Vieraskynä

Leikkauspolitiikka on pyllystä. En tykkää, että lääketieteen opetuksesta leikataan. On tyhmää, että hienoa simulaatiotilaa meille kehittänyt opetushoitaja potkitaan pihalle – tai virtuaalisia potilastapauksia ikuisiksi ajoiksi bittiavaruuteen tehnyt dosentti. Miten nyt koulutetaan tulevaisuuden ammattilaisia? Koulutusmääriä on vain lisätty, ja vaikka meille vakuutellaan, etteivät ryhmäkoot enää kasva, on vaikea nähdä, miten yhä harveneva opettajajoukko jakaa niukkuuttaan yhä kasvavalle opiskelijamäärälle.

Toisaalta, eipä Helsingistä ole merkittävissä määrin kuulunut, että ”hei, me ei enää osata lääkäröidä”. Sitähän me pelkäämme: että koulusta valmistuttuamme osaamme vähemmän kuin edellinen vuosikurssi. Näyttöä asiasta ei taida olla, ainakaan vielä. Entä jos opetuksen laatu ja tulokset pysyvät samoina? Eikö silloin olla saavutettu jotain? Jos ei nyt vähemmällä enemmän niin ainakin yhtä paljon.

Opiskelijoiden tulee olla aktiivisina vaatimassa laadukasta opetusta. Samalla opiskelijoiden tulee itse olla kehittämässä opetusta. Kyllä tiedekunnan puolellakin tehdään töitä opetuksen eteen, mutta hieman lukuja pöytään: meitä (hammas)lääketiedettä opiskelevia on tälläkin hetkellä karkeasti arvioiden 890. Tarvitaan 1000 ideaa, jotta saadaan 10 hyvää ja yksi (ehkä) ihan huippu. Meissä on mielestäni hyvin reserviä ongelmia ratkomaan.

Meikussa opiskelijoiden turhautuminen on 9.9.2014 lähtien kanavoitunut erityisesti Purnausportaaliin. Ryhmän voisi ajatella toimineen tarkoituksenmukaisesti; erityisesti purnauksessa on onnistuttu. On harmillista, ettei konkreettisia kehitysehdotuksia ole kuin muutama; liekö syynä ryhmän nimen sanajärjestys vai mikä.

Muutenkin somessa medisiinarit ovat viime aikoina olleetkin poikkeuksellisen aktiivisia. Miksi tämä aktiivisuus ja käytetyt tunnit jäävät vain bittiavaruuteen? Kandiseuran asioihin voi pyrkiä vaikuttamaan asettumalla ehdolle Seuran vaaleissa. Vaikka ei pääsisi vaaleissa läpi, Seuran jäsen saa osallistua valtuuskunnan kokouksiin (kokoukset ovat avoimia) ja hallituksen kokouksiin (kokoukset ovat avoimia). Seuran hallitukseen ei ole viime vuosina ollut tunkua, vaikka hallituksessa pääsee toisinaan tekemään koko Seuraa koskevia päätöksiä, esimerkiksi lopettamaan tuottoisan Euphorian vuokraustoiminnan.

Suomen Medisiinariliitto on meidän valtakunnallinen koulutus- ja edunvalvontaliittomme. Helsingistä ei ole tännekään ollut tunkua – onpa joskus mukaan pääsemiseen riittänyt väärässä paikassa oleminen oikeaan aikaan. SML edustaa kaikkia Suomen medisiinareita ja ulkomailla opiskelevia suomalaisia medisiinareita. Liiton toiminnasta viime vuosina voi olla montaa mieltä, mutta siellä ainakin voi vaikuttaa omalla työllään. Seuraava kevätliittokokous järjestetään 23.-24.4.2016 Oulussa. Tämän kevään liittareille kannattaa lähteä, koska a) kokoustaminen on kivaa b) Oulussa on Kauppuri (hyvää burgerii) ja c) maakuntamatkailu punavihreästä kuplasta tekee aina hyvää. Helsingistä paikalle pääsee 12.

Kaikesta yllä esitetystä tajunnanvirrasta on mieleeni kirkastunut pari kysymystä. Miten saamme meikkulaiset puurtamaan yhteisten ongelmien parissa? Kuinka luodaan ilmapiiri, jossa ongelmakohtien paljastuessa ei purnattaisi pelkästään ongelmien syitä ja seurauksia, vaan mietittäisiin, miten ongelma ratkaistaan? Pelkäävätkö ihmiset, etteivät voi olla osana ratkaisemassa ongelmia, joista ei ole mitään kokemusta? Joka vuosi Speksi saadaan esitettyä, vaikka tekijät vaihtuvat, ja kerhoissa uudet tyypit järjestävät ensimmäistä kertaa satojen ihmisten reissuja. Jos jollakin on vastauksia tai ideoita kysymyksiini, saa tulla kertomaan.

Kirjoittaja yrittää olla anonyymi.

”Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä. Katsokaa tätä vitun hyvinvointia. Minä en lepää.”
– Superius Joelius Maximus, 2000 eKr.

Sidonnaisuudet: Kirjoittajalla ei ole merkittäviä yhteyksiä lääketeollisuuteen eikä suoraa tai epäsuoraa osakeomistusta ase- tai tupakkateollisuutta harjoittavissa pörssiyhtiöissä