Ristiside: Kristittynäkin voi olla lääkäri ja lääkärinäkin kristitty

10 v. sitten en olisi ajatellut kirjoittavani tätä tekstiä. Ei minusta pitänyt tulla lääkäriä, ei varsinkaan kristittyä sellaista. Rauhaton luonteeni, kaukokaipuuni ja paikalleen jämähtämisen pelko ovatkin mukavasti tuoneet haasteita opiskeluun. Osa teistä tietänee tunteen, kun levottomuutta yrittää rauhoitella lentolipuilla, uusilla harrastuksilla, täydellä kalenterilla ja itsensä ylittämisellä?

Syksyllä 2012 viiden yliopistovuoden jälkeen toteutinkin pitkäaikaisen haaveeni ja pidin opinnoista välivuoden. Muista välivuotta pitäneistä kurssikavereista poiketen en suunnannut lääkisvaihtoon tai kandiksi töihin, vaan Jenkkeihin opiskelemaan. Yhdessä 5000 muun aikuisenalun kanssa suuntasin jenkki-kampukselle opiskelemaan. Itsenäinen Helsinki-elämä vaihtuikin viikossa yhteen matkalaukkuun ja 15m2 ”kimppakämppään”. Aikaa ei tosin kulunut kuin muutama viikko, kun Starbuck’sin kahvit, jättiostoskeskukset  ja jalkapallokentän kokoinen ruokala muodostivat osan arkea. Suomalainen jurous, suoruus ja mutkattomuus vaihtuivat latino-temperamentilla ja aasialaisella kohteliaisuudella höystettyyn jenkkikulttuuriin.

Päätöksestä lähteä pois tuli yksi parhaista tekemistäni. Vuoteen mahtui hurja määrä kokemuksia ja kulttuurishokkeja. Urheilumatseja ja matkoja. Perinteinen etelän kiitospäivä, häät ja amerikkalaiselokuvien yltäkylläinen joulu. Toki myös opintoja ja tenttejä sekä muutama koti-ikävänkin hetki (- Kyllä! Suomen kylmää, lumista kaamosta voi oppia rakastamaan!)

Ennen kaikkea pääsin kuitenkin kokemaan kandikesän jälkeistä vapautta ja miettimään lääkäriyttä uusiksi. Siinä missä aiemmin lääkäriys ja suorittaminen näyttivät määritelleen minut, tilalle tuli muuta – rauha ja vapaus.

Antoiko vuosi sen mitä ajattelin? Antoi ja ei. Muista ulkomailla opiskelleista poiketen en opiskellut amerikkalaisessa lääkiksessä vaan tein maisteritutkintoa (MS in Biblical Counseling) etelän kristityssä yliopistossa. Pääsin raamattukoulussa oppimaan niitä totuuksia, joita varten elän ja ymmärsin vahvemmin, että kristittynäkin voi olla lääkäri ja lääkärinäkin kristitty. Voisinkin puhua aiheesta pitkään, mutta siihen ei tämän jutun tila riittäisi.

Rohkaisisin pikemminkin sinua, arvon kollega ja kanssaopiskelija, etsimään ja löytämään.

Tervetuloa kevään aikana tsekkaamaan Ristisiteen meiningit tai nykäisemään sitä sinunkin kurssillasi olevaa kristittyä kollegaa hihasta.

-Mikaela R