Koulukuvassa

Stadin medisiinareista tuskin löytyy montaa, jotka eivät olisi opintojensa aikana kuulleet Kurimon veljeksistä. Rami ja Rane Kurimo ovat pitkään olleet näkyviä toimijoita lääkiksen opiskelijayhteisössä, ja he ovat tuttu näky erilaisissa tapahtumissa, joissa monet ovat heidät päässeet myös tapaamaankin. Näistä syistä Q-kautinen halusi selvittää Ramin ja Ranen tarinaa ja antaa heille puheenvuoron siitä, kuinka aktiivinen opiskelijaelämä ei ole vain hurvittelua, vaan miten siitä voi saada myös arvokkaita eväitä tulevaisuuden varalle. Poikkeusolosuhteista johtuen haastattelu toteutettiin kirjallisena. Kumpikin veljeksistä vastasi kysymyksiin yksin omilla tahoillaan, mutta tästä huolimatta vastaustauksissa ilmeni huomattavaa yhteneväisyyttä. Ehkäpä todellisuudessa Kurimoja onkin kahden sijasta vain yksi? Vai onko Kurimoilla jotain tekemistä Elon Muskin Neuralinkin kanssa?

Lapsuuden haaveammatti?

Rami: “Yksittäistä haaveammattia ei ole tainnut olla, mutta astronautin ja elokuvaohjaajan ammateissa on aina ollut jotain kiehtovaa.”

Rane: “Legoinsinööri, ei siis hammaslääkäri vaan ihan Legojen ammattisuunnitteliija. Tai kadunlakaisukoneen kuljettaja.”

Miten päädyit lääkikseen?

Rami: “Lukion loppuvaiheessa kiinnostus aivoja ja ihmismieltä kohtaan kasvoi vahvasti. Mietin aloina psykologiaa ja kognitiotieteitä, mutta lääketiede tuntui lopulta monipuolisimmalta vaihtoehdolta.”

Rane: “Ajatus lääkikseen hakemisesta selkiytyi yläasteen aikana, kun ihmisen fysiologia, anatomia ja psyyke sekä ylipäänsä luonnontieteet kiinnostivat.”

Paras muisto opiskeluajoilta?

Rami: “Yksittäistä parasta muistoa on vaikea sanoa, mutta monet parhaista muistoista liittyvät hetkiin, joissa on ollut mukana vahva yhdessä tekemisen tai olemisen tunne. Osa parhaista hetkistä on melko arkisia. Vedet silmissä nauraminen jollekin lapselliselle ja hölmölle pieruvitsille voi joskus olla kuukauden mieleenpainuvin ja päräyttävin asia.”

Rane: “Yksittäistä parasta muistoa on mahdotonta nimetä, mutta parhaat muistot kuitenkin liittyvät ystävien kanssa yhdessä tekemiseen ja kokemiseen. Vuosikurssin tapahtumat, speksaaminen, Curviksen reissut, Mocsussa kaksi yötä putkeen lippujen jonottominen ja supertontturisteilyrallit kaikki tuovat mieleen lukuisia lämpimiä muistoja.”

Minkä neuvon antaisit opintoja aloittelevalle itsellesi?

Rami: “Antaisin kolme neuvoa. Tulevaisuuden suunnitteleminen liian pitkälle valmiiksi ei ole tarpeellista. Kaikessa tekemisessä ei tarvitse pyrkiä täydellisyyteen. Joskus on hyvä puhua itse vähemmän ja kuunnella enemmän.”

Rane: “Monessa suorituksessa varsin hyvä tähtäin on 80–85 %, vaikkei toki ihan kaikessa. Ja anna nukkumiselle vähän enemmän aikaa.”

Olette olleet pitkään näkyviä toimijoita opiskelija-aktiviteeteissa. Missä kaikessa olette olleet mukana?

Rami: “Olin ensimmäiset neljä vuotta kurssi-isäntänä. Nyt olen ollut Mehiläisen kandivastaavana muutaman vuoden. Muutama oma sävellys on soinut Speksin lavalla ja trailerissa. Veljeni Ranen kanssa olemme myös järjestäneet Superristeilyä ja vetäneet valeluentoja.”

