Intercityaalinen tervehdys: Lisää seksiä lääkikseen!

Seksuaalisuus kuuluu erottamattomana osana terveyteen. Sen pitää kuulua myös lääketieteen opetukseen, linjaa Katja Kero.

Lääketieteen lisensiaatin koulutusohjelman perusteella voisi erehtyä luulemaan, että ihmisellä on sukupuolielimet vain lisääntymistä varten. Elävän elämän puolella itse kukin on voinut huomata, että seksuaalisuuteen liittyy paljon sellaisiakin riemun tai murheen aiheita, joihin munasolun hedelmöittyminen ei liity mitenkään.

Niistäkin on onneksi olemassa tietoa. Gynekologi ja kliininen opettaja Katja Kero on erikoistumisensa jälkeen opiskellut seksuaalineuvojan pätevyyden ja tehnyt paljon töitä seksuaalilääketieteen parissa. Osana päivätyötään Turun yliopistollisessa keskussairaalassa Kero pitää seksuaaliterveyspoliklinikkaa ja privaatissa monet hakeutuvat hänen vastaanotolleen nimenomaan seksuaaliasioiden vuoksi.

Yhtenä Keron motivaationa seksologiaan perehtymiselle oli alan poikkitieteellisyys ja se, että siinä pääsee perusmedisiinaa syvemmälle potilaan ymmärtämisessä ja auttamisessa. Kero kertoo, että hänen sisällään on aina asunut pieni humanisti, ja hän on kiinnostunut myös taideaineista ja psykologiasta.

“Seksuaalisuuden äärellä ihminen on paljaimmillaan. Tämä tarjoaa mahdollisuuden koskea syvintä sisintä, mutta samalla pintaan voi nousta keskeneräisiä ja käsittelemättömiä asioita, epävarmuutta, riittämättömyyttä”, hän kuvaa työn moniulotteisuutta.

Perehtyminen seksuaaliterveyteen on antanut Kerolle eväitä lääkärintyöhön yleisemminkin. Se on antanut herkkyyttä kuunnella potilasta ja rohkeutta monisyisten asioiden käsittelyyn, sillä intiimeihin asioihin ei ole yksioikoisia keittokirjaohjeita.

“Lääkärin koulutuksen saaneena on vaikea sietää sitä, että kaikkeen ei olekaan tutkimusnäyttöön perustuvaa vastausta. Tärkeää onkin olla olettamatta mitään, antaa potilaalle tilaa, liittää siihen omaa substanssiosaamista ja ohjata potilas itse ymmärtämään tilanteensa”, Kero kuvaa tapaansa käsitellä herkkiä asioita.

Seksuaalilääketieteen tunteminen kuuluu kaikille kliinistä työtä tekeville lääkäreille myös sisältöjensä vuoksi. Sairaudet ja hoidot vaikuttavat potilaan seksielämään, ja joidenkin oireiden takana voi olla esimerkiksi seksuaalinen väkivalta. WHO on määritellyt seksuaalisuuden yhdeksi terveyden ulottuvuudeksi, eikä Keron mielestä seksuaalisuutta voi amputoida terveyden käsitteestä. Itsestäänselvää ja helppoa intiimiasioiden huomioiminen ei kaikille ole.
“Usein seksuaalisuuden moninaisuuteen liittyvät aiheet ovat esille tullessaan haastavia potilaalle itselleen ja aluksi myös lääkärille. Luulen, että myös kiireen vuoksi ne jätetään usein ottamatta puheeksi”, Kero aprikoi.

Seksuaalineuvonnan antaminen ei sinänsä ole läheskään aina vaikeaa. Moniin potilaan kannalta vaikeisiin ja potilaan turhan harvinaisina pitämiin ongelmiin on olemassa yksinkertaisia ratkaisuja. Joskus potilasta auttaa jo se, että hän pääsee ottamaan ongelmansa esille ja saa kuulla lääkäriltä, ettei niissä ole mitään epänormaalia. Kero suosittelee lääkäreitä myös keräämään itselleen muistilistaa Sexpon, Väestöliiton  ja Tyksin seksuaaliterveyspoliklinikan kaltaisista luotettavista paikoista, joihin potilaan voi tarvittaessa ohjata. Myös lääkärien peruskoulutuksessa asiaan pitäisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota

“Seksuaalilääketiede tulisi integroida jokaiseen kliiniseen kurssiin esimerkiksi itse sairauksiin ja niiden lääkityksiin liittyen. Pirkko Brusilan aihetta selvittänyt työryhmä, johon itsekin kuuluin, ehdotti, että voisimme tarjota muutaman powerpoint-sliden per aihe tähän tarkoitukseen. Yliopisto-opetuksessa ei ole kuitenkaan ylimääräistä rahaa, joten tämä tai oma seksuaalilääketieteen kurssi lienee tällä hetkellä toiveajattelua”, Kero harmittelee.

