Musta perjantai

Jos näillä leveysasteilla työvuoronsa kauppakeskuksessa ajoittaa oikein, voi helpostikin elää päiväkausia vailla luonnonvaloa.

Vuonna 2019 talvipäivänseisaus koittaa 22. päivä joulukuuta – siis ulkomaailmassa. Täällä loisteputkivalojen alla vallitsee toinen todellisuus, jonkinlainen mikroilmasto, jossa vuoden synkin hetki on juuri nyt. On marraskuun viimeinen perjantai. Black Friday.

Vietän itse juhlaperjantaita kassan takana virnuillen. Taustalla soi edesmenneen ruotsalaistuottajan viimeinen hitti. Aloitan työvuoroni kolmelta, kuittirulla pitää vaihtaa hädin tuskin varttia myöhemmin. Tunnen oloni jonkinlaiseksi mikkihiireksi, tekopirteäksi kerskakulutuksella leipänsä tienaavaksi maskotiksi. “Haluaisitko tämmösen meidän kestokassin vielä ihan parilla eurolla? No ei se mitään, jees, hyvää viikonloppua!”

Vielä joitakin vuosia sitten tämäkin kulutusjuhla oli lähinnä jenkkimediasta tuttu. Katsoin huvittuneena videoita, joissa texasilaiset matamit puskivat ostoskärryllä läpi ihmismeren saadakseen teräväpiirtotelevision 200 dollarilla. Näky oli jollain tasolla apokalyptinen. Samalla taltioidusta shoppailuinfernosta huokui helpottava vieraus. Ei Suomessa, ei hyvänen aika koskaan Suomessa. Mutta mitä jos…

Tässä liikkeessä on toistaiseksi vältytty käsirysyiltä. Kassajono on pitkä, naurettavan pitkä, mutta jonottajat ovat säyseää kansaa. Kolmen euron t-paitoja, kännykänkuoria, kevyttoppatakkeja. Joku laittaa lapsensa istumaan kassahihnalle.

“Tää on kyllä hassua. Mä katon tätä paitaa ja oon että ‘en mä ees tarvi tätä’ ja sitten katon sitä uudestaan ja se onkin ihan kiva ja sitten se taas on aika weird… ja silti mä ostan sen.” “Ollaan me ihmiset kyllä outo laji.” “Joo, niinpä.”

Niin, tänä vuonna Black Friday -ilmiöön liittyy vahva kahtiajakoisuus. Toisaalta sosiaalinen media on täynnä kauhistelua pienen ihmisen hedonismista ja länsimaalaisesta kulutushysteriasta. Kun Pasilaan avatussa, kovin kansainvälisesti nimetyssä Mall of Triplassa aloitti lokakuussa viisi uutta pikamuotiketjua, some-kommentointi oli pakokauhun ja maailmantuskan sävyttämää.

Muodin opiskelija Inca järkyttyi Triplassa – kuvasi pikamuotikaaoksen: ”Olo oli kuin kaatopaikalla” (IL 20.10.2019.)

Peruskoululaiset lakkoilevat ilmaston puolesta, kun taas Eettisen kaupan neuvosto lanseerasi taannoin haasteen, johon osallistujat käyttivät lempivaatettaan koko viikon. (Itse onnistuin suorittamaan haasteen puoliväliin asti, häpeäkseni vain vahingossa. Olin sairaslomalla ja vietin neljä päivää sohvalla kalastajaneuleessa ja boksereissa kahden täkin alla.)

Toisaalta taas tämä on ensimmäinen vuosi, jolloin muistan törmänneeni massiivisia alennuksia lupaileviin mainoksiin heti marraskuun puolivälissä. Kauppakeskus Sellossa on saavutettu jo parodiahorisontti: siellä Black Fridayta juhlitaan maanantaista sunnuntaihin. Mutta miksipä ei? Kaikki tuntevat suomalaisten halun jonottaa tuntikausia mitä vain, kunhan se on halpaa tai ilmaista ja pakattu ämpäriin. Ja jos kymmenen litran punainen muoviämpäri kelpaa, miksei sitten puoleen hintaan myytävä parranajokone tai sykemittari? Kysynnän ja tarjonnan laki on takuuvarma peruskallio.

Juuri ennen sulkemisaikaa päätän siistiä animaatioiden oheistuotteille pyhitettyä pöytää. On lisensoitua Pixar-robottia ja lumiukkoa. Mustan collegepaidan rintamuksessa Mikki Hiiri iskee minulle silmää.

Teksi: Theo Kuoppa

Kuvitus: Onni Jaskari