Luomullako kohti parempaa huomista?

Luomuruoan suosio on ollut Suomessa vakaassa noususuhdanteessa koko 2000-luvun, ja alati kasvavaan kysyntään on toki vastattu. Pian väistyvä hallitus on kirjannut yhdeksi tavoitteeksi ”luomualan kehittämisohjelmaansa”, että viljellystä peltoalasta 20% olisi luonnonmukaisessa tuotannossa vuoteen 2020 mennessä, ja tämä osuus onkin kasvanut vuosi toisensa jälkeen kiihtyvää vauhtia.

Opiskelijoille on usein tärkeää kantaa arjen valinnoilla kortensa kekoon puhtaamman ympäristön puolesta. Yksilö voi tehdä ympäristöystävällisiä valintoja lukuisilla eri elämän osa-alueilla, mutta yleisimpiä tapoja toteuttaa omaa ekologisuuttaan on ruokakaupassa asioinnin yhteydessä tehdyt valinnat. Ostoskoriin valikoituu EU:n ympäristö- ja luomumerkein varustettuja pakkauksia, joiden myötä tuntee osallistuneensa maailman parantamiseen. Kaikkien onneksi usein näin onkin, mutta joskus on syytä pysähtyä tovin ajaksi pohtimaan vaikutuksia omien ruohonjuuritason ostopäätöstensä takana. Ostamalla tämän tuotteen tuon toisen sijaan tulenko supistaneeksi omaa hiilijalanjälkeäni vai uskotellaanko minut vain kuvittelemaan niin ekologisia arvojani hyväksi käyttäen? Luomutuotteiden myyntimenestyksen perusteella voisi tehdä päätelmän ihmisten lisääntyneestä kiinnostuksesta ympäristöasiota kohtaan, mikä on ehdottomasti positiivinen asia, mutta se että ihminen tekee virheellisten mielikuvien valossa tarkoitustaan vastaamattomia päätöksiä ei ole kenenkään etu.

Luomuruoan kriteerit vaihtelevat hieman alueittain, mutta EU:n määritelmän mukaan luomun pitää olla GMO-vapaata, antibioottien ja keinotekoisten torjuna-aineiden ja lannoitteiden käytön on oltava rajoitettua eikä tuotannossa saa käyttää hormoneita. Myös luomulihan tuotantoon valjastetulle karjalle syötettävän rehun on noudatettava näitä samoja periaatteita. Säännösten mukaan karjatiloilla on myös kiinnitettävä enemmän huomiota tuotantoeläinten hyvinvointiin ja usein niiden elinolot ovatkin luomutiloilla tavallista paremmat. Ei ole siis vaikea ymmärtää miksi monet mieltävät luomuruoan ympäristöystävällisemmäksi, terveellisemmäksi ja osa jopa paremman makuiseksikin tavanomaisesti tuotettuun ruokaan verrattuna.

On kuitenkin muistettava, että luomuvaihtoehtoja tuottavien tahojen ainoa intressi ei voi olla maailman pelastaminen, vaan tuottavuutensa turvaamiseksi niidenkin on toimittava markkinatalouden sanelemin ehdoin, eikä tappiolle jäämiselle ole juurikaan varaa. Siispä niiden on tärkeää ylläpitää kuvaa luomun ekologisesta ylivertaisuudesta. Luomusta onkin vuosien mittaan muodostunut ikään kuin brändi, johon kuluttajat luottavat.

Luomulla on kuitenkin myös varjopuolensa. Se ettei viljelyssä käytetä samalla tavalla torjunta-aineita ja lannoitteita kuin tavanomaisessa viljelyssä johtaa siihen, että vastaavan sadon tuottamiseen tarvitaan huomattavasti isompi peltoala. Torjunta-ainerajoitukset johtavat myös siihen, että luomuruoka on herkempää pilaantumaan, mikä pienentää hyötykäyttöön päätyvän ruoan määrää entisestään. Koska tieteellinen näyttö luomuruoan terveellisyydestä ja paremmasta ravintosisällöstä on edelleen kiistanalaista, ei ole perusteltua käyttää sen tuottamiseen niin paljon tavanomaista enemmän ympäristöä kuormittavia resursseja.

Tarkoitus ei ole julistaa luomua häikäilemättömäksi huijaukseksi vaan kannustaa kuluttajia suhtautumaan varauksella siihen mitä luomunvalmistajat tuotteistaan ja niiden ekologisista vaikutuksista väittävät. Sekä luomussa että tavanomaisesti tuotetussa ruoassa on hyvät ja huonot puolensa, minkä vuoksi ympäristövaikutusten vertailu on monimutkaista. Olisi mustavalkoista väittää, että toinen on joka suhteessa toista parempi vaihtoehto. Oman hiilijalanjälkensä pienentämisessä merkittävämpää on kuitenkin se, että panostaa lähellä tuotettuun ruokaan ja vähentää lihan ja maitotuotteiden kokonaiskulutusta, sen sijaan että vain pyhittäisi epäekologisia ruokailutottumuksiaan luomulla.

Teksti: Asser Seppä