Meme Review: Fashion Edition

Oletko koskaan joutunut nauramaan kiusaantuneesti, kun sitsien jatkoilla ystäväsi ovat väitelleet siitä, mikä on Raf Simonsin paras kokoelma ja miksi se on juuri Spring/Summer ’01 “Riot Riot Riot”? Ihmetteletkö miksi kaverisi pahastuu, kun hänen isoja ja epämuodostuneita Converseja kutsutaan Sieveiksi? Ei hätää, Q-kautisen asiantuntijakaarti on täällä avaamassa ovesi ainoaan skeneen, johon vielä haluat päästä ineen selittämällä auki muoti-otakujen sisäpiirivitsien hienovaraiset vivahteet ja kaksoismerkitykset! Vedä siis sydän-Converset jalkaan ja liity mukaan tutkimusmatkallemme high fashion -meemien sisäänpäin lämpiäviin syövereihin.

Onko sinulla meemejä, joita haluat Q-kautisen arvioivan? Lähetä ne Instagramissa @qkautinen tai sähköpostilla meemit@lks.fi!

Kuvassa näemme Teenage Mutant Ninja Turtles -sarjasta tutun Donatellon, tämän kilpikonnajalan ja Maison Martin Margielan tabi-kengät. Kertoja pyytää, että häntä ei kohdeltaisi kuin Donatelloa hänen tabiensa takia. TMNT-sarjassa Donatello erottuu öykkärimäisistä veljistään rauhallisella käytöksellään ja joutuukin ryhmän herkkänä älykkönä kestämään veljiensä kiusoittelua runopoikamaisesta habituksestaan. Veljien käytös Donatelloa kohtaan on kuitenkin varsin ristiriitaista, sillä vaikka he todella arvostavat älykkyyttä ja oikeudenmukaisuutta, he silti nostavat nämä samat piirteet Donatellossa esiin pilkalliseen sävyyn. Samaan tapaan on ristiriitaista, että Margielan suunnittelufilosofiaan perehtynyt henkilö pilkkaa toista samanlaista kaksivarpaisten tabien käyttämisestä, sillä koko merkin muotoilufilosofia perustuu arkipäiväisten vaatteiden muuttamiseen omituisiksi ja skenen ulkopuolisten silmissä suorastaan rumiksi. Pilkan kautta kertojan ystävä rinnastaa kertojan Donatelloon; tappelevan mutanttininjakilpikonnan muottiin sopimattomaan herkkään pasifistiin, eräänlaiseen ulkopuoliseen, vaikka todellisuudessa he molemmat tietävät merkityksen kilpikonnajalkamaisten kenkien takana. Kertojan ystävä yrittää asettaa kertojan pilkanalaiseksi vertaamalla häntä herkkätunteiseen, klassisen testoaggression hylänneeseen mutanttikilpikonnaan, vaikka tämä itsekin on osa samaa runopoikainverkostoa. Hän yrittää suolata ystävänsä jästien nähden ehkä pönkittääkseen omaa egoaan tai ehkä salaa kokeillaakseen jäätä kepillä itseään varten. “Uskallankohan itse käyttää Margielaa vai tulenko kiusatuksi?”