Rane: “Kurssiemäntänä toimin alfasta kurssini valmistumiseen asti. Kandidaattikustannuksella olen ollut mukana valmennuskursseilla opettamassa ja valmennuskurssikirjojen kirjoittamisessa. Speksi imaisi mukaansa Musatiimiin (tuolloin tiimin nimessä ei vielä ollut umlautia) alfavuonna, minkä jälkeen useimpina vuosina tuli jotain Speksissä touhuttua, välillä trailereita kuvaamassa ja editoidessa, lavastamassa, joskus kiertuetta puuhamassa, lopulta hupitiimissä. Olin mukana kaveriporukassa polkaisemassa Tontturallia käyntiin 2011 syksyllä ja jokusen vuoden sitä sen jälkeen järjestelin. Jonkun kauden istuin LKS:n valtuuskunnassa ja hallituksessa. Veljeni Ramin kanssa perustettiin ja edelleen kootaan vuosittain lilluva lääkiskarnevaali Itämerelle.”

Miksi kannattaa lähteä mukaan opiskelijoiden vapaa-ajan toimintaan?

Rami: “Opiskelijatoiminnassa voi oppia monia taitoja, jotka ovat tärkeitä työelämässä ja elämässä muutenkin. Vuorovaikutustaidoissa kehittyminen on hyödyllistä riippumatta siitä, minkälaisiin työtehtäviin päätyy. Vastuun ottaminen ja kantaminen avartaa silmiä. Vastuutehtävissä oppii sen, että välillä joutuu tekemään päätöksiä, joilla ei yksinkertaisesti voi miellyttää kaikkia. Opettavaista on kompromissien etsiminen yhdessä ja yhtä lailla oman eriävän mielipiteen sanominen rohkeasti ääneen. Opiskeluaikana solmitut ihmissuhteet voivat lisäksi kantaa pitkälle tulevaisuuteen.”

Rane: “Oman kurssini ulkopuolisiinkin lääkäisläisiin tutustuminen on tuonut elämääni monta hyvää ystävää, ja kokemukset heidän kanssaan olisivat jääneet toteutumatta, jos ei olisi tullut yhtä aktiivisesti lähdettyä opiskelijatoimintaan. Toki lisää syitä voi keksiä loputtomiin, mutta siinä kenties tärkein. Toki niihin omiinkin kurssilaisiin tutustui paljon syvemmin vapaa-ajanriennoissa. Opiskelijatoiminnassa oppii myös taitoja, joita ei opi luennolla tai ryhmäopetuksissa, erityisesti liittyen vuorovaikutukseen ja ihmisten kohtaamisseen. Myös yritys- ja yhdistystoimintaan liittyviä käytäntöjä ja kommervenkkejä on tullut opittua, ja niistä on ollut paljonkin hyötyä myöhemmin.”

Kuinka tasapainotella opiskelun ja tapahtumien välillä?

Rami: “Wanhan viisauden mukaan tentin voi uusia, mutta hyviä bileitä ei. Sanoisin, että omasta jaksamisesta huolehteminen on kuitenkin kaikesta tärkeintä. Lääketieteen opiskeluun liittyvä tiivis yhteisö johtaa helposti sosiaaliseen paineeseen olla monessa mukana. Oman jaksamisen äärirajoilla oleminen taitaa edelleen olla tabu. Yksi elämän tärkeimmistä taidoista on oppia sanomaan “ei”. Tasapainoilu opiskelun, opiskelijaelämän ja lepäämisen välillä on haastavaa, ja jokainen joutuu etsimään ja löytämään tämän tasapainon itse. Ihmiset ovat erilaisia ja olisi hyvä, ettei aseta itselleen rimaa pelkästään sen perusteella, mitä ympärillä olevat ihmiset näyttävät tekevän ja mihin heidän aikansa näyttää riittävän.”

Rane: “FOMO bileiden ja reissujen väliin jättämisestä ja ahdistus mahdollisesta kurssiarvosanojen tippumisesta lienee usealla opiskelijalla vaa’an eri kupeissa ainakin ajoittain, ja unen määrästä tinkimällä moni aikataulujaan järjestää. Tärkeimpänä ohjenuorana pitäisin sitä, ettei kasvata omaa stressikuormaansa liikaa, koska silloin ei niistä bileistä tai reissuista pääse kunnolla nauttimaankaan, eikä se opiskelukaan silloin niin hyvin kulje. Kaikissa bileissä ei ole pakko olla se viimeinen kukkuja ja kaikista kursseista ei tarvitse saada nelosta tai vitosta. Läpi on läpi, sanoi bileissä käki.”

Mikä opiskelijaelämässä oli ennen paremmin? Mikä taas nyt on paremmin?

Rami: “Voi olla, että nykyään opiskelijatapahtumissa kiinnitetään enemmän huomiota siihen, että mahdollisimman moni kokisi olonsa mukavaksi ja tervetulleeksi. Lisäksi alkoholittomia tapahtumia on enemmän. Mielestäni nämä ovat positiivisia kehityssuuntia. Veikkaisin, että sosiaalisen median ja erityisesti Instagramin kasvu on johtanut tiettyihin epätoivottuihin ilmiöihin, jotka heijastuvat myös opiskelijaelämään. Kun jokainen tuo somessa itsestään esille vain parhaat puolet, on helppo kokea riittämättömyyden tunnetta. En usko, että ihmiset olisivat pohjimmiltaan sen erilaisempia kuin joitain vuosia sitten. Joissain asioissa some tosin saattaa ohjata ihmisiä käyttäytymään pinnallisemmin kuin aiemmin.

Rane: “En koe, että mikään aiemmassa opiskelijaelämässä olisi ollut varsinaisesti paremmin. Nykyään on hyvä, että kiinnitetään huomiota siihen, että myös alkoholittomia tapahtumia löytyy, ja ylipäänsä tarjottavien tapahtumien kirjo on laajentunut mukavasti urheilun ja muiden harrasteiden parissa. Koen, että sosiaalisen median alustat kuitenkin ovat tuoneet opiskelijoille sellaisia paineita, joita en vuosikymmen sitten vielä havainnut. Paine menestymisestä jokaisella elämän osa-alueella on varsinkin lääkiksessä tuntunut hieman kasvavan.”

Miten käytät vapaa-aikaasi?

Rami: “Vapaa-aikaan kuuluu urheilu, musiikki, lukeminen sekä nörttijutut ja tekniikan kanssa puuhastelu. Ystäviä tietysti on myös mukava nähdä.”

Rane: “Vapaa-aikani on kulunut viimeisen vuoden aikana esimerkiksi kamppailulajien parissa, sijoitustoimintaan liittyvää kirjallisuutta lukiessa tai ihan vain kavereiden kanssa oleillessa. Ja joo okei, aivan liian monen Netflix- ja HBO-sarjan parissa.”

Missä näet itsesi 10 vuoden päästä?

Rami: “Tavoitteena on yrittäjyys teknologia-, media- tai terveydenhuoltoalalla.”

Rane: “Haluaisin nähdä itseni merkityksellistä työtä tekevänä yrittäjänä, jolla on myös aikaa perheelleen ja ystävilleen. Tavoitteena on myös perustaa parikin eri yleishyödyllistä säätiötä, ja ehkäpä ne on saatu tuolloin jo potkaistua liikkeelle.”

Jos saisit käyttöösi aikakoneen, mihin ja minne menisit?

Rami: “Olisi erittäin mielenkiintoista nähdä, kuinka pitkälle tiede ja teknologia ovat kehittyneet 1,000 tai 10,000 vuoden kuluttua. Tietävätkö ihmiset vielä, miten elämä ja maailmankaikkeus saivat alkunsa? Onko suhteellisuusteoria ja kvanttimekaniikka onnistuttu yhdistämään kaiken teoriaksi? Ovatko ihmiset levittäytyneet muille planeetoille?”

Rane: “Tulevaisuuteen kävisin kyllä aikakoneella kurkkimaan. Mihin asti teknologinen kehitys ihmiskuntaa on vienyt, tarkoittaako sana puhelin enää mitään, jos jo kohdussa sikiön aivoihin asenntaan siru, jolla olla yhteydessä nettiin ja muihin ihmisiin? Pääsikö Elon Musk Marsiin? Tuliko Kylie Jenneristä Yhdysvaltojen presidentti?”

Mottosi?

Rami: “It’s a poor sort of memory that only works backwards.” – Lewis Carrol

Rane: “Replacing envy with admiration is like turning useless grumpiness into a lifelong free lesson for self-improvement.”

Ramin valinnan paikka

Facebook vs twitter: Facebook
Jazz vs klassinen: jazz
Tieto vs taito: taito
Viesti vs soitto: soitto
Menneisyys vs tulevaisuus: tulevaisuus

Ranen valinnan paikka

Facebook vs twitter: Facebook
Jazz vs klassinen: jazz
Tieto vs taito: tieto
Viesti vs soitto: soitto
Menneisyys vs tulevaisuus: tulevaisuus

Haastattelu: Asser Seppä, Konsta Martiskainen, Laura Nurminen

Kuva: Ömer Acar

Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 4826

Haastatteluporukkamme saapuu pimeässä marraskuisessa sadesäässä somaan punaiseen puutaloon, jonka eteisessä meitä on vastassa kehitysbiologian professori ja lastenpatologi Hannu Sariola. Kirjaimellisesti heti kättelyssä haastateltavamme ilahduttaa meitä kertomalla toimineensa itsekin opiskeluaikoinaan Q-kautisen toimituksessa, myös päätoimittajana. Kodikkaassa ja lämminhenkisessä ympäristössä on mukavaa aloittaa haastattelu.

