Haastatteluun saapuessaan Q-kautisen toimittajia on vastassa hymyilevä Marc Baumann. Hän johdattaa toimittajat tutkimusryhmänsä tiloihin, tarjoaa kuuluisasta espressokoneestaan kahvia ja esittelee kirjahyllyä, jonka hyllyiltä löytyy taikatemppuvälineitä.
Millainen on opiskelutaustasi?
“Kaikki lähti siitä, kun aikoinaan voitin nuorena koulun piirrustuskilpailun. Tästä äitini vasta innostui ja keksi, että Marcista tulisi hyvä arkkitehti. Pyrinkin sitten arkkitehtiosastolle, pääsin sisään ja opiskelin jopa kaksi vuotta. Kahden vuoden jälkeen kuitenkin ymmärsin, etteivät arkkitehdin hommat olleet minun juttuni, ja hain lääketieteelliseen Zurichiin. Tutkijauran aloitin jo kolmannen vuosikurssin aikana – en taida olla edes laillistettu Suomessa tällä hetkellä. Suomeen jäin siksi, koska suomalainen tyttöystäväni ei voinut työskennellä Sveitsissä ja minä osasin myös suomen kielen. Väitöskirjan kirjoitin Suomessa. Olen oikeastaan opiskellut aina, lakiakin olisin voinut mielelläni lukea. Aika ei vain ole riittänyt!”
“Ai niin, meinasi unohtua! Peruskoulun ja lukion kävin Suomessa. 18-vuotiaana Sveitsiin takaisin muuttaessani jouduin suorittamaan ylioppilastutkinnon siellä toiseen kertaan, koska Suomen tutkintoa ei siellä hyväksytty. Eli mulla on kaksi ylioppilastutkintoakin!”
Paras muisto opiskeluajoilta?
“Parhaita opiskeluaikojani taisivat kyllä olla ne ajat, kun toimin medisiinariseuramme Appendixin puheenjohtajana. Tällöin teimme paljon yhteistyötä Pohjoismaiden medisiinarien kanssa, ja tulin kesäisin Suomeen työskentelemään sairaalaan. Oli silmiä avaavaa tutustua muihin opiskelijoihin ympäri Eurooppaa ja nähdä, miten erilainen pohjoismainen kulttuuri oli Keski- ja Länsi-Eurooppaan verrattuna. Mieleeni jäi erityisesti meidän opiskelijoiden välinen kansainvälisyyden ja yhteenkuuluvaisuuden tunne. Mielestäni olisi todella tärkeää, että Suomessakin jokainen medisiinari kävisi vaikka vähintään kuukauden ajan vaihdossa jossain toisessa maassa, sillä siitä oppisi paljon. Voi että, miten hauskaa meillä silloin oli! Kertoo myös paljon, että minulla on vielä tänäkin päivänä monta hyvää ystävää niiltä ajoilta.”
“Toki myös näihin aikoihin kuului vilkas opiskelijaelämä!”
Lapsuuden haaveammatti?
“Kyllä se taisi se arkkitehti olla, kun kerran sen piirrustuskilpailun voitin. Mutta tällä hetkellä tämä nykyinen hommani on ehdottomasti haaveammattini. En missään nimessä vaihtaisi tätä.”
“On tärkeää tehdä työtä, jossa kokee olevansa hyvä ja jota tekee itseään varten, ei muita varten.”
Minkä vinkin antaisit opiskelut aloittavalle itsellesi?
“Hmmm… ehkä sellaisen, että olisin voinut yrittää hakea itselleni ryhmän esimerkiksi opiskelua varten. Siihen aikaan vain mentiin kirjastoon ja luettiin pääasiassa itsekseen, ehkä joskus keskusteltiin opiskeluaiheista. Tuutoritoimintaakaan ei oikein ollut, joten erilaisissa ryhmissä toimimista oli aika vähän. Tykkään tosi paljon tästä nykyisestä järjestelmästä pienryhmäopetuksineen ja tuutorointeineen. Se on todella hyödyllistä!”
“Sveitsissä opiskelijaelämä oli Suomeen verrattuna vähän erilaista. Yleensä opiskelijat lähtivät koulusta suoraan kotiin ja joivat bileissä Kokista. Opiskelijoilla ei ollut ainejärjestöäkään ennen kuin perustin sen!”
Mottosi?
“Luota itseesi. Tee juuri niitä asioita, jotka itse kuvittelet olevan itsellesi parasta. Se on absoluuttinen! Tästä ei kannata joustaa – ei kannata yrittää olla joku muu.”
Lempitaikatemppusi?
“Tällä hetkellä lempitaikatemppujani ovat ”second-level”-taikatemput: silloin kun katsoja luulee taikatempun loppuvan, ei se lopukaan ja siihen tulee vielä jotain lisää. Taikatempun perään tulee siis uusi temppu, jota ei osaisi odottaa. Tämähän sopii hyvin siihen teidän lehtenne meta-teemaan!”
