Ilmiö nimeltä 50 Shades of Grey

Ystävänpäivänä rantautui elokuvateattereihin yksi kevään hehkutetuimmista ja haukutuimmista filmeistä. Myös Q-kautinen perehtyi teokseen. Toimittaja luki, katsoi ja tämän jälkeen pohti. Mistä tässä naisenhakkaamisfantasiassa oikeastaan on kyse?

En koskaan kuvitellut lukevani 50 Shades of Greyta. Miksi? Koska sitä suosittelivat minulle kaikki ystäväni, joiden seksielämän tiesin olevan vaniljaa. Mielestäni siis helvetin tylsää. Teos tuskin tarjoaisi mitään, mikä “salpaisi henkeni”.

Raippabuumin kasvaessa kuitenkin huolestuin, en omasta seksuaalivalistuneisuudestani, vaan ystävistäni. Nämä tytöt, jotka eivät koskaan ennen ole maanantai-iltaisin halunneet tulla sidotuksi makuuhuoneen patteriin, lukivat nyt tussut märkänä punaisista sadomaso-huoneista.

Mikä sai kotiäidit ja pikkutytöt kiinnostumaan piiskaleikeistä?

Pläräsin kirjat. Kärsin kaksi tuntia Tennispalatsin kakkossalissa. Lopulta totesin vastauksen olevan hyvin yksinkertainen: “Everything is about sex, except sex. Sex is about power.” (Oscar Wilde)

50 Shades of Greyssä ei ole kyse kansan heräämisestä chokerien, bondagen ja läiskimisen ihanuuteen. Kyse on vallasta. Jokainen haluaa tulla välillä otetuksi, ja jos ei tule, niin haluaa lukea tai katsoa kun joku tulee. Ja niinhän eittämättä 50 Shades of Greyssa joku tulee. Mr Greyn ylivalta Anastasiaan kiihottaa lukijaa tai katsojaa. Inisevä nainen on punaisessa häkissä täysin uroksen armoilla, eikä mitään ole tehtävissä.

Mr Grey antaa huoralleen tarkat ohjeet siitä, miten elämää tulee elää, jotta pääsee mukaan sadomaso-leikkeihin. On syötävä terveellisesti, liikuttava riittävästi, huolehdittava ehkäisystä ja pidettävä huolta itsestään. Juuri tästähän me haluamme lukea. Arki pelittää, tsubu saa elää jetset-elämää ja antautua täysin ihanalle komealle miehelleen. Mitään ei ohjesäännöstön lisäksi tarvitse tehdä. Voi vain nauttia kyydistä.

Illuusio on nerokas ja siksi teos on haitallista katsottavaa tai luettavaa kaikille. Ylioppilaslehden kritiikissä Iida Sofia Hirvonen kiteytti 50 Shades of Greyn myyntivaltin näin: Naiset eivät halua lukea näitä “seksikkääksi tulemisen ohjeita” naistenlehdistä vaan kuulla ne unelmiensa oriin suusta.

Tarinassa Mr. Grey saa Anastasian “tulemaan ulos kuorestaan” ja kaivaa hänestä aivan uudenlaisen ihmisen. Kaikessa hötäkässä taitamaton lukija unohtaa, miten hataralla arvopohjalla tarina kehittyy. Mr. Greyn ja Anastasian välinen suhde on väärinkäyttävä. Kusipäisyys on mieheltä hyväksyttävää, jopa suotavaa. Siksihän hän on hyvä sängyssä. Naispäähenkilöstä taas on tehty stereotyyppinen varpunen. Hän ei kykene muka tekemään omia päätöksiä ja pelkää Christianin jokaista reaktiota – etenkin sitä, että tämä lakkaa rakastamasta häntä.

Mielestäni partneri ei saa pakottaa toista muuttumaan. Se ei kuulu kunnioittavaan parisuhteeseen. Toki toisen voi teipata kaikista raajoistaan jesarilla kiinni sängynjalkoihin, kunhan purkautumisenkin jälkeen osataan suhtautua toiseen arvostuksella. Ja tiedoksenne vain. Safe wordin käyttämisessä ei ole koskaan mitään paheksuttavaa.

Minun mielestäni 50 Shades of Grey on virstanpylväs paluumatkalla keskiaikaan. Sen maailmankuva niin kirjassa kuin elokuvassa on sairaan patriarkaalinen. Miehellä on kaikkea, myös käskyt, joita naisen tulee noudattaa. Nainen taas on tyhmä ja itsetunnoton, äärimmäisyyksiin asti stereotyyppinen 50-luvun ihannenainen. Ei se, että Christian haluaa sairaalloisesti koko ajan tietää missä hänen naisensa on, ole romanttista, se on stalkkaavaa.

Mitä tapahtui tasa-arvolle? Miksi naiset haluavat palata ajassa taaksepäin ja alistua vanhoihin sukupuolirooleihin? Mikä käskyttämisessä kiihottaa? Miksi mies ja nainen esitetään tässä vuoden suosituimmassa seksifantasiassa näin polarisoituneena?

Edistykselliset ajattelijat ovat vuosikymmeniä yrittäneet saada meidät päästämään irti ajattelutavasta, jossa mies on perheen pää ja nainen typerä kana. Silti kansa lakoaa kuin kypsä ruis 50 Shades of Greyn edessä.

Ymmärrän, että asiaa voi katsoa myös toisesta näkökulmasta. Elämme omien sanojemme mukaan tasa-arvoisessa yhteiskunnassa. Miehen ja naisen välillä ei enää ole samanlaista jännitettä kuin muutama vuosikymmen sitten. Sanotaan, ettei ole ihme, että naiset haaveilevat itsevarmasta rakastajasta kun oma aviomies on niin kovin solidaarinen ja mukava.

Entä miten 50 Shades of Grey vaikuttaa yhteiskuntaamme yleisesti? Tätähän lukevat ala-aste-ikäiset lapsetkin. Jopa Kodin Anttilassa myydään BDSM-aloituspakkauksia. Muuttaako tämä seksietiketin? Onko kuristaminen ensitreffeillä nyt sallittua ja onko se hyvä asia? Ehkäpä miehet nyt luulevat, että kaikki naiset haluavat tulla sidotuiksi ja raiskatuiksi lauantai-iltana.
Lopuksi haluan sanoa, että kirjan sidonnat ovat virheellisiä ja huonoja. Älkää herranjumala ottako mallia. Nykypäivän trendikkäälle ja urbaanille ihmiselle on sitä varten olemassa Tumblr. Menkää sinne jos haluatte kostua.

Teksti ja kuvan ideointi // Johanna Suur-Uski    Kuvan toteutus // Ivar Lönnberg