Opiskelija, myös konsultaation ja potilaan kohtaamisen ulkopuolella on vuorovaikutustilanteita

Oletko koskaan valmistautunut opintotoimistoon saapumiseen? Entä oletko minkään palautekyselyn yhteydessä pysähtynyt miettimään, että onnistuinko antamaan rakentavaa palautetta? Samalla kun opimme koulussa hallitsemaan niin paljon vaikeita asioita ja tilanteita, on riski unohtaa miten kohdellaan niitä ihmisiä, jotka eivät kuulu lääkärikuntaan.

Tunnollinen kandi osaa konsultoida senioria. Me käymme faktat tarkasti läpi, kirjoitamme muistiinpanot ja takapäivystäjän vastatessa tosiaankin pistämme parastamme. Potilaan kohtaamisesta puhutaan ummet ja lammet. Huonot uutiset, elämäntapamuutokset, kaikki tänne, Me osataan! Näitä on harjoiteltu ja nämä sujuu, niin pitääkin. Valitettavasti meille ei lääkärikoulussa opeteta “normaalia” työelämän vuorovaikutusta ja siksi saatetaan päätyä tilanteeseen, jossa hyvät tavat unohtuvat potilasopetuksiin tai kesätyöpaikoille.

“Harmittavinta opiskelijan arjessa on, että kaikki ei hoidukaan itsestään.”

Toisaalta, kukapa sellaista edes ehtii miettiä!? Meistähän on valmistumassa parantajia, sellainen vastuu pelottaa! Siksi ei ole ihme, ettemme roiku etsimässä kurssi-ilmoittautumisia Weboodista. Lääkärikoulun hallitsemisessa on tarpeeksi tekemistä. Oppiportti on tulevaisuuden kannalta parempaa ajankäyttöä kuin Moodle-alustojen metsästäminen tai amanuenssin hyväksilukemiskäytäntöjen selvittäminen! Siksi harmittavinta opiskelijan arjessa on, että kaikki ei hoidukaan itsestään. Kauhuskenaario voi muistuttaa tätä: “Opiskelijan on henkilökohtaisesti toimitettava lomake opintotoimistoon opintotoimiston ollessa auki.”

Tällaisiin hetkiin tulisi suhtautua kuin mihin tahansa konsultaatioon. Valmistaudu etukäteen, puhuttele toimiston väkeä kohteliaasti ja kiitä lopuksi. Me emme vielä ole niitä korvaamattomia hengenpelastajia, vaan ihan tavallisia kanssaihmisiä. Vielä ei saa käyttäytyä kuin kirurgi.

Jutun kirjoittaja on saanut omakohtaisesti seurata opintotoimiston rumbaa opiskelijan näkökulmasta.