Haastattelussa: Mervi Halttunen-Nieminen

Millainen on opiskelutaustasi?

”Musta piti tulla diplomaatti, mutta perhe nauroi ”diplomatiataidoilleni”. Sitten totesin jossain vaiheessa, että en oikeasti halua kauppispohjalta sinne, vaan haluan tehdä jotain muuta. Päätin, että musta tulee lääkäri. Sehän vaati sitten tekoa – eli vuoden ajan piti opiskella fysiikkaa ja kemiaa. Sitten pääsin lääkikseen.”

Paras muisto opiskeluajoilta?

”Voi, niitä on monta ihanaa muistoa. Olin Curvaturan reissuilla mukana – se oli aika hauskaa. Siellä opin laskettelemaan, kun en koskaan aikaisemmin ollut harrastanut sitä. Silloin, kun opiskelin, meillä ei esimerkiksi ollut speksiä, ja olen vähän kateellinen siitä, että meillä ei ollut sellaista kaikkia yhdistävää juttua niin vahvasti esillä.”

Lapsuuden haaveammatti?

”Nuorena ansaitsin jonkin verran taskurahoja tekemällä mallin töitä ja totesin, että ei ollut ihan mun juttu, että otan jonkun asennon ja yritän saada jonkin vaatteen näyttämään hyvältä. Se oli kauhean tylsää puuhaa. On paljon hauskempi, että saa liikkua miten haluaa ja missä haluaa ja puhua ihmisten kanssa. Lapsuuden haaveammatti ehkä oli se diplomaatti. Kyllähän tässäkin työssä sitä diplomatiaa tarvitaan.”

Mitä antaisit vinkiksi opiskeluja aloittavalle itsellesi?

”Älä stressaa niin paljon! Kyllä se hyvin menee ja kaikkea ei tarvitse tietää, mutta pitää ymmärtää kysyä neuvoja. Ja se on ihan lopun ikään, eli missään vaiheessa ei ole tullut sellainen tilanne, että osaan kaiken. Pitää olla mahdollista sanoa potilaalle suoraan, että tämä on sellainen asia, josta en ole koskaan kuullutkaan tai ei ole tullut vastaan ja selvitetään tämä oikein perinpohjaisesti. Eli potilas voi lähteä kotiin ja minä soitan sitten seuraavalla viikolla. Nuorena luuli, että jos sanoo potilaalle, että mene kotiin, olet täysin terve, niin se menee ja kuolee sinne, ja se on sitten omalla vastuulla, kun en ole huomannut jotain ihan mieletöntä juttua. Sellainen stressi pois – potilaat on ihan fiksuja ihmisiä. Jos he toteavat, että tästä ei tullut nyt valmista, niin he ottavat uudestaan yhteyttä.”

Mikä kirja on tehnyt sinuun vaikutuksen?

”Pat Conroyn ’Beach music’. Olen lukenut sen varmaan kolme tai neljä kertaa. Se kertoo miehestä, jonka vaimo on tehnyt itsemurhan, ja sitten tämä mies tyttärensä kanssa muuttaa Roomaan. Pikkuhiljaa hänelle lähtee selviämään kaikki vaimon taustat. Hän oli juutalaistaustainen, jonka vanhemmat olivat olleet keskitysleirillä. Vanhemmat olivat sitten siirtäneet kaiken tämän kokemansa kauhuuden tähän lapseen, joka ei pystynyt sitä taakkaa kantamaan. Se lähtee liikkeelle hyvin ikävästä asiasta liikenteeseen, mutta se on sitten tämän miehen ja tyttären selviytymiskertomus siitä surusta ja menetyksestä. Se on tosi hieno tarina ja auttaa rakastumaan Roomaan.”

Mottosi?

”Keskity omaan suoritukseen.”

Olet erittäin pidetty luennoitsija ja ryhmäopettaja. Kuitenkin opetuksessasi käyneet tietävät, että “uudet purjeet haetaan yksityiseltä”. Mikä motivoi opettamaan kandeja?

”Se on niin kivaa! Se on niin ihana vuorovaikutustilanne. Te nuoret ihmiset olette ihan älyttömän fiksuja ja te tiedätte asioista todella paljon. Mulla on sellainen tunne tavallaan, että ’hyväksikäytän’ teitä, että pysyn itse freesinä. Ja edelleenkin tulee kysymyksiä joka kurssin aikana, johon ei ole mitään suoraa vastausta, joka sitten tekee mieli selvittää.”

Montako kierukkaa olet laittanut urasi aikana?

”Hui, monta! Niitä on todella paljon. Toisaalta enhän ryhmäopetuksessa niitä laita vaan tsemppaan, kun kandit laittaa niitä.”

Osa gynekologi-kollegoista ei suosittele alapääkarvoituksen ajelemista tai stringien käyttöä. Olisiko sinulla antaa tähän liberaalimpaa suositusta?

”Mun mielestä jokainen ihminen saa tehdä omalle keholleen mitä haluaa. Yksi mun motoista voisi myös olla, että itse saa tehdä itselleen mitä haluaa, kunhan ei satuta muita. Jos on oma toive laittaa lävistyksiä, ottaa tatuointi tai ajaa häpykarvat niin se on ihan fine. Mutta, jos joku toinen on sanonut, että sun pitää tehdä jotain ja tekee sen toista liikaa miellyttääkseen, niin se on vähän hassua.”

Miksi syntyvyys on mielestäsi laskussa Suomessa?

”Yhteiskunnan vaatimukset ympäri maailmaa ovat tulleet sellaisiksi, että nykynuorella on paljon enemmän asioita, joita pitää hallita ja ottaa haltuun, ennen kuin ollaan kypsiä perustamaan perhettä. Ennen vanhaan asuttiin samalla paikkakunnalla, liikuttiin 50 kilometrin säteellä ja tunnettiin kaikki ihmiset. Nykyään on se koko maapallo. Ja se vaan on niin valitettavaa, että naisten kohdalla se on niin raadollista – vaikka itse kuvittelee olevansa kuinka nuori, niin meidän munasarjat eivät ole samaa mieltä. Juuri oli jossain lehdessä, että lääkäreiden pitäisi kysyä potilaalta, että ’minkä ikäinen kuvittelet olevasi’, ja jos potilas kuvittelee olevansa nuorempi kuin mitä kronologinen ikä on, se ennustaa jonkinverran parempaa terveyttä. Mähän olen 61-vuotias, senhän näkee matrikkelista, jos haluaa katsoa. Jos ajattelen tätä niin varmaankin kuvittelisin olevani joku neljävitonen.”

Gynekologia on äärimmäisen suosittu erikoisala – ja syystäkin – mutta onko siellä vielä tilaa innokkaille tekijöille?

”On, sekä miehille että naisille. Aina ihmettelen sitä, miksi gyne on niin naisistumassa. Toki osa potilaista toivoo, että oma gynekologi olisi nainen, mutta suurimmalle osalle ei ole mitään väliä. Kuitenkin gyne on todella fyysisesti raskas ala. Siinä on aika merkittävä päivystysrasite ja se pitää mieltää ennen kuin tälle alalle lähtee. Tänne ehdottomasti, jos vaan intoa on. Tämä on tosi hauska ala siinä mielessä, että potilaista suurin osa on mukavia. Tämä on vähän sama kuin se Saaristomerellä purjehtiminen, että luojan kiitos kaikki ei halua gynekologiksi. Jos koko maailma tajuaisi, kuinka ihana Saaristomeri on, niin ei me mahduttaisi sinne.”

Haastattelu:  Johanna Suur-Uski & Onni Jaskari

Kuva:   Onni Jaskari