Paras muisto opiskeluajoilta?

”Tietysti se, että sain kaksi lasta jo opiskeluaikana. Menin jo toisena opiskeluvuonna naimisiin pari kurssia ylempänä opiskelleen tulevan gynekologin kanssa. Opiskelujensa jälkeen hän lähti erikoistumaan. Ja siinä vaiheessa, kun saimme toisen lapsen, valmistuin itse lisensiaatiksi. Olin myös aika paljon mukana erilaisissa opiskelija-aktiviteeteissa. Lastentautien kurssilla Niilo Hallman aina tarkisti, ketkä ovat luennolla. Nimilista kiersi siellä. Itse en ollut yhdelläkään luennolla ja jouduin siksi puhutteluun. Sanoin hänelle [Hallmanille]: ’Olen tehnyt lapsen sinä aikana, kun on ollut lastentautien kurssi. Olen käytännön pediatri.’ Hän sanoi siihen vain: ’Selvä, asia kunnossa.’”

Minkä neuvon antaisit opiskeluja aloittavalle itsellesi?

”Opiskelijoiden pitäisi muistaa huolehtia siitä, että he jaksavat. Tämä [lääkis] ei ole mikään sadan metrin aitajuoksu. Tämä on maraton. Pitää ottaa vähän rennommin ja tehdä välillä jotain muutakin kuin pelkkää medisiinaa. Meillähän on tiedekunnassa paljon esimerkiksi muusikoita ja urheilijoita, jotka pärjäävät hyvin myös opinnoissaan. Tällaiset erilaiset aktiviteetit ja opiskelu tukevat toisiaan. Kyllähän lääketieteellinen on rankka kokemus. Siihen liittyy paljon sellaista henkistä kasvua. Tiedän, miltä se tuntuu, kun esimerkiksi ensimmäisen vuoden opiskelijana menee sikiöavaukseen. Opiskelijat voivat usein pahoin, ja joskus täytyykin mennä istumaan sivulle. Mutta motivaatio näkyy siinä, että kun olo paranee, he tulevat takaisin. Kaiken kaikkiaan elämän raadollisuuden sietämisen oppiminen on tärkeää. Kyse ei ole pelkästään tiedosta, vaan te muututte ihmisinä tämän valssin mukana.”

Mikä oli haaveammattisi lapsena? Miten lopulta päädyit lääkikseen?

”Nuorena halusin lehtimieheksi ja olinkin sitä vähän aikaa. Minua kiinnosti paljon myös genetiikka, se oli kova juttu. Kuitenkin valmistauduin lääkiksenkin pääsykokeisiin varmuuden vuoksi. Lääkiksen kokeet olivat jo olleet ennen genetiikan pääsykoetta. Pyysin isääni varaamaan junaliput Helsinkiin mennäkseni niihin genetiikan pääsykokeisiin. Junassa aloin siinä vielä lukea kokeita varten. Se oli yöjuna. Genetiikan pääsykokeet olivat 7. heinäkuuta. Huomasin sitten yhtäkkiä junassa, että oli 7. päivä ja kello oli yksitoista illalla. Myöhästyin siis niistä kokeista. Sitten Helsingissä menin Penkereelle, jossa oli lääkikseen sisään päässeiden nimilista ulko-ovessa. Olin päässyt sisään, ja sillä lailla se sitten lähti. Toisaalta en sitä lehtimiehenkään uraa koskaan jättänyt. Q-kautisen jälkeen olen tehnyt myös Medisiinari- ja Duodecim-lehtiä. Ensi vuonna toimin Duodecim-lehden joulunumeron päätoimittajana.”

Onko sinulla suosikkia omista luennoistasi?

”Ei ole. Tykkään hirveästi luennoimisesta. Tosin minulla on kyllä inhokki. Se on ’Sydän- ja verenkiertoelimistön kehitys’ -luento. Aina väitän, että yksilönkehityksessä kaikki on ihan yksinkertaista, ja tottahan se on. Tämä aihe ei kuitenkaan ole. Se on niin vaikea, kun pitäisi ymmärtää se kolmiulotteisesti dynaamisena prosessina. Kyllä hikoilen aina ennen sitä luentoa.”

