paljon nestettä juhlissa tulee nautittua kuin itsestään. Ei ihme, että sitsimuistoista puolet tuntuvat liittyvän jollain lailla vessajonoon. Alkoholittomaan illanviettoon kannattaa ostaa niin paljon limsaa, että määrä vaikuttaa ensinäkemältä vähän kohtuuttomalta. Kuka sitä hanavettä jaksaisi litrakaupalla lipittää? Kilpavarustele ja kokeile uusia makuja. Ykkösellä vedetty energiajuoma vääristää tarpeen tullen todellisuutta kutkuttavalla tavalla.

5. PICK YOUR BATTLES: joihinkin tapahtumiin alkoholi on niin vahvasti integroitunut, että mielekkäämpää on ehkä keksiä vaihtoehtoista aktiviteettia. Jos juhliin osallistuminen tuntuu enemmän pakkopullalta kuin aidosti piristävältä ajanvietteeltä, sinulla on ihan totta lupa jäädä kotiin vaivaantuneen musiikin tahtiin hytkymisen sijaan.

Muistan omalta alfasyksyltäni perfektionistisen tarpeen osallistua mahdollisimman moniin tilaisuuksiin, jotta voisin “verkostoitua” ja löytää “sitä samanmielistä porukkaa”. Pari kertaa pakotin itseni kissanristiäisiin kofeiinitablettien ja antibioottikuurin voimalla. Moni ystäväni tunnusti kokeneensa samanlaista FOMO-ahdistusta. Takaraivossa kolkutti jo lapsena vaivannut pelko siitä, että integraatio epäonnistuisi ja joku päivä huomaisi olevansa ihan oikeasti ainoa opiskelija ilman lounasseuraa. Jälkiviisaana voin sanoa, että huoli oli turha: ihmissuhteista suurin osa muodostui kauan avajaisviikon loputtua.

Satapäisessä opiskelijajoukossa on helppo ymmärtää, että ulkopuoliseksi jäämisen pelko on pahimmillaan halvaannuttava. Luota intuitioon ja kuuntele vaistojasi: viinankatkuiseen tapahtumaan osallistuminen tipattomalla linjalla voi muuttujista riippuen olla vähän mälsää tai oikein mukava elämys. Voi sitä herkkulakossakin viihtyä Fazerin tehdaskierroksella, jos seura on kohdallaan.

Teksti: Theo Kuoppa