Lääkärit muotokuvissa – kehyksissä historiaa ja kunnianosoituksia

Muotokuvat ovat olleet kautta historian tapa dokumentoida merkittäviä ihmisiä, niin yliopistossa kuin hovissa, yrityksissä ja järjestöissä. Perinne on mitä luultavimmin lähtöisin hallitsijoiden ikuistamisesta muotokuviin, ja muotokuvista ensimmäisinä pidetään Egyptiä hallinneiden faaraoiden kuvia.

Yliopistotraditio sen sijaan tulee Euroopasta. Silloisen Ruotsin kolmanneksi vanhin yliopisto Turun akatemia perustettiin Ruotsin kuningatar Kristiinan käskystä 1640-luvulla. Perustajasta tehtiin muotokuvapatsas ja Kristiina seisookin edelleen yliopiston päärakennuksen juhlasalissa marmoripylväiden lomassa. Salin toinen patsas on keisari Aleksanteri I:n, jonka käskystä yliopisto siirrettiin Turusta kaupungin palon jälkeen Helsinkiin, ja nimeksi tuli Helsingin yliopisto. Nykyään Helsingin yliopisto omistaa muotokuvia jo tuhatkunnan, ja suurin osa niistä on maalauksia.

Kenestä sitten tehdään muotokuva? Yhteen aikaan jokainen professori sai eläköityessään muotokuvan, mutta silloin lääketieteellisessä tiedekunnassa olikin vain tusinan verran professoreita. Nykyään merkittävimmistä henkilöistä, kuten rehtorista tai yliopiston hallituksen jäsenistä, yliopisto tilaa muotokuvan. Muutoin muotokuva toteutuu keräyksellä ja se annetaan usein lahjana esimerkiksi saajan eläköityessä tai syntymäpäivän kunniaksi. Yleensä kollegoista, opiskelijoista tai tutkimusryhmän jäsenistä koostuva muutaman henkilön ryhmä ryhtyy organisoimaan keräystä muotokuvan rahoittamiseksi. Lahjoituksia kerätään säätiöiltä, yhdistyksiltä, seuroilta ja kollegoilta. Taiteilijan saa muotokuvan kohde kuitenkin itse päättää.

Muotokuvaan ikuistetuksi päätyminen ei edellytä mitään tiettyä titteliä. Yliopiston hyväksi on toki pitänyt tehdä jotakin, ei yliopisto ketä tahansa huoli kokoelmaansa. Suurin osa muotokuvista esittää luonnollisesti professoreita, mutta joukossa on myös hallitsijoiden ja yliopiston muun henkilökunnan muotokuvia.Lääkäreiden muotokuvia näkee runsaasti yliopiston ulkopuolellakin sairaaloiden ja terveyskeskusten seinillä. Erityisesti näiden laitosten ylilääkärit ovat saaneet tämän kehystetyn kunnian.

Muotokuvan sijoittamisesta päättää Helsingin yliopiston Galleria Academica. Uusi muotokuva pääsee aina seinälle, ja sille pyritään löytämään sopiva paikka siitä tiedekunnasta, jossa henkilö on työskennellyt. Muotokuvia saatetaan kuitenkin ripustaa hyvin monenlaisiin ympäristöihin.  Esimerkiksi Finska Läkaresällskapetin ja Thoraxin Villa Aikalan juhlasalissa on muutaman järjestössä aktiivisen professorin muotokuva.

Muotokuvat peilaavat aikansa taiteen tyylisuuntauksia. 1900-luvulle saakka muotokuvissa pyrittiin valokuvamaisuuteen – ihmiset haluttiin kuvata juuri siten miltä he todellisuudessa näyttivät.  Myös tausta oli tyypillisesti valokuvamaisen pelkistetty. Vuosikymmenten saatossa esimerkiksi vähäeleiset ruskean sävyiset taustat alkoivat kuitenkin näyttää elon merkkejä, jotka kuvastivat usein henkilön uraa ja persoonaa. Näin ollen esimerkiksi kemisti Louis Pasteur pitelee kädessään nimenomaan koeputkea Albert Edelfeltin vuonna 1885 maalaamassa tällaista uutta ja raikasta tyyliä edustavassa muotokuvassa. Pasteurin toinen käsi oli halvaantunut, mutta muotokuvassa se lepää ovelasti työpöytää vasten.