Miten päädyit lastenpatologialle?

”Tein munuaista käsittelevää väitöskirjaani Lauri Saxénille (kehitysbiologian professori ja patologi). Väitöskirjaprojekti eteni hyvin. Edeltäjäni lastenpatologi Jussi Rapola siirtyi viideksi vuodeksi ruotsinkielisen patologian professorin virkaan. Hän kysyi Lauri Saxénilta, jos tämä tietäisi jonkun sopivan henkilön tilalle. Saxén mainitsi minut.”

Minkälaisia ominaisuuksia (lasten)patologilta vaaditaan?

”Kaikki alkaa erikoislääkäritentistä. Riman korkeus on aivan erityinen, ja paljon tenttejä hylätään. Yksikin maligni/benigni -virhe johtaa tentin hylkäämiseen, vaikka tentti olisi muuten virheetön. Vaikka kaikkea ei tiedä, täytyy tietää, mitä tietää ja mitä ei tiedä. Näyte pitää tarvittaessa osata ohjelmoida niin, että siitä saadaan se informaatio, joka ratkaisee diagnoosin. Ja sitten konsultoidaan. Siitä huolimatta, että olen kohta eläkeiässä, joudun joka päivä konsultoimaan. Vastuuta jaetaan, ja kun useammat silmäparit katsovat samaa näytettä, on diagnoosi varmemmin oikea.”

Miten selviät rankoista työpäivistä?

”Hirveän harvoin minulla on rankkoja työpäiviä. Pitkiä työpäiviä saattaa olla. Ihmisten kuvitelma siitä, että lastenpatologia olisi jotenkin rankkaa, on ihan väärä. Se on erittäin luovaa ja mielenkiintoista. Vertaisin sitä melkein kuin salapoliisityöhön tai postimerkkeilyyn. Aina tulee uusia diagnooseja. Vaikka miten vanhaksi elää, löytyy aina jotakin uutta. Sitten tietenkin se, että ala on kehittynyt niin valtavasti. Sekä lasten onkologia että lasten patologia ovat muuttuneet ihan toisenlaisiksi. Tämä on positiivinen ammatti. Leukemialapsista 95 prosenttia selviää hengissä. Toki sitten on joitakin sellaisia kasvaimia, jotka ovat edelleen yhtä vaikeita hoitaa kuin aikaisemminkin. Niitä on kuitenkin onneksi todella vähän. Nostan kyllä hattua kliinikoille, jotka osastoilla hoitavat sairaita lapsia. He ovat aivan hirveässä paineessa.”

Vapaa-ajan lempiharrastus?

“Pyöräilen paljon. Se on parasta terapiaa. Sateellakin kun lähtee pyöräilemään töihin, tuntuu heti siltä, että olisi voittanut jotain jo aamulla. Olen myös ollut mukana Suomen Team Rynkeby -hyväntekeväisyysjoukkueessa. Kun olin projektissa mukana, tuli minulle vuodessa täyteen 5000-6000 km pyörän päällä. Nykyään vähemmän, vuodessa noin 2000 km ehkä.”

Team Rynkeby – God Morgon on eurooppalainen hyväntekeväisyyspyöräilyjoukkue, joka koostuu useista eri maista tulevista pienemmistä osajoukkueista. Joukkueet pyöräilevät vuosittain yhden viikon aikana Pariisiin vakavasti sairaiden lasten hyväksi. Esimerkiksi vuonna 2019 lahjoitettiin 10,6 miljoonaa euroa sairaille lapsille Suomessa, Tanskassa, Ruotsissa, Norjassa, Färsaarilla, Islannissa ja Saksassa. Suomessa tuettavat kohteet ovat Aamu Suomen Lasten Syöpäsäätiö sr sekä Sylva ry. Lähde: team-rynkeby.fi

Mainitset usein luennoilla lastenlapsesi. Mitä tykkäät tehdä heidän kanssaan?

”Minulla on neljä lasta ja kahdeksan lastenlasta. Heidän kanssaan tehdään kaikenlaista kivaa. Lähdemme melkein joka vuosi koko porukalla lastemme perheiden kanssa yhdessä reissuun, useimmiten Suomen sisällä. Viime kesänä olimme Tenojoen lähellä sijaitsevan Akujoen varrella vaeltamassa ja kalastamassa.”

Onko jokin kirja, tv-sarja tai elokuva tehnyt sinuun erityisen vaikutuksen?

”Tykkäsin Rooma-sarjasta todella paljon. Se on hienosti tehty. Kirjoista tykkään esimerkiksi Arto Paasilinnan teoksista. Pidän myös tietokirjoista. Hyvin tehty populaaritieteellinen kirja on aina nautinto lukea. Edesmenneen ruotsalaisen lääkärin Hans Roslingin Faktojen maailma on aivan loistava. Yksittäisistä kirjoista on vaikeaa löytää parempaa tieteen popularisointia.”

Onko perheelläsi erityisiä jouluperinteitä?

”Ei ole mitään erityisiä perinteitä, mutta on se, että ollaan yhdessä. On kaikista tärkeintä viettää edes pari päivää yhdessä. Se on hienoa. Jouluaatto näyttää tässä huoneessa (osoittaa kohti olohuonetta) siltä, kuin myrsky olisi käynyt tai pommi olisi räjähtänyt. Mutta ei se mitään, se kuuluu asiaan.”

Mitä ruokia joulupöydästä täytyy ehdottomasti löytyä, vai onko sellaisia tiettyjä toiveruokia?

”Se on muuttunut. Ei ole enää samanlaista pakkoa. Ennen jouluruoka oli hyvin voimakkaasti vain sitä ’laatikkoa ja kinkkua’. Melkein kaikki lapsistani ovat vegaaneja, ja se tietenkin vaikuttaa. Vanhin lapseni on naimisissa assamilaisen miehen kanssa. Hän (tyttären aviomies) tekee ihan loistavaa ruokaa. Jouluruoka on hyvin erilaista nykyään. Kuitenkin joulupöytään on aina kuulunut sienisipulisalaatti.”

Tehdessämme lähtöä eteisessä sanoi Hannu vielä muutaman rohkaisevan sanan nuorille tuleville kollegoille.

”Vaikka tulevaisuus voi välillä tuntua epävarmalta, kyllä seuraavienkin sukupolvien lääkärit tulevat pärjäämään hyvin.”

Valinnan paikka

Piparit vs joulutortut? Piparit
Salmiakki vs lakritsi? Lakritsi
Wnt vs Notch? WNT
Peruskuolinsyy vs välitön kuolinsyy? Peruskuolinsyy

Haastattelu: Iris Lassila & Matilda Salko

Kuva: Onni Jaskari

Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 4826

Haastatteluun saapuessaan Q-kautisen toimittajia on vastassa hymyilevä Marc Baumann. Hän johdattaa toimittajat tutkimusryhmänsä tiloihin, tarjoaa kuuluisasta espressokoneestaan kahvia ja esittelee kirjahyllyä, jonka hyllyiltä löytyy taikatemppuvälineitä.

Millainen on opiskelutaustasi?

“Kaikki lähti siitä, kun aikoinaan voitin nuorena koulun piirrustuskilpailun. Tästä äitini vasta innostui ja keksi, että Marcista tulisi hyvä arkkitehti. Pyrinkin sitten arkkitehtiosastolle, pääsin sisään ja opiskelin jopa kaksi vuotta. Kahden vuoden jälkeen kuitenkin ymmärsin, etteivät arkkitehdin hommat olleet minun juttuni, ja hain lääketieteelliseen Zurichiin. Tutkijauran aloitin jo kolmannen vuosikurssin aikana – en taida olla edes laillistettu Suomessa tällä hetkellä. Suomeen jäin siksi, koska suomalainen tyttöystäväni ei voinut työskennellä Sveitsissä ja minä osasin myös suomen kielen. Väitöskirjan kirjoitin Suomessa. Olen oikeastaan opiskellut aina, lakiakin olisin voinut mielelläni lukea. Aika ei vain ole riittänyt!”

“Ai niin, meinasi unohtua! Peruskoulun ja lukion kävin Suomessa. 18-vuotiaana Sveitsiin takaisin muuttaessani jouduin suorittamaan ylioppilastutkinnon siellä toiseen kertaan, koska Suomen tutkintoa ei siellä hyväksytty. Eli mulla on kaksi ylioppilastutkintoakin!”

Paras muisto opiskeluajoilta?

“Parhaita opiskeluaikojani taisivat kyllä olla ne ajat, kun toimin medisiinariseuramme Appendixin puheenjohtajana. Tällöin teimme paljon yhteistyötä Pohjoismaiden medisiinarien kanssa, ja tulin kesäisin Suomeen työskentelemään sairaalaan. Oli silmiä avaavaa tutustua muihin opiskelijoihin ympäri Eurooppaa ja nähdä, miten erilainen pohjoismainen kulttuuri oli Keski- ja Länsi-Eurooppaan verrattuna. Mieleeni jäi erityisesti meidän opiskelijoiden välinen kansainvälisyyden ja yhteenkuuluvaisuuden tunne. Mielestäni olisi todella tärkeää, että Suomessakin jokainen medisiinari kävisi vaikka vähintään kuukauden ajan vaihdossa jossain toisessa maassa, sillä siitä oppisi paljon. Voi että, miten hauskaa meillä silloin oli! Kertoo myös paljon, että minulla on vielä tänäkin päivänä monta hyvää ystävää niiltä ajoilta.”

“Toki myös näihin aikoihin kuului vilkas opiskelijaelämä!”

Lapsuuden haaveammatti?

“Kyllä se taisi se arkkitehti olla, kun kerran sen piirrustuskilpailun voitin. Mutta tällä hetkellä tämä nykyinen hommani on ehdottomasti haaveammattini. En missään nimessä vaihtaisi tätä.”

“On tärkeää tehdä työtä, jossa kokee olevansa hyvä ja jota tekee itseään varten, ei muita varten.”

Minkä vinkin antaisit opiskelut aloittavalle itsellesi?

“Hmmm… ehkä sellaisen, että olisin voinut yrittää hakea itselleni ryhmän esimerkiksi opiskelua varten. Siihen aikaan vain mentiin kirjastoon ja luettiin pääasiassa itsekseen, ehkä joskus keskusteltiin opiskeluaiheista. Tuutoritoimintaakaan ei oikein ollut, joten erilaisissa ryhmissä toimimista oli aika vähän. Tykkään tosi paljon tästä nykyisestä järjestelmästä pienryhmäopetuksineen ja tuutorointeineen. Se on todella hyödyllistä!”

“Sveitsissä opiskelijaelämä oli Suomeen verrattuna vähän erilaista. Yleensä opiskelijat lähtivät koulusta suoraan kotiin ja joivat bileissä Kokista. Opiskelijoilla ei ollut ainejärjestöäkään ennen kuin perustin sen!”

Mottosi?

“Luota itseesi. Tee juuri niitä asioita, jotka itse kuvittelet olevan itsellesi parasta. Se on absoluuttinen! Tästä ei kannata joustaa – ei kannata yrittää olla joku muu.”

Lempitaikatemppusi?

“Tällä hetkellä lempitaikatemppujani ovat ”second-level”-taikatemput: silloin kun katsoja luulee taikatempun loppuvan, ei se lopukaan ja siihen tulee vielä jotain lisää. Taikatempun perään tulee siis uusi temppu, jota ei osaisi odottaa. Tämähän sopii hyvin siihen teidän lehtenne meta-teemaan!”

Milloin ja miten innostuit taikatempuista?

“Äitini serkku oli ammattitaikuri. Aina suvun juhlissa me lapset aina kinusimme häneltä uusia temppuja, mutta hän ei ymmärrettävästi aina jaksanut tehdä niitä. Siitä se pieni innostus taisi ainakin lähteä.”

“Silloin kun täytimme samanikäisen vaimoni kanssa kolmekymmentä, päätimme pitää yhteiset 60-vuotisjuhlat. Vaimoni tuli näyttämään juhlien ohjelmaa minulle, ja yhdeksi ohjelmanumeroksi oli laitettu ”taikuriesityksiä”. Kysyin sitten vaimoltani pari viikkoa ennen juhlia, että kuka tämä taikuri on, ja hän vastasi, että se olet kuule sinä. Siinä sitten tulikin vähän kiire harjoitella. Kyllä vaimoni taisi tietää, että olin hieman innostunut taikuudesta.

“En ikinä taio rahasta, vaan haluan tehdä sitä vapaaehtoisesti. Ainoa hyväksymäni palkkio on Kokista, Karnevaali-keksit tai karkit!”

Kuka on supersankarisi?

“Star Warsin Jar Jar Binks! Se sellanen korviaan heiluttava tyyppi, joka teki kaiken aina väärin, mutta jota lopulta juhlittiin sankarina. Homer Simpsonista tykkään kyllä kanssa!”

Kerro ikimuistoisin Nobel-voittajatapaamisesi?

“Näitä tapaamisia on kyllä niin hirveän monta. Olen tainnut tavata seitsemän tai kahdeksan voittajaa.

Baumann selittää lähes kaikki tapaamiset, mutta pyytää valitsemaan Q kautiseen sopivimman tarinan.

“Hauskin taisi olla, kun tapasin Nobelistin Istanbulissa FEBS:n kokouksessa, jonne menin pitämään esitelmää. Tulin hieman myöhässä konferenssin get-togetheriin, ja paikalla oli enää vain pari ihmistä. Pyöreässä pöydässä seisoi yksi mies, ja päätin kysyä voinko asettua seuraksi. Mies suostui, ja ehdotin, että voisin käydä hakemassa meille viiniä ja syötävää. Joimme viinit ja söimme, ja tämän jälkeen sanoin miehelle, että nyt on sinun vuorosi hakea meille juotavaa kun minä kävin nyt hakemassa. Mies oli ensin että en minä kyllä mitään hae, mutta sitten sanoin että nyt kyllä haet kun minäkin kävin. No, kyllä se mies sitten suostui ne viinit hakemaan.”

“Juttelimme sitten hieman uristamme eikä minulla ei ollut hajuakaan, kuka hän oli. Hän vain sanoi olevansa proteiinitutkija, vähän ehkä vihjaili olleensa aika iso uranuurtaja sillä alalla. Tehdessämme lähtöä puheeksi tuli lopuksi se, että mies pitää koko tapaamisen avausluennon, ja sitten minä tajusin. Kysyin häneltä, “oletko sä se nobelisti”, ja hän vastasi että “joo, olen minä.” Se oli aika hauskaa ja noloa samaan aikaan.”

Mikä tutkimuksessa kiehtoo?

“Uuden etsiminen, keksiminen ja kehittäminen. Ja se, ettei tutkimuksessa ole tullut vielä rajoja vastaan, mitä ei voisi etsiä, keksiä ja kehittää. Olen vähän sellainen keksijäsielu, ja se vetää minut tutkimukseen. Ja tietenkin kaikki ne hienot tekniset laitteet, joilla tätä uutta keksitään. Meinasin itse asiassa hakea keksijäkouluun nuorempana!”

Mikä sinua huolestuttaa tällä hetkellä?

“Se, että tämä maailma on menossa epämääräisempään suuntaan: elämme näennäismaailmassa, jossa ihmiset yrittävät olla aina jotain. Syntyy sellaisia määreitä, joilla ei ole juurikaan merkitystä ihmiskunnan kehityksen kannalta. Todellisuus ja kuviteltu todellisuus eivät oikein erotu toisistaan, ja epätodellisuutta jopa arvostetaan. Ihmiset pelkäävät, etteivät ole tarpeeksi hyviä tähän yhteiskuntaan, eivätkä siksi välttämättä löydä todellista itseään. Se minua huolestuttaa, se, että elämme ikään kuin tyhjyyden aikaa.”

Valinnan paikka
Kesä vai talvi? Kesä
Ferrari vai massaspektromeri? Ferrari
Kissa vai koira? Kumpi vaan kelpaa
Pepsi vai Coca Cola? Coca cola! ”Nauraa”
Penn vai Teller? Teller

Haastattelu: Ria Holstein ja Onni Jaskari

Kuva: Onni Jaskari

Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 4826

 

Minkä neuvon antaisit opiskeluita aloittelevalle itsellesi?

Lähde speksiin mukaan heti ensimmäisenä opiskeluvuonna. Opiskelun ohella parasta oli speksaaminen, harmitti että lähdin mukaan speksiin vasta kolmantena vuonna. Näyttelin neljänä vuonna ja ehdin olla lisäksi laulajana, tuottajana, sponsorivastaavana ja äänitehostevastaavana.

Parhaat bileet opiskeluaikana?

Olin kurssin emäntä ja kandiseuran isäntä, joten bileitä tuli järkättyä paljon. Sellaisista bileistä, joita en itse ollut järkkäämässä, on jäänyt mieleen Hampaankololla järjestetyt äärimmäisen hauskat lääkis-hammas-naamiaiset, joissa me pukeuduimme muumioiksi. Tehtaankadun entisen kerhotilan Coman avajaisbileet olivat myös mieleenpainuvat.

Kylmäävin muisto opiskeluajoilta?

Ensimmäinen kandipäivystys Lohjan TK:ssa on jäänyt mieleen. Sen illan piti olla hyvin rauhallinen ja peruskamaa, mutta silloin tuli pari ikävää väkivallantekoa ja yksi hirttäytynyt, joka piti käydä toteamassa kuolleeksi. Se oli aika ravisteleva alku päivystämiselle. Olin silloin