Speksikiertue – eli kertomus siitä miksi Meikun käytävillä voi nykyään kuulla huudettavan “Blaupunkt!!”

Jokainen speksaajan tunteva lääkisläinen on varmasti kuullut speksikiertueesta hehkutusta, muistelua ja kaipausta. Mikä kiertueesta sitten tekee niin erityisen, että sitä odottavat niin speksikonkarit kuin ensikertalaisetkin?

*TIK, TIK, TIK, TIK* “Kohta ollaan jo Vantaan puolella!” “Missä se Kehä kolmonen on?!” “Nyyyt!” *shhhh* kaljatölkit sihahtavat juhlallisesti perjantaiaamuna. Speksikiertue alkaa.

Roadtrip Kuopioon, Ouluun, Turkuun ja Tampereelle on speksaajien vuoden kohokohta. Speksibussissa puujalkavitsit lentävät, spontaanit aplodit vain jatkuvat ja jatkuvat, ja lauluihin yhtyy koko matkustamo. Whatsappin ryhmäkeskustelu täyttyy kuvista kameralle irvistelevistä speksaajista ja tyynyyn kuolaavista bussikavereista. Kiertueella voi koko ryhmällä lapsettua ja pelleillä, pitää taukojumppia, syödä jäätelöä ja sipsiä niin paljon kuin napa vetää ja nauttia kiertueporukassa vallitsevasta yhteishengestä.

Ja tietenkin esiintymisestä. Kiertueella esitetään speksi neljälle muulle lääkiskaupungille, mikä tarkoittaa neljää erilaista teatteria, erikokoista näyttämöä ja erityyppistä yleisöä. Kuopio on tunnettu omstarteja alati huutavasta yleisöstä, Tampere tilavasta lavasta ja Turussa on vain aina hyvä meno. Paikalliset huutavat omanlaisiaan omstarteja, esimerkiksi Kuopiossa HUSin mainos vääntyy omstartissa savoksi “KYS – Suattaapi olla töitä, suattaapi olla olematta”. Turussa omstartit ovat edellisen päivän vaalien kirvoittamina poliittisesti latautuneita, Haakonin tyhmyyden sijaan ihmetellään äänestäjien tyhmyyttä. Tampereella väsyneet speksaajat keksivät toisilleen viimeisen näytöksen kunniaksi jäynöjä, ja nähdäänpä lavalla ja sen takana niin vilautteluja kuin viuhahduksiakin, tietysti niin ettei yleisö huomaa.

Speksikiertueeseen liittyy myös perinteitä, suurimpana ja odotetuimpana sunnuntain välipäivä. Aamulla Oulusta lähtevässä bussissa nuokkuvat speksaajat muistavat sen, tänään on välipäivä. Ja niin lähtee laulu “Väälipäivä! Väälipäivä! Bileet, bileet, bileet, bileet!” Ja toisinpäin: “Biileet! Biileet! Välipäivä, välipäivä, välipäivä, välipäivä!” Yhtäkkiä bussissa ei ole enää tippaakaan väsymystä havaittavissa. Välipäiväänkin liittyy perinne jos toinenkin. On bussitietovisaa, saunassa mukana olevia vierailijoita, vanhoja tansseja ja bändin soittamaa ja laulamaa musiikkia. Bileet jatkuvat auringonnousuun, jota mennään yhdessä katsomaan laiturille. Illan vaalituloksetkaan eivät sillä hetkellä harmita.

“Kiertueessa on vain sitä jotain”, sanovat speksaajat. Hyökyaaltoja, petoja, heiluvia paitoja ja homobaareja. Kiertueella kerrotaan huonoja juttuja ja kehitellään kiertueläppiä. “Nein, nein, nein!”, huudetaan sylki roiskuen, kun bussin TV ei toimi. “BLAAUPUNKT!!”

Teksti // Heidi Hyvärinen