Zeetojen jäähyväiset

Paljon on peruttu, mutta ei sentään valmistumista tai zeetojen jäähyväisiä

Tänä vuonna valmistuvana kurssina emme kai kukaan osanneet odottaa, mitä tuleman piti. Korona-virus toi mukanaan poikkeusolot työpaikoille. Alkuvaiheessa hygienia- ja toimintatapaohjeistukset vaihtuivat päivittäin, ja itse kunkin työpaikalla vallitsi hieman arvoituksellinen ilmapiiri.

Tällä hetkellä esimerkiksi terveyskeskuksissa on hyvin erilaista kuin normaalisti. Toisaalta kiireettömiä käyntejä on peruttu ja työpäivät ovat kevyitä, mutta sen lisäksi lääkäreillä voi olla ylimääräistä päivystysvelvoitteita ja infektiopotilaat kuormittavat päivystyksiä. Koulutuksesta on jouduttu tinkimään, ja jopa lääkärien meetingit on siirretty Skypeen. Lähenevä syksy tuntuu tummalta pilveltä, sillä suurimmalle osalle vanhuksista on ohjeistettu: “Hakeudut sitten heti lääkäriin, kun tämä korona on ohi.” Pitkän poikkeustilan jälkeen edessä on koronasta uupuneille kollegoille hoitamattomien pitkäaikaissairauksien jäävuori.

Siksi onkin aika olla erityisen kiitollinen opinnoista. Lääkis oli mahtavaa aikaa. Sieltä saatiin paljon tietoa, ihania muistoja ja elämäkumppaneitakin. Kun publiikki, kurssimatka, vika speksi ja valmistujaiset on peruttu tai siirretty tuonnemmaksi, on erityisen tunteellista muistella kaikkea, mitä kuuden vuoden aikana on kokenut. Tiukat tenttiluvut Terkossa, kandilaumat auki liehuvine takkeineen, rento maleksinta luennolta luennolle tai muistot turvavälistä piittaamattomista sitseistä herkistävät varmasti kyynisimmänkin kollegan. Parasta oli, että melkein aina oli hauskaa; luennolla, lukupiirin kesken ja vapaa-ajalla.

Siinä kai myös meidän ohje nuoremmille kollegoille: pitäkää hauskaa kun vielä voitte! Niin mekin aiotaan taas, kun korona on ohi!

Teksti: Johanna Suur-Uski