Haastattelussa: Hannu Sariola

Haastatteluporukkamme saapuu pimeässä marraskuisessa sadesäässä somaan punaiseen puutaloon, jonka eteisessä meitä on vastassa kehitysbiologian professori ja lastenpatologi Hannu Sariola. Kirjaimellisesti heti kättelyssä haastateltavamme ilahduttaa meitä kertomalla toimineensa itsekin opiskeluaikoinaan Q-kautisen toimituksessa, myös päätoimittajana. Kodikkaassa ja lämminhenkisessä ympäristössä on mukavaa aloittaa haastattelu.

Paras muisto opiskeluajoilta?

”Tietysti se, että sain kaksi lasta jo opiskeluaikana. Menin jo toisena opiskeluvuonna naimisiin pari kurssia ylempänä opiskelleen tulevan gynekologin kanssa. Opiskelujensa jälkeen hän lähti erikoistumaan. Ja siinä vaiheessa, kun saimme toisen lapsen, valmistuin itse lisensiaatiksi. Olin myös aika paljon mukana erilaisissa opiskelija-aktiviteeteissa. Lastentautien kurssilla Niilo Hallman aina tarkisti, ketkä ovat luennolla. Nimilista kiersi siellä. Itse en ollut yhdelläkään luennolla ja jouduin siksi puhutteluun. Sanoin hänelle [Hallmanille]: ’Olen tehnyt lapsen sinä aikana, kun on ollut lastentautien kurssi. Olen käytännön pediatri.’ Hän sanoi siihen vain: ’Selvä, asia kunnossa.’”

Minkä neuvon antaisit opiskeluja aloittavalle itsellesi?

”Opiskelijoiden pitäisi muistaa huolehtia siitä, että he jaksavat. Tämä [lääkis] ei ole mikään sadan metrin aitajuoksu. Tämä on maraton. Pitää ottaa vähän rennommin ja tehdä välillä jotain muutakin kuin pelkkää medisiinaa. Meillähän on tiedekunnassa paljon esimerkiksi muusikoita ja urheilijoita, jotka pärjäävät hyvin myös opinnoissaan. Tällaiset erilaiset aktiviteetit ja opiskelu tukevat toisiaan. Kyllähän lääketieteellinen on rankka kokemus. Siihen liittyy paljon sellaista henkistä kasvua. Tiedän, miltä se tuntuu, kun esimerkiksi ensimmäisen vuoden opiskelijana menee sikiöavaukseen. Opiskelijat voivat usein pahoin, ja joskus täytyykin mennä istumaan sivulle. Mutta motivaatio näkyy siinä, että kun olo paranee, he tulevat takaisin. Kaiken kaikkiaan elämän raadollisuuden sietämisen oppiminen on tärkeää. Kyse ei ole pelkästään tiedosta, vaan te muututte ihmisinä tämän valssin mukana.”

Mikä oli haaveammattisi lapsena? Miten lopulta päädyit lääkikseen?

”Nuorena halusin lehtimieheksi ja olinkin sitä vähän aikaa. Minua kiinnosti paljon myös genetiikka, se oli kova juttu. Kuitenkin valmistauduin lääkiksenkin pääsykokeisiin varmuuden vuoksi. Lääkiksen kokeet olivat jo olleet ennen genetiikan pääsykoetta. Pyysin isääni varaamaan junaliput Helsinkiin mennäkseni niihin genetiikan pääsykokeisiin. Junassa aloin siinä vielä lukea kokeita varten. Se oli yöjuna. Genetiikan pääsykokeet olivat 7. heinäkuuta. Huomasin sitten yhtäkkiä junassa, että oli 7. päivä ja kello oli yksitoista illalla. Myöhästyin siis niistä kokeista. Sitten Helsingissä menin Penkereelle, jossa oli lääkikseen sisään päässeiden nimilista ulko-ovessa. Olin päässyt sisään, ja sillä lailla se sitten lähti. Toisaalta en sitä lehtimiehenkään uraa koskaan jättänyt. Q-kautisen jälkeen olen tehnyt myös Medisiinari- ja Duodecim-lehtiä. Ensi vuonna toimin Duodecim-lehden joulunumeron päätoimittajana.”

Onko sinulla suosikkia omista luennoistasi?

”Ei ole. Tykkään hirveästi luennoimisesta. Tosin minulla on kyllä inhokki. Se on ’Sydän- ja verenkiertoelimistön kehitys’ -luento. Aina väitän, että yksilönkehityksessä kaikki on ihan yksinkertaista, ja tottahan se on. Tämä aihe ei kuitenkaan ole. Se on niin vaikea, kun pitäisi ymmärtää se kolmiulotteisesti dynaamisena prosessina. Kyllä hikoilen aina ennen sitä luentoa.”

Miten päädyit lastenpatologialle?

”Tein munuaista käsittelevää väitöskirjaani Lauri Saxénille (kehitysbiologian professori ja patologi). Väitöskirjaprojekti eteni hyvin. Edeltäjäni lastenpatologi Jussi Rapola siirtyi viideksi vuodeksi ruotsinkielisen patologian professorin virkaan. Hän kysyi Lauri Saxénilta, jos tämä tietäisi jonkun sopivan henkilön tilalle. Saxén mainitsi minut.”

Minkälaisia ominaisuuksia (lasten)patologilta vaaditaan?

”Kaikki alkaa erikoislääkäritentistä. Riman korkeus on aivan erityinen, ja paljon tenttejä hylätään. Yksikin maligni/benigni -virhe johtaa tentin hylkäämiseen, vaikka tentti olisi muuten virheetön. Vaikka kaikkea ei tiedä, täytyy tietää, mitä tietää ja mitä ei tiedä. Näyte pitää tarvittaessa osata ohjelmoida niin, että siitä saadaan se informaatio, joka ratkaisee diagnoosin. Ja sitten konsultoidaan. Siitä huolimatta, että olen kohta eläkeiässä, joudun joka päivä konsultoimaan. Vastuuta jaetaan, ja kun useammat silmäparit katsovat samaa näytettä, on diagnoosi varmemmin oikea.”

