Koulukuva: Milloin viimeksi otit selfien, Heikki Hervonen?

Minkä neuvon antaisit opiskelua aloittelevalle itsellesi?

Sanoisin, että tutki kaikkea, mutta keskity oleelliseen. Tavallaan idea on se, että kyllä täytyy kaikesta katsoa, mitä tää on, ja kun toteaa, että ei kiinnosta ei kiinnosta ei kiinnosta, no tää kiinnostaa, niin sitten upppoutua siihen tosissaan.

Parhaat bileet opiskeluaikana?

Semmoiset, jotka toistuivat usein, oli Kandiseuran teeillat. Sinne kutsuttiin sairaanhoito-oppilaitoksen opiskelijoita, ja ne ei olis muuten päässeet, siksi sellainen tapahtumanimi. Kun silloin oli kovin miesvaltaista, niin oli kiva saada vähän tanssikavereita.

Kylmäävin muistosi opiskeluajoilta?

Oltiin Marian päivystyspolilla päivystämässä, ja sinne tuotiin pieni poika, joka oli jäänyt kuorma-auton alle ja kuoli sinne. Se oli niin vaikuttavaa, että koko poliklinikka oli ihan halvaantunut.

Parhaat ravintolat Helsingissä?

Kun tietäisin, en oo paljoa käynyt. (nauraa)

Minkä biisin tahtiin on paras tanssia?

Crocodile Rock, sanoisin, se ainakin silloin aikoinaan tempaisi, ja jos sen kuulee niin… Silloin tuntee itsensä nuoreksi taas.

Paras ruoka Raviolissa?

Kyllä ne tortillat. Jalapenoja kun laittaa tarpeeksi, niin kyllä tuntuu.

Mikä on paras ei-lääketieteellinen app?

Mahjong

Milloin viimeksi otit selfien?

Kaunispään huipulla syyskuussa vaimon ja koiran kanssa

Mitä kotieläimiä olet omistanut?

Kilpikonna nimeltä Napoleon, salakuljetettu Ranskasta, se antoi minulle rakkautta lapsena. Sittemmin kissa, virallisesti se oli pojan kissa, mutta kyllä se varmaan minun oli enemmän. Välillä oli kaksikin kissaa, Sysi ja Tiuku. Ensimmäinen ihan oma, jonka itse halusin hankkia, oli Mörri-niminen koira, suomenlapinkoira, joka kuoli kolme vuotta sitten. Suomenlapinkoira on tosi söpö ja tosi kiva. Nykyinen koiramme Tsahpe on Mörrin poika. Tsahpe on saamelainen nimi.

Kerro jostain, mistä sinua ei yleensä tunneta,  esimerkiksi golfharrastuksestasi.

Olen aina ollut hulluna palloihin. Pelasin lapsena pingistä; meillä oli salin pöytä, jonka päällä saattoi pelata. Kotona siis ensin pingistä, sittemmin tennistä. Sitten, kun ei enää tennistä jäsenet ketäneet, tuli golf. Pallon lyöminen jollakin välineellä on tosi nastaa.

Olen myös Curvaturan perustajajäsen, mutta senhän varmaan kaikki jo tietää.

Mikä anatomisista rakenteista on suosikkisi?

Mulla varmaan on joku… Aivot on varmaan liian iso, pitäiskö olla tarkemmin? Aivojen kuorikerros on kaikkein kiehtovin. Siellä meidän tietoisuus on.

Mitä olet keräillyt?

Ainoa, mitä oon keräillyt, on äänilevyt, kuuntelumerkityksessä. Bob Dylania, ja Eric Claptonin levyt ostin vissiin kaikki. Muuten aika randomia. Sittemmin klassista musiikkia, mutta ei ketään tai mitään tiettyä. Hyviä biisejä.

(toim. huom. Haastattelu tehtiin viisi päivää ennen Bob Dylanin Nobel-palkinnon julkistamista. Missä Heikki Hervonen edellä, siinä Nobel-komitea perässä.)

Mikä on mottosi?

Mitä enemmän sontakasaa tonkii, sitä enemmän haisee. Se on se juureva maalaisversio, ja sen hienostuneempi kaupunkilaisvastine olisi ”Elämä on liian lyhyt juodaksemme huonoa viiniä.” Molemmat tarkoittavat, että ei kannata tuhlata aikaa huonoihin juttuihin, vaan jättää ne taakse ja jatkaa eteenpäin.

Milloin viimeksi itkit?

Tuli tippa silmään, kun luin Juha Holopaisen nekrologin eilen. Kyllä se oli hirveää luettavaa. Oli tosi kiva kaveri.

Valinnan paikka

Haastattelu // Minna Lehtisalo

Kysymykset // Q-kautisen toimitus

Juliste // Ivar Lönnberg