Lääkisyrittäjät haastattelussa: Visa Sippola

Visa on välivuodella oleva, kolme vuotta lääkiksessä opiskellut yrittäjä. Hänen yrityksensä Surgify kehittää pehmytkudoksia suojaavaa turvalaitetta kirurgisiin poriin. Teknologiajulkaisu MIT Technology Review nosti hänet yhdeksi Euroopan 35 lupaavimmasta alle 35-vuotiaasta uudistajasta. Alfoissa on useita tutkimuksen tekemisestä kiinnostuneita, joten haastattelussa painotetaan sitä.

Miten pääsit niin nopeasti tutkimusryhmään?

Minulla oli jonkin verran aikaisempaa tutkimuskokemusta lääketieteen alalta ja kliinisistä tutkimuksista. Olin ollut peruskoulun loppupuolelta asti tutkimusapulaisena, ja sain näin vähän ”jalkaa oven väliin”, ja tämä auttoi minua pääsemään myös neurokirurgian tutkimusryhmään. Sain neurokirurgian ryhmässä tehdä vähän vaativampiakin töitä. Uskon että tutkimusryhmät ovat yleisesti innokkaita ottamaan mukaan lääketieteen opiskelijoita. Kannattaa olla todella aktiivinen ja rohkeasti ottaa yhteyttä, lääkisopiskelijat ovat fiksuja ihmisiä ja osaavat lähestyä tällaisia ryhmiä oikealla tavalla – sitä ei kannata pelätä.

Mitkä ovat mielestäsi tutkijassa tärkeimmät piirteet?

Tutkijan peruspiirteisiin kuuluvat pitkäjänteisyys ja ahkeruus, jos haluaa saavuttaa hyviä tuloksia. Tutkijan pitää myös hyväksyä se, että joskus tulee hyviä tuloksia ja joskus ei, ja niitä on mahdotonta tietää etukäteen – mutta se onkin kaikkein hienointa uuden kehittämisessä! Tutkija tarvitsee luonnontieteellis-matemaattista ajattelua ja systemaattisuutta. Oppimiskyky on myös tarpeellinen, sillä lääketieteen alat muuttuvat todella nopeasti, varsinkin kun tulee uutena tutkijana tutkimusryhmään.

Muita vinkkejä uusille tutkijoille?

Kannattaa pitää huolta siitä, että pääsee kiinni tutkimuksen intellektuelliin puoleen alusta asti. Helposti käy niin, että opiskelija menee ryhmään ja saa rutiinitöitä, joissa enemmän tai vähemmän selostetaan mitä pitää tehdä. Se kaikkein mielenkiintoisin puoli olisi ymmärtää, että miksi sitä tehdään ja mitä tulokset tarkoittavat. Tämä saattaa jäädä alfalta tai betalta osittain pimentoon.

Oliko jotain tiettyä asiaa, mikä johti aivoporan keksimiseen?

Se oli se, että pääsin niin läheltä seuraamaan leikkauksia. Menin aika oma-aloitteisesti sinne leikkaussaliin, mutta se oli mahdollista kuin ihmiset tunsi minut siellä neurokirurgian klinikalla. Aivopora lähti täysin tutkimukseen liittymättömänä asiana. Aluksi se havainto aivoporan kehittämistarpeesta oli hyvin hämärä ja abstrakti, ja siinä kesti pitkään kunnes yhteistyö teknisen puolen kanssa lähti käyntiin, ja vielä kauemmin kesti keksiä lopullinen teknillinen rakenne. Monta kertaa tuli epäiltyä, että kannattaako tätä tehdä. Jos se olisi ollut selkeää, se varmaan olisi tarkoittanut sitä, että joku muu olisi jo tehnyt sen aikaisemmin. Alkuvaiheessa vaatii rohkeutta lähteä tutkimaan ja kehittämään ideaa, ja todennäköisesti siinä vaiheessa on paljon seikkailua!

Oliko käytännössä helppo viedä ideaa eteenpäin?

Visa ja haastattelijat Petra ja Alvar.

Ei ollenkaan, se oli todella vaikeaa. Jos se olisi helppoa, se olisi tehty jo. Jos tekee oikeasti jotain uutta, se vaatii uskallusta ja hermoja. Sain kyllä paljon tukea kavereilta ja muilta ihmisiltä, mikä auttoi minua eteenpäin. Startupit eivät ole helppoja aloittaa. Pitää olla tyytyväinen jokaisesta päivästä josta selviää eteenpäin, kunnes startupista muodostuu kunnon yhtiö.

Missä vaiheessa aivoporan kehitys on?

Ollaan yllättävän pitkällä sen teknologian kanssa, mutta yllättävän alkuvaiheessa sen markkinoille viemisen kanssa. Tämä johtuu siitä että kaikilla lääkintälaitteilla on tarkat viranomaisten vaatimukset, ja meidän on pitänyt hankkia tiimiin sellainen henkilö, joka niitä ymmärtää. Vaikka laite olisi täysin valmis, niin siinä kestää pitkään kunnes sille saadaan myyntiluvat ja saadaan se yleiseen käyttöön. Jos ollaan oikein nopeita, laite on saatavilla vuonna 2019.

Onko lääketieteessä paljon mahdollisuuksia perustaa startuppeja?

On! Väittäisin, että jopa enemmän kuin monella muulla alalla. Lääkäreiden perustamia startuppeja arvostetaan poikkeuksellisen paljon – esimerkiksi sijoittajat arvostavat! Lääkäriyrittäjiä tarvitaan enemmän! Turvallinen perustyö saattaa pikkuhiljaa vähentyä, mutta luovuudelle ja uuden kehittämiselle on entistä enemmän tilaa yhteiskunnassa.

Vaatiiko startupin perustaminen syvää kokemusta lääketieteestä, onko sinun kaltaiset tarinat kovin yleisiä?

Ei välttämättä tarvitse, kyllä minunkin kaltaiset tarinat ovat ihan mahdollisia! Mitä tein ja mitä tarvitaan on aktiivista kehityskohteiden etsimistä ja ratkaisujen etsimistä – se on aktiivinen prosessi! Vaikka se varsinainen idea tulisi passiivisesti jossain esim. bussissa, siinä on silti taustalla ihan aktiivinen prosessi. Henkilöillä, joilla on paljon kokemusta, on erilaiset keksinnöt. He voivat mennä syvälle tiettyyn spesifiin alueeseen. Lääketieteen opiskelija, jolla on tuoreet silmät ja aivot, saattaa pystyä bongaamaan sellaisia juttuja mitä ne muut, jotka ovat hyvin syvässä omilla domaineillaan, eivät voi.

Oletteko harkinnut yhteistyötä minkään ison yrityksen kanssa?

Ollaan harkittu, mutta tultiin siihen tulokseen, että se ei tässä vaiheessa välttämättä olisi meille hyödyllistä. Monesti isot firmat ovat jäykkiä organisaatioita, ja sen takia ne eivät keksi kaikkea mitä startupit keksivät. Kun ensin harkittiin sitä, todettiin ettei niillä ole sitä jaksavuutta ja joustavuutta: voisi olla että kaikki työ pitäisi tehdä itse ongelmatilanteissa.

Miten olet sovittanut opiskelut ja yrittäjän työt aikatauluusi?

Tällä hetkellä olen täysipäiväisesti yrittäjä, mutta muutos on tullut liukuen. Startupin vieminen eteenpäin voi aluksi viedä yllättävän vähän aikaa, mutta jossain vaiheessa se alkaa imeä enemmän aikaa. Kolmosvuoden keväällä tein koulua ja tätä yhtä aikaa, mutta se oli sen verran vaikeaa, että nelosen syksylle siirryttäessä päätin jäädä välivuodelle. Se oli hyvä päätös, ja tilanne puhui sen puolesta. Tottakai toivon, että saan tutkinnon loppuun mahdollisimman nopeasti, mutta minulle on sanottu että ”koulukirjat kyllä odottavat hyllyssä, mutta tällaiset mahdollisuudet menevät nopeasti ohi”.

Minkälaista tukea olet saanut tähän projektiin?

Ollaan tehty työtä HUSin, Neurokirurgian klinikan ja Aalto-yliopiston kanssa. Neurokirurgian puolelta esimerkiksi professorit Mika Niemelä ja Juha Hernesniemi ovat mielettömän hyvin tukeneet tätä asiaa, he ovat olleet kannustajinani alusta asti. Usean ihmisen tuella on ollut erittäin merkittävä vaikutus, ja yrittäjän on hyvä saada tällaisia ihmisiä ympärilleen. Ei kuitenkaan kannata pettyä, jos ei saa pyytetöntä tukea kaikilta, koska se ei ole mahdollista.

Mitkä ovat olleet suurimpia haasteita tässä projektissa?

Suurin osa lääkisopiskelijoista toivoo hyvää ja varmaa lääkärin ammattia, ja jouduin kysyä monesti itseltäni että onko tämä mitä nyt teen, riittävän merkityksellistä. Ihmettelisin, jos jok’ikinen yrittäjä ei tuota ajattelisi, mutta kun toisessa kädessä painaa lääkärin ammatti niin tätä voi tulla kysyttyä itseltään aika usein. Käännän kuitenkin katseeni kohti tulevaisuutta, ja uskon että luovuus ja innovatiivisuus tulevat vain kasvattamaan merkitystään jatkuvasti. Takuulla tulee teknologiaa, joka poistaa rutiinityön tarvetta, ja näin ollen kaikkien lääkäreiden kannattaa yrittää kehittää asioita eteenpäin. Yksi parhaista keinoista tähän on startup-yrittäjyys.

Mistä aspektista opiskelijaelämää olet nauttinut eniten?

Opiskelutovereista! Olen omalla tavallani osallistunut opiskelijaelämään, vaikkei ollutkaan hirveästi aikaa bilettämiseen. Siitä lähtien kun pääsin lääkikseen, minulla on ollut sellainen outo fantasia boheemista opiskelijaelämästä Kalliossa tai Punavuoressa! Opiskelisin teoreettista filosofiaa, ja käytännössä en kävisi koulua ollenkaan. Se olisi täydellinen vastapaino sille mitä nyt teen.

Klassinen kysymys; erikoistuminen?

Olen ihan varma että siihen liittyy tekniikka! Olen ajatellut, että opiskelisin myös insinööriksi. Näen siinä sen kaikesta kirkkaimman tulevaisuuden – näiden alojen yhdistämisessä!

Petra Nygren ja Alvar Martti