Hän ei ole kuitenkaan lannistunut, vaan työtä työtä opetuksen laajentamisen puolesta on tehty enemmänkin. Gynekologi ja seksuaaliterapeutti Brusilan johtama työryhmä on tuottanut seksuaalilääketieteen kurssia, joka on tarkoitus saada Duodecimin kautta Oppiporttiin. Kero on ollut mukana työssä vapaaehtoispohjalta – kuten muukin ryhmä – rahoituksen vähäisyyden vuoksi.

Kero peräänkuuluttaa seksuaalivalistusta lääkärikoulutusta laajemmallekin, osaksi peruskoulua. Nyt minkälaista seksuaalista kuvastoa tahansa on kaikenikäisten saatavilla, nuorilla on itsensä ja kehittymisensä kanssa paineita ja esimerkiksi Väestöliiton nuorten palvelevaan puhelimeen tulee todella paljon puheluita. Se, miten luotettavaa tietoa lapset ja nuoret saavat itsensä ja muiden ymmärtämiseen, riippuu liikaa vanhempien valmiuksista puhua asioista lapsilleen.

“On vanhempia jotka pelkäävät, että seksuaalikasvatuksella herätettäisiin “nukkuva karhu” liian aikaisin. Kuitenkin on todistettu, että asiallinen seksuaalikasvatus ei aikaista ensimmäisiä yhdyntöjä, päinvastoin. Nuoret tarvitsevat turvallisten aikuisten tukea ja kannustusta ihan tavalliseen vuorovaikutukseen – Whatsappissa ei voi kokea ihanaa intiimiä kosketusta. Lisäksi seksuaalioikeudet olisi hyvä tuoda esille: vapaus ilmaista seksuaalisia kykyjään ja tehdä yksilöllisiä päätöksiä muiden seksuaalisia oikeuksia loukkaamatta”, Kero toivoo.

Vaikka seksuaalikasvatuksen ja -koulutuksen kanssa on vielä paljon parannettavaa, Kero luottaa uusiin medisiinaripolviin. Hänestä nuoret kollegat ovat vanhoihin verrattuna suvaitsevampia, avoimempia ja inhimillisempiä ja heistä näkyy poliklinikassa luontevaa empatiaa, jota ei oikein voi oppia kirjoista.

Vinkkejä medisiinareille oman seksuaalisuuden toteuttamiseen Kerolla on paljon:
“Täydellinen nautinto vaatii kykyä heittäytyä hetkeen. Nykypäivän ihmiselle, jolla on tarve hallita aina kaikki tilanteet ja kontrolloida kaikki loppuun asti, nautinto voi jäädä vieraaksi. Parhaaksi rakastajaksi voi tulla kokemalla toisen ihmisen ja lukemalla hänen hyvää oloaan ja kunnioittamalla hänen tarpeitaan. Useimmiten pääset siinä sivussa perille omastakin nautinnostasi.”

Parhaiten sen, mikä on seksuaalilääketieteessä, tai oikeastaan koko elämässäkin tärkeintä, on Keron mielestä kiteyttänyt Martti Lindqvist.

“Ihmisen syvimpiä tunteita on tulla oikein nähdyksi, ei niinkään hyvänä tai pahana vaan ennen kaikkea totena, että joku voisi katsoa minua tarkasti, kuulla minua ja tulla minua kohti. Kaikkein tärkeintä on, että siinä hetkessä minä voin avata itsestäni sen, mikä on totta ja minulle olemassa. Muuten olen vaarassa kadota – ensiksi muilta ja sitten ehkä myös itseltäni”.

Pyry Hallamaa
Turun lääketieteenkandidaattiseura