Q-kautinen testaa: Elämäntyylit

Tällä kertaa Q-kautisen toimitus on nähnyt poikkeuksellisen paljon vaivaa Q-kautinen testaa -osion toteutukseen, sillä pisteytettävinä olivat kokonaiset elämäntyylit kaikkine nyansseineen. Toimituksen alfat laittoivat vuorokauden ajaksi itsensä likoon ja omistautuivat noudattamaan itselleen enemmän tai vähemmän vieraan elämäntyylin doktriineja. Siitä, riittääkö yhden vuorokauden otanta kunkin elämäntyylin evaluointiin voi olla montaa mieltä, mutta tutkimuksen olikin tarkoitus olla laadultaan kvalitatiivinen. Tarkastelun kohteiksi valikoituivat huippu-urheilijan, vegaanin ja valehteluun kykenemättömän roolit. Suurennuslasin alle joutuneet elämäntyylit pisteytettiin mielivaltaisesti, mutta toki tarkkaan harkiten.

Valheeton päivä (toim. huom. Sisältää spoilereita elokuvasta Valehtelija, valehtelija)

Elokuvassa Valehtelija, valehtelija (Liar Liar, 1997) Jim Carreyn esittämä lakimies saa pojaltaan haasteen: hänen täytyy kertoa vuorokauden ajan pelkästään totuus, oli tilanne kuinka piinallinen hyvänsä. Kuten arvata saattaa, seuraa kavalkadi enemmän tai vähemmän kiusallisia sattumuksia. Samalla lakimies saa kuitenkin elintärkeää osviittaa kutomansa valheiden verkon mittakaavasta. Kunniakas ura pohjautuu totuuden kaunisteluun, ja isä-poikasuhde on kärsinyt tyhjistä lupauksista peruuttamattomasti.

Tai liki peruuttamattomasti, Hollywoodissa kun ollaan. Elokuvan kliimaksissa päähenkilö nimittäin vannoo käsi sydämellä muuttavansa tapansa ja pyrkivänsä jatkossa rehellisyyteen. Katsojille näytetään muuttunut mies.

Minä en katsonut Valehtelija, valehtelijaa. Luin tiivistelmän Wikipediasta, sanatarkasti vain ensimmäisen ja viimeisen kappaleen. Mielestäni Jim Carreyn elokuvat ovat vastenmielistä pullamössöä. Taustatyöni ilmiömäisen laiskuuden paljastan vain, koska on pakko. Kuten elokuvan päähenkilö, olen sitoutunut puhumaan totta 24 tunnin ajan. Suoran valehtelun lisäksi pannassa on hiljentyminen ja ympäripyöreä kaunistelu — siis kaikenlainen objektiivisen totuuden panttaaminen, johon etukäteen arvelin helpommin sortuvani.

Huomaan pian, että olen itse asiassa sietämättömän rehellinen. En nimittäin saa itseäni kiinni yhdestäkään valheesta, valkoisesta tai kivipestystä, aamupäivän mittaan. Journalismin nimissä korotan panoksia. Päätän laskea jatkossa myös puheenaiheiden tietoisen välttelyn totuuden vääristelyksi. Tuon luentotauolla poliittiset näkemykseni ja tenttitulokseni kovaan ääneen esille. Jälkikäteen nolottaa vietävästi.

Illan jo hämärtyessä en ole vieläkään kokenut kiusausta valehdella. Listaan mielessäni hetkiä, jolloin muistan kaunistelleeni totuutta. Suurin osa muistoista sijoittuu lapsuuteen. Tietokoneen takavarikoimisen tai kotiarestin pelossa sepitettyjä tarinoita: Joo joo, menin nukkumaan ajoissa. Sisko aloitti! Sitten on niitä muutamia kertoja, kun olen koulukiireisiin vedoten jättänyt illanvieton väliin. Olisinko yksiselitteisesti parempi ihminen, jos sanoisin suoraan, että itse asiassa olen introvertti pirulainen ja jään tällä kertaa mieluummin kotiin katsomaan videoesseitä? Ehkä olisinkin.

Arvosana elämäntyylille: 4-

Sekaani vegaanina

Jodel-meemi, avokado ja jopa kultilta vaikuttavan vegaaniyhteisön ehdottomuus tulivat ensimmäisinä mieleeni lupautuessani olemaan kokonaisen päivän vegaani. Nor- maali ruokavalioni koostuu pitkälti kaikenlaisesta sekaravinnosta, vaikka erityisesti punaisen lihan syöntiä olen viime aikoina kovasti vähentänytkin.

Vegaanisen vaihtoehdon valitseminen yliopiston lounasruokalassa ei aiheuttanut kovinkaan kummoisia toimenpiteitä, sillä viime aikoina vegaaniruoka on päätynyt enenevissä määrin lounaslautaselleni joka tapauksessa. Sen sijaan vegaaniruoan kokkaus on minulle täysin uusi konsepti, ja tälle pidemmän linjan sekaanille ongelmat ilmenivätkin vasta päivällistä laittaessa.

