Susikoira Roi

Susikoira Roi, kuten kaikki tietävät, on maamme ehdottomasti fiksuin koira. Monien aiempien urotöidensä jälkeen tämä monitaituri päätyi monien suosituksesta hakemaan lääkärikouluun – onhan hän hyväsydäminen ja hyväntahtoinen ja olisi varmasti erittäin pätevä diagnosoija. Roi ilmottautui valmennuskurssille ja saikin siellä kaikista simuloiduista pääsykokeista parhaat pisteet. Kevään edetessä Roi laski laskuja laskujen perään, ja kun viimein koitti pääsykokeen aika, hän sai ennätysmäiset pisteet. Roi kuitenkin uskoi että sisäänpääsyn jälkeen teoreettisen fysiikan ja kemian voisi jo unohtaa – kyllä hän niissä pärjäsi, mutta toiminnan koirana käytännön toimenpiteet ja kliinisemmät opinnot olivat ne, minkä vuoksi hän lääkikseen halusi. Biokemian jakso tulikin aikamoisena iskuna kuonolle.

Roi ei kuitenkaan ensimmäisten kurssien teoreettisuudesta hölmistynyt, vaan alkoi muodostamaan muistisääntöjä koko Lehningerin kaikesta oleellisesta sisällöstä. Eihän hän suinkaan niitä itse olisi tarvinnut, ehei! Hän teki niitä auttaakseen kollegiaalisesti kanssaopiskelijoitaan. Roi teki muistisäännöistään tarinoita, joissa oli järkevä juoni ja tapahtumista muodostui uskomattomalla tavalla helposti ymmärrettävät kemian ja aineenvaihdunnan opit. Nämä tarinat kulkevat nykyäänkin vuosikurssilta toiselle, ja sankarisusikoiramme sai lisänimen Satu-Roi.

Kun opinnot etenivät ja koitti klinikan aika, Satu-Roi ajatteli tämän olevan nyt juuri sitä oikeaa toimintaa mitä hän halusi. Hänestä tuli mestari kaikissa kädentaidoissa hyvin nopeasti. Skalpelli ja atulat pysyivät tassuissa, leikkausjälki oli siistiä ja potilaiden tutkiminenkin huomattavan helppoa – koirien läsnäololla on todettu olevan rentouttavia ja terapeuttisia vaikutuksia mm. vanhuksille. Kesätöissä koko sairaalan hoitajat tunsivat myös Roin uskomattomat tikkaustaidot – suturointi olikin hänen bravuurinsa. Potilaiden arvet jäivät olemattomaksi, toimenpide oli kivuton ja haavat paranivat nopeasti.

Eräänä aamuna Roin tullessa töihin sattui satamaan kaatamalla ja hänen turkkinsa muuttui aivan tahmeaksi. Hän oli jo myöhässä aikataulusta, joten aika ei riittänyt turkin kuivaamiseen. Ja eikös juuri Satu-Roin rientäessä tikkaussalia kohti hän törmännyt siivoojan kantamaan tyynykuormaan ja koiran kulmahammas repäisi untuvantyynyn rikki. Yhtäkkiä höyheniä oli kaikkialla! Tästä Roi ei kuitenkaan ehtinyt huolehtia, vaan matka jatkui kiiruhtaen suturaatiosaliin. Haavanhoitotilanne tuntui jotenkin erilaiselta kuin yleensä. Hoitaja hihitteli, ja potilaskin katsoi hieman oudosti. No, operaation jälkeen Roi katsoi peiliin ja ymmärsi mitä oli käynyt. Peilistä katsoi takaisin aivan lampaan näköinen otus. Ja vielä vuosia tapauksen jälkeen kuului sairaalan käytävillä sanonta: “Harva salissa suturoi, kuten sulissa Satu-Roi”.