Kuvassa näemme mieshenkilön suutelemassa nahkaista urheilukenkää kirkkaan sinisellä pilvisellä taustalla. Kuvan tekstissä puhutaan kuvassa esiintyvästä amerikkalaisen avant garde -muotisuunnittelija Rick Owensin suunnittelemasta GeoDunk kengästä mieshenkilön “sidechickinä” eli eräänlaisena parisuhteen ulkopuolisena rakastajattarena. Heidän suhteessa on siis jotain tiettyä kiellettyä, mutta viskeraalisen kiihkeätä taikaa. Taivaallinen tausta vahvistaa mielikuvaa heidän suhteen tuomasta selittämättömästä euforiasta. Kenkä rinnastuu monella tavalla rakastajattareen; esimerkiksi sen rakastaminen vie mieshenkilön henkisiä voimavaroja hänen päätoimisesta seurustelusuhteestaan, ja suhde lähenteleekin tällöin henkistä pettämistä. Eräänlaista fyysistä pettämistä tuo kenkien pukeminen päälle, jolloin mieshenkilön jalan iho ja kenkien italialainen naudannahka kohtaavat sukan huokosten läpi. Tämä fyysinen miehen ja nahkakengän kohtaaminen on samalla tavalla hyvin erityislaatuinen ja tunnelatautunut tilanne kuin kahden ihmisen välinenkin olisi, sillä tätä nykyä GeoDunkit ovat hellästi käytetyssä kunnossakin useamman tuhannen euron arvoiset ja niiden jokainen päälle pukeminen laskee niiden arvoa. Kenkien korkean hinnan ja suhteen ‘kielletyn hedelmämäisen’ luonteen takana on se, että Nike määräsi kenkien valmistamisen ja jakelun lopetettavaksi vuonna 2008, koska niiden inspiraationa olleen Air Force 1:n piirteet näkyivät liian selvästi (etupäässä kengän sivussa olevasta mukaelmasta Niken “swoosh”-logosta) ja täten rikkoivat heidän tekijänoikeuksiaan. Kenkien valmistuksen loppuminen vuoteen 2008 tekee niiden omistamisesta vuonna 2020 kallista ja kiellettyä iloa. Kenkien kuvaus hellästi käytettyinä luo niistä sympaattisen mielikuvan, ihan kuin aiemmassa suhteessa sydämensä särkeneenä rakastajana. Sydänsurujen tuottaman tuhon laajuus on vaikea arvioida termistä “hellästi käytetty”, sillä sitä käytetään hyvin liberaalisti käytetyistä merkkivaatteista puhuttaessa ja siitä onkin tullut näissä piireissä eräänlainen vitsi. Tästä kengän kunnon arvaamattomuudesta kumpuaakin meemin perimmäisin viesti. Liitto miehen ja urheilukengän välillä kuvastaa sitä järjettömyyttä, joka liittyy GeoDunkien ostamiseen ja omistamiseen. Mikään kumipohjainen kenkä ei kestä 12 vuotta edes käyttämättömänä ja tämän takia “hellästi käytetyt” GeoDunkitkin ovat erittäin usein rajussa kunnossa, mutta tästä huolimatta suuri joukko ihmisistä tarpeeksi syvällä avant garde -muotiskenessä on valmis maksamaan tuhansia näistä paremmat päivät nähneistä kengistä. GeoDunkien omistamisesta on tullut heille niin iso pakkomielle, että järki on joutunut väistymään tunteen tieltä, aivan kuin parisuhteen ulkopuolisissa suhteissa.

Kuvan kertoja kertoo käyttäneensä kaikki rahansa japanilaisiin designer-vaatteisiin, josta esimerkkinä näemme kuvassa miehen pukeutuneena japanilaisen TAKAHIROMIYASHITATheSoloist -merkin Fall/Winter 2017 -mallistoon. Tämän aiheuttaman varattomuuden takia kertojalla ei ole varaa käydä ulkona ystäviensä kanssa, jolloin hän joutuu olemaan yksin, kuin soololaulaja, The Soloist. Hauskan kaksoismerkityksestä TheSoloist (yksinäinen, soolo-laulaja) – TheSoloist (merkki) tekee se, että TAKAHIROMIYASHITATheSoloist on hyvin itselliskeskeinen merkki. Se on enemmän tämän perustajan, muodin viimeisen auteurin Takahiro Miyashitan oman persoonan jatke ja vähemmän itsenäinen entiteetti. Takahiro kontrolloi jokaista aspektia merkissään. Hän muun muassa suunnittelee jokaisen vaatteen yksin ilman ainuttakaan avustajaa, mikä on ennenkuulumatonta kyseisen kokoluokan muotitalolta, ja säveltää usein muotinäytöstensä äänimaailman itse. Takahiron pikkutarkkuus näkyy merkin monimutkaisissa leikkauksissa ja takkien koristeellisissa sisuksissa. Hänen vetäytyneisyys paljastuu muodot peittävissä pitkissä helmoissa ja kasvot verhoavissa huiveissa. Hänen punk- ja musiikkijuurensa kukkivat nahkatakkien grafiikoissa ja paitojen revityissä helmoissa. TheSoloist elää ja hengittää kuin Takahiro, sillä pohjimmiltaan se on fyysinen Takahiron ruumiillistuma. Kertojan pukeutuessa pelkkään TheSoloistiin hän jättää oman persoonansa taakseen ja tulee aidoksi Soloistiksi, itse Takahiroksi hetken ajaksi. Hänestä tulee se varautunut, melkein ujo henkilö, joka observoi mieluummin kuin tulee observoiduksi ja puhuu pehmein, mutta lyhyin ja päättäväisin lausein. Mutta vain hetkeksi, sillä seuraavan palkkapäivän tullen kertojamme palaa ystäviensä kanssa kanssakäyväksi normaaliksi itsekseen.

Teksti: Otto Makkonen