Haastattelussa: Professori Tom Böhling

Opiskelutaustasi?

”Olen opiskellut Helsingin lääkiksessä ja olen ylioppilas Helsingistä. Lukioaikana opiskelin musiikkia ja jatkoin sen opiskelua – olin ensimmäisen vuoden lääkiksessä ja sitten tein Helsingin Konservatoriossa ammattimuusikon paperit. Silti musiikki on aina ollut vain harrastus – en ole koskaan ajatellut, että se voisi olla ammatti. Valmistuin lääkäriksi -84. Erikoistuin patologiksi ja väittelin. Välissä olen ollut muutaman vuoden Italiassa tutkijana ja sitten tulin takaisin tänne.”

Minkä neuvon antaisit opiskeluita aloittavalle itsellesi?

”Olin kauhean ujo. Niin varmaan sanoisin itselleni, että ole vain rohkeampi, että hauskoja on nämä muutkin tyypit. Muille sanoisin, että pitäkää kiinni harrastuksistanne. Itselläni oli se musiikki koko ajan mukana.”

Parhaat bileet opiskeluaikana?

”Soitin Valkotakeissa ja esitimme oopperan, joka kirjoitettiin meille ja esitettiin kansallisteatterissa. Näytöksen suojelijana oli mm. pääministeri Koivisto. Oopperan nimi oli Haavurikukko. Ooppera filmatisoitiin ja esitettiin TV:ssä – vanhemmat olivat ylpeitä. Ooppeeran jälkeen tehtiin risteily Visbyyhyn. Se oli aikamoinen elämys ja erityinen ”bile”. Toinen oli speksimatkat Göteborgiin. Mieleen tulee myös ensimmäiset LKS:n vuosijuhlat, joissa olin.”

Mikä on lempi paikkasi kampuksella?

”Aikoinaan tykkäsin hurjasti Haartman-instituutin kakkoskerroksen yläaulasta. Se oli silloin kirjasto. Työhuoneista tämä on seitsemästoista tässä talossa, joten en ole koskaan ehtinyt oikein kiintyä niihin. Ajattelin, että tämä on viimeinen enkä siirry täältä enää mihinkään. Siksi olen alkanut tuomaan taidetta työhuoneen seinille. Nykypäivänä lempipaikka tässä talossa on ehkä kuitenkin amfisali, jossa toki Speksin trailerikin filmattiin. Amfissa on jotain tiettyä tunnelmaa.”

Parhaat ravintolat Helsingissä?

”Ehdoton suosikki on Lyon, Oopperaa vastapäätä. Rakastan ruokaa ja parhaita ravintoloita on montakin, mutta se tule ensimmäisenä mieleen. Ja toisenakin tulee Lyon. Sitten kolmantena vasta tulee jokin muu.”

Unohtumattomin matkailukokemus?

”Interrail-matkat olivat tietyllä tavalla unohtumattomia – oli kaikenlaista kommellusta. Koska ruoka ja kulttuuri on minulle ehdottomasti se mitä harrastan, niin erilaiset kulttuurimatkat ovat kyllä unohtumattomia. Kohteena nostaisin Italian ja kaupunkina Rooman. Sinne voi mennä aina uudestaan.”

Mitä olet keräillyt?

”Olen keräillyt kaikenlaista. Lapsuudessa olen keräillyt Aku-Ankkoja. Tunnustan, että tilasin niitä nelikymppiseksi, mutta sitten tuli olo, että nyt riittää. Enää en niitä keräile, mutta lehdet ovat tallella. Toinen keräilykohde on taide. Kolmas keräilykohde on alppiruusut. Meillä on vapaa-ajan paikka, jonne istuttelen niitä. Viime kesänä ruusuja täyttyi 500 kappaletta. Tällaisia fyysisiä keräilynkohteita on. Sitten on musiikki – keräilen musiikkielämyksiä: barokkimusiikkia ja -oppeeroita.”

Lempitaiteilijasi?

”Musiikissa Händel on pitkään ollut suosikkisäveltäjä. Kuvataiteessa niitä on tsiljoona, mutta yksi on kyllä Cris Af Enehielm. Hänen taulujaan meillä on kuusi kappaletta.”

Loppuuko seinätila?

”Noo, ei. Kyllä meille mahtuu vielä jonkin verran. Vielä löytyy portaikosta tyhjä seinätila. Ajattelimme, että pyydämme jotakuta taiteilijaa tekemään siihen tilaan jotakin – ei niin, että ostaa ja ripustaa sinne. Jos muutamme pois, niin teos jää paikalleen. Tykkään siitä konseptista, että teos ei ole minun, vaan sen paikan oma.”

Mikä kirja on vaikuttanut sinuun eniten?

”Tähän pitäisi tietenkin sanoa jotain kauhean henkevää, kuten Nietche, mutta ei tule suoraan mieleen sellaista. 12-vuotiaana päätin, että luen jokaiselta Nobel-kirjailijalta yhden kirjan. Sitä harrastin kyllä, mutta tänä päivänä tarvitsen ehkä toisella tavalla rentoutusta ja voisin lukea ihan vain dekkareita. Jos haluaisin sanoa lempikirjailijan, niin niinkin hassu kuin Agatha Christie. Tällä hetkellä työ on sellaista, että on vaikea keskittyä pitkäjänteisesti ja lukea jokin ”oikea kirja”.”

Onko patologilla ammatillinen kiinnostus dekkareihin?

”Ei oikeastaan. Se on se [Christien] miljöiden kuvaus, joka on kiva. Sen ajan kuvauksessa on jotain charmikasta.”

Minkä hitin tahtiin on paras tanssia?

”Olen sitä ikäpolvea varmaankin, että jos jokin

ABBA-biisi soi, niin jalkaa alkaa väpättämään.”

Lapsuuden haaveammatti?

”Olen kauhean tylsä, mutta se oli aina lääkäri. Sanoin jo nelivuotiaana, että haluan lääkäriksi, vaikka vanhemmista kumpikaan ei ole lääkäreitä. Kuitenkin lukiossa olin vähän epävarma, että pääsenkö nyt lääkikseen, vaikka kirjoitin kuusi ällää ja hain varmuuden vuoksi teknilliseen korkeakouluun. Pääsin sinnekin, mutta kiltisti sanoin, että en tule. Nykyisin välillä tulee sellainen olo, kun on hirveästi hallintohommia ja kaikkialla ongelmia, että bussikuski voisi olla ihana ammatti.”

Teksti ja kuva: Onni Jaskari