Miten selviät rankoista työpäivistä?

”Hirveän harvoin minulla on rankkoja työpäiviä. Pitkiä työpäiviä saattaa olla. Ihmisten kuvitelma siitä, että lastenpatologia olisi jotenkin rankkaa, on ihan väärä. Se on erittäin luovaa ja mielenkiintoista. Vertaisin sitä melkein kuin salapoliisityöhön tai postimerkkeilyyn. Aina tulee uusia diagnooseja. Vaikka miten vanhaksi elää, löytyy aina jotakin uutta. Sitten tietenkin se, että ala on kehittynyt niin valtavasti. Sekä lasten onkologia että lasten patologia ovat muuttuneet ihan toisenlaisiksi. Tämä on positiivinen ammatti. Leukemialapsista 95 prosenttia selviää hengissä. Toki sitten on joitakin sellaisia kasvaimia, jotka ovat edelleen yhtä vaikeita hoitaa kuin aikaisemminkin. Niitä on kuitenkin onneksi todella vähän. Nostan kyllä hattua kliinikoille, jotka osastoilla hoitavat sairaita lapsia. He ovat aivan hirveässä paineessa.”

Vapaa-ajan lempiharrastus?

“Pyöräilen paljon. Se on parasta terapiaa. Sateellakin kun lähtee pyöräilemään töihin, tuntuu heti siltä, että olisi voittanut jotain jo aamulla. Olen myös ollut mukana Suomen Team Rynkeby -hyväntekeväisyysjoukkueessa. Kun olin projektissa mukana, tuli minulle vuodessa täyteen 5000-6000 km pyörän päällä. Nykyään vähemmän, vuodessa noin 2000 km ehkä.”

Team Rynkeby – God Morgon on eurooppalainen hyväntekeväisyyspyöräilyjoukkue, joka koostuu useista eri maista tulevista pienemmistä osajoukkueista. Joukkueet pyöräilevät vuosittain yhden viikon aikana Pariisiin vakavasti sairaiden lasten hyväksi. Esimerkiksi vuonna 2019 lahjoitettiin 10,6 miljoonaa euroa sairaille lapsille Suomessa, Tanskassa, Ruotsissa, Norjassa, Färsaarilla, Islannissa ja Saksassa. Suomessa tuettavat kohteet ovat Aamu Suomen Lasten Syöpäsäätiö sr sekä Sylva ry. Lähde: team-rynkeby.fi

Mainitset usein luennoilla lastenlapsesi. Mitä tykkäät tehdä heidän kanssaan?

”Minulla on neljä lasta ja kahdeksan lastenlasta. Heidän kanssaan tehdään kaikenlaista kivaa. Lähdemme melkein joka vuosi koko porukalla lastemme perheiden kanssa yhdessä reissuun, useimmiten Suomen sisällä. Viime kesänä olimme Tenojoen lähellä sijaitsevan Akujoen varrella vaeltamassa ja kalastamassa.”

Onko jokin kirja, tv-sarja tai elokuva tehnyt sinuun erityisen vaikutuksen?

”Tykkäsin Rooma-sarjasta todella paljon. Se on hienosti tehty. Kirjoista tykkään esimerkiksi Arto Paasilinnan teoksista. Pidän myös tietokirjoista. Hyvin tehty populaaritieteellinen kirja on aina nautinto lukea. Edesmenneen ruotsalaisen lääkärin Hans Roslingin Faktojen maailma on aivan loistava. Yksittäisistä kirjoista on vaikeaa löytää parempaa tieteen popularisointia.”

Onko perheelläsi erityisiä jouluperinteitä?

”Ei ole mitään erityisiä perinteitä, mutta on se, että ollaan yhdessä. On kaikista tärkeintä viettää edes pari päivää yhdessä. Se on hienoa. Jouluaatto näyttää tässä huoneessa (osoittaa kohti olohuonetta) siltä, kuin myrsky olisi käynyt tai pommi olisi räjähtänyt. Mutta ei se mitään, se kuuluu asiaan.”

Mitä ruokia joulupöydästä täytyy ehdottomasti löytyä, vai onko sellaisia tiettyjä toiveruokia?

”Se on muuttunut. Ei ole enää samanlaista pakkoa. Ennen jouluruoka oli hyvin voimakkaasti vain sitä ’laatikkoa ja kinkkua’. Melkein kaikki lapsistani ovat vegaaneja, ja se tietenkin vaikuttaa. Vanhin lapseni on naimisissa assamilaisen miehen kanssa. Hän (tyttären aviomies) tekee ihan loistavaa ruokaa. Jouluruoka on hyvin erilaista nykyään. Kuitenkin joulupöytään on aina kuulunut sienisipulisalaatti.”

Tehdessämme lähtöä eteisessä sanoi Hannu vielä muutaman rohkaisevan sanan nuorille tuleville kollegoille.

”Vaikka tulevaisuus voi välillä tuntua epävarmalta, kyllä seuraavienkin sukupolvien lääkärit tulevat pärjäämään hyvin.”

Valinnan paikka

Piparit vs joulutortut? Piparit
Salmiakki vs lakritsi? Lakritsi
Wnt vs Notch? WNT
Peruskuolinsyy vs välitön kuolinsyy? Peruskuolinsyy

Haastattelu: Iris Lassila & Matilda Salko

Kuva: Onni Jaskari