Lopulta päätin tehdä uuden aluevaltauksen ja kokata ensimmäistä kertaa elämässäni tofuruokaa. Vegaanireseptejä tutkiessani vastaan tulivat sekä vegaaninen tofu”kana”kastike että vegaaninen pasta “carbonara”, enkä voinut olla huvittumatta nimien epätoivoisista yrityksistä myydä reseptiä lihalta maistuvana ruokana. Myös ruokavalion ehdottomuus jaksoi yllättää: katsoin pitkään erästä päällisin puolin vegaaniselta vaikuttavaa reseptiä, kunnes tajusin marinadin sisältävän hunajaa. Vegaanisten tuotteiden löytäminen suuren marketin pitkiltä hyllyiltä ei sekään osoittautunut ihan lastenleikiksi, ja verenpaineeni nousikin etsiessäni vegaanista parmesaanijuustoa juustohyllyn loputtomista vaihtoehdoista.

Elämäni ensimmäinen itsevalmistettu vegaaninen ruokalaji, pastaa tofulla ja pippurikermakastikkeella, osoittautui varsin miellyttäväksi makukokemukseksi ja saattaakin päätyä vakioreseptieni listalle. Kaiken kaikkiaan minun oli kuitenkin todettava vegaaniruoanlaitto ensikertalaiselle sekä varsin vaivalloiseksi että rajoittavaksi, vaikka lopputulos miellyttikin. Vielä en siis ole maalailemassa tulevaisuuttani vegaanina. Ehkäpä edelleen lihan syömisen vähentäminen voisi olla minulle seuraava askel ympäristöystävällisempään ruokavalioon. Epäeettiset avokadot lupaan kuitenkin jättää kaupan hyllylle jatkossakin.

Arvosana elämäntyylille: 2/5 (Koska vegaanista parmesaanijuustoa ei koskaan löytynyt.)

Päivänihuippu-urheilijana

On olemassa ihmisiä, jotka antavat tyhjiä lupauksia aina vuoden vaihduttua. Toisaalla Q:n alfat tietävät, että yrittäminen on ensimmäinen askel kohti epäonnistumista, ja lupautuvat pysyvän elämänmuutoksen sijasta omaksumaan uusia elämäntyylejä vain väliaikaisesti. Tämäkin voi joskus olla ylitsepääsemättömän haastavaa. Uskon kuitenkin kyenneeni sisäistämään huippu-urheilijan elämän sisällön päivän kokeilullani: tämän stereotyypin mielenmaisema kun on loppujen lopuksi varsin yksinkertainen.

Kun raajat vipeltävät, ei päässä ehdi liikettä tapahtua. Ohi kiitämään pyrkivän ratikan perässä juokseminen kylläkin liikuttaa aamulla hotkittua pasta-annosta — päivän tärkeintä ateriaa — kraniaalisuuntaan. Saapuessa Meilahden kampukselle ei ole vielä aamuluennon aika, sillä omistautunut huippu-urheilija herää kukonlaulun aikaan. Hän ei myöskään istu, vaan valitsee opiskelupaikakseen Terkon yläkerran seisomapöydän.

Valinnassa piilee vaara. Aamuinen liikunta on aikaansaanut keskittymiskykyä ratkaisevasti alentavan hormonitasapainon horjumisen. Oppikirjan sijasta huomaa vain näköalan alakerran kauniisiin naisiin. On kuitenkin tyydyttävä nylkyttämään yksinäistä pöydänjalkaa, sillä pidättyväisyys kuuluu huippu-urheilijuuteen. Pöydänjalka olisi myös oivallinen ankkurointipiste vastuskuminauhalle, mutta tämän kanssa jumppaaminen on säästettävä luennolle suurta yleisöä varten. Miksi olla näin atleettinen, elleivät muut saisi nähdä sitä?

Luentosalien istuimia ei kuitenkaan ole suunniteltu vastusnauhoja varten: se lipeää niistä välittömästi. Treenien epäonnistuessa voi aina väittää levonkin olevan tärkeätä, ja luentosali on tälle ideaalinen miljöö. Nokoset maittavat varsinkin evääksi nautittujen proteiinipatukoiden ja -rahkojen jälkeen. Suukin on jäänyt niin kuivaksi, ettei unissaan kuolaamisesta tarvitse olla huolissaan.

Raskaat iltakuntoilut varmistavat, etteivät aiemmin vietetyt päivätorkut häiritse vuorokausirytmiä. Paatuneen atleetin adrenaliiniriippuvuus on niin voimakas, että tämän saanti verenkiertojärjestelmään rauhoittaa häntä. Kaltaiseni keltanokka sen sijaan toteaa nukkumaan mennessään vihaavansa elämäänsä huippu-urheilijana ennen kuin päättää päivänsä sellaisena.

Arvosana elämäntyylille: 6/5
(Borgin asteikolla 20)

Teksti: Theo Kuoppa, Sampo Kuusela, Emma Kuusela