Milloin ja miten innostuit taikatempuista?
“Äitini serkku oli ammattitaikuri. Aina suvun juhlissa me lapset aina kinusimme häneltä uusia temppuja, mutta hän ei ymmärrettävästi aina jaksanut tehdä niitä. Siitä se pieni innostus taisi ainakin lähteä.”
“Silloin kun täytimme samanikäisen vaimoni kanssa kolmekymmentä, päätimme pitää yhteiset 60-vuotisjuhlat. Vaimoni tuli näyttämään juhlien ohjelmaa minulle, ja yhdeksi ohjelmanumeroksi oli laitettu ”taikuriesityksiä”. Kysyin sitten vaimoltani pari viikkoa ennen juhlia, että kuka tämä taikuri on, ja hän vastasi, että se olet kuule sinä. Siinä sitten tulikin vähän kiire harjoitella. Kyllä vaimoni taisi tietää, että olin hieman innostunut taikuudesta.
“En ikinä taio rahasta, vaan haluan tehdä sitä vapaaehtoisesti. Ainoa hyväksymäni palkkio on Kokista, Karnevaali-keksit tai karkit!”
Kuka on supersankarisi?
“Star Warsin Jar Jar Binks! Se sellanen korviaan heiluttava tyyppi, joka teki kaiken aina väärin, mutta jota lopulta juhlittiin sankarina. Homer Simpsonista tykkään kyllä kanssa!”
Kerro ikimuistoisin Nobel-voittajatapaamisesi?
“Näitä tapaamisia on kyllä niin hirveän monta. Olen tainnut tavata seitsemän tai kahdeksan voittajaa.
Baumann selittää lähes kaikki tapaamiset, mutta pyytää valitsemaan Q kautiseen sopivimman tarinan.
“Hauskin taisi olla, kun tapasin Nobelistin Istanbulissa FEBS:n kokouksessa, jonne menin pitämään esitelmää. Tulin hieman myöhässä konferenssin get-togetheriin, ja paikalla oli enää vain pari ihmistä. Pyöreässä pöydässä seisoi yksi mies, ja päätin kysyä voinko asettua seuraksi. Mies suostui, ja ehdotin, että voisin käydä hakemassa meille viiniä ja syötävää. Joimme viinit ja söimme, ja tämän jälkeen sanoin miehelle, että nyt on sinun vuorosi hakea meille juotavaa kun minä kävin nyt hakemassa. Mies oli ensin että en minä kyllä mitään hae, mutta sitten sanoin että nyt kyllä haet kun minäkin kävin. No, kyllä se mies sitten suostui ne viinit hakemaan.”
“Juttelimme sitten hieman uristamme eikä minulla ei ollut hajuakaan, kuka hän oli. Hän vain sanoi olevansa proteiinitutkija, vähän ehkä vihjaili olleensa aika iso uranuurtaja sillä alalla. Tehdessämme lähtöä puheeksi tuli lopuksi se, että mies pitää koko tapaamisen avausluennon, ja sitten minä tajusin. Kysyin häneltä, “oletko sä se nobelisti”, ja hän vastasi että “joo, olen minä.” Se oli aika hauskaa ja noloa samaan aikaan.”
Mikä tutkimuksessa kiehtoo?
“Uuden etsiminen, keksiminen ja kehittäminen. Ja se, ettei tutkimuksessa ole tullut vielä rajoja vastaan, mitä ei voisi etsiä, keksiä ja kehittää. Olen vähän sellainen keksijäsielu, ja se vetää minut tutkimukseen. Ja tietenkin kaikki ne hienot tekniset laitteet, joilla tätä uutta keksitään. Meinasin itse asiassa hakea keksijäkouluun nuorempana!”
Mikä sinua huolestuttaa tällä hetkellä?
“Se, että tämä maailma on menossa epämääräisempään suuntaan: elämme näennäismaailmassa, jossa ihmiset yrittävät olla aina jotain. Syntyy sellaisia määreitä, joilla ei ole juurikaan merkitystä ihmiskunnan kehityksen kannalta. Todellisuus ja kuviteltu todellisuus eivät oikein erotu toisistaan, ja epätodellisuutta jopa arvostetaan. Ihmiset pelkäävät, etteivät ole tarpeeksi hyviä tähän yhteiskuntaan, eivätkä siksi välttämättä löydä todellista itseään. Se minua huolestuttaa, se, että elämme ikään kuin tyhjyyden aikaa.”
Valinnan paikka
Kesä vai talvi? Kesä
Ferrari vai massaspektromeri? Ferrari
Kissa vai koira? Kumpi vaan kelpaa
Pepsi vai Coca Cola? Coca cola! ”Nauraa”
Penn vai Teller? Teller
Haastattelu: Ria Holstein ja Onni Jaskari
Kuva: Onni Jaskari
Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 4826
Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 4826
Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 4826
Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 4826