Pääkirjoitus: suunniteltua hyvinvointia

Olen kesällä lukenut runoilija Saima Harmajan muistelmia, jotka sijoittuvat osittain Nummelan parantolaan. Harmaja oli vuonna 1931 Nummelassa tuberkuloosipotilaana ja sairaudestaan huolimatta sai siellä kirjoitettua paljon. Hän vaikutti pitävän parantolan ympäristöstä ja siellä tapaamistaan ihmisistä. Monissa parantoloissa hoidettiin ja kuntoutettiin Harmajan elinaikana juurikin tuberkuloosipotilaita, mutta niitä perustettiin myös niin sanotuille hermotoipilaille eli jonkinlaiseen mielenterveyskäyttöön. Nuoren runoilijan sairastuminen oli tietenkin traagista, mutta lukiessani muistelmia mieleni teki itsekin hiljaiseen parantolaan lepäämään.

Kävimme hetki sitten ystäväni kanssa rentoutumassa Lapinlahden vanhalla sairaala-alueella, joka on yksi lempipaikoistani Helsingissä. Lapinlahden sairaala rakennettiin psykiatriseksi sairaalaksi ja siellä on ollut potilaina monia tunnettuja suomalaisia taiteilijoita. Nykyään Lapinlahdessa on sairaalan sijaan kahvila, sauna, hävikkikukkakauppa ja monenlaista kulttuuritoimintaa. Vanhan sairaalan puutarhassa kävellessä olo oli tyyni, mihin vaikutti varmasti aurinko ja ystävän läsnäolo, mutta myös itse alue tuntui rauhoittavalta.

On hienoa, että parantoloita ja sairaaloita on suunniteltu kauniiksi ja viihtyisiksi, sillä ympäristötekijät vaikuttavat hoitotilanteessa oleellisesti sekä potilaaseen että työntekijöihin. On tärkeää pohtia esimerkiksi “Millaisia olotiloja hoitotila luo?”, “Voiko tilassa kohdata potilaan rauhassa?” ja “Onko tila intiimi ja turvallinen tai ahdistava, kiireinen ja läpinäkyvä?”. Hyvin suunniteltu tila voi muun muassa vähentää kokemuksia stressistä ja ahdistuksesta. Myös taiteilijoita voisi jatkossa palkata installoimaan ja analysoimaan erilaisia tiloja hyvinvoinnin edistämiseksi.

Estelle Strandberg, Q-kautisen päätoimittaja