1970-luvulla oli muotia toteuttaa muotokuva valokuvana, ja kahden naisvalokuvaajan yritys Kuva-Siskot toteutti useita potretteja yliopistolle. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana muotokuviin on tullut entistä enemmän persoonallisuutta ja niissä korostuu taiteilijan oma käden jälki. Tämä näkyy esimeriksi neurokirurgian professorin Juha Hernesniemen kuvassa Töölön sairaalassa tai patologian professoreiden Leif Anderssonin ja Matti Haltian muotokuvissa.

Osalla muotokuvista on todella paljon rahallista arvoa. Tällöin esillä saattaa olla vain kopio alkuperäisestä. Edelfelt maalasi myös esimerkiksi sisätautien professorin J.W Runebergin, jonka mukaan nimetty palkinto jaetaan nykyään joka toinen vuosi. Kuvassa Runeberg tunnustelee sängyssä makaavan potilaan radialispulssia vanhanaikainen puinen stetoskooppi toisessa kädessään. Kyseinen muotokuva on todennäköisesti myös vanhin suomalainen maalaus, jossa lääkäri kuvataan valkoinen takki yllään. Hammaslääketieteen isäksi tituleeratun professori Matti Äyräpään muotokuvan on maalannut Akseli Gallen-Kallela, ja kuvassa Äyräpää istuu pöydän ääressä opetustarvikkeiden ympäröimänä. Arvo Ylppö puolestaan seisoo omassa muotokuvassaan hennon keskosen luona. Maalauksessa on vahva symbolinen lataus.

Muutama vuosikymmen taaksepäin lähes kaikki eläköityvät professorit olivat miehiä. Ensimmäinen muotokuvan saanut nainen lääketieteen alalla oli Laimi Lovisa Leidenius, joka oli myös Pohjoismaiden ensimmäinen naisprofessori. Nykyään professoreiden sukupuolijakauma alkaa olla jo tasoittunut. Biomedicumissa kävijä saattaa kohdata esimerkiksi sisätautien professori Marja-Riitta Taskisen ja kliinisen kemian professori Pirkko Vihkon muotokuvat. Töölön sairaalassa Juha Hernesniemen kolmiulotteisen muotokuvan vieressä on plastiikkakirurgian ensimmäisen professorin Sirpa Asko-Seljavaaran muotokuva.

Viimeisin muotokuva lääkiksessä on noin kuukausi sitten yliopistolle luovutettu maalaus Caj Haglundista. Muotokuva teetettiin kirurgian professori Haglundin 65-vuotissyntymäpäivän kunniaksi. Muotokuvan luovutustilaisuus on akateeminen juhlava tilaisuus, joka järjestetään muotokuvan kohteen kunniaksi. Opiskelijat toimivat airueina, ja paljastavat muotokuvan valkoisen lakanan alta. Sitten juodaan kuohuvaa, kuunnellaan esityksiä ja onnitellaan.

Haluatko lukea lisää muotokuvista?

Duodecim on julkaissut muotokuvia käsittelevän artikkelin vuonna 2003:

http://www.duodecimlehti.fi/api/pdf/duo93926 

Lääketieteellisen tiedekunnan sivuilla on juttusarja, jossa käsitellään kerralla yhtä merkittävää muotokuvaa:

https://www.helsinki.fi/fi/laaketieteellinen-tiedekunta/muotokuva-valokeilassa 

Kiitokset Tom Böhlingille avusta ja arvokkaasta tiedosta.

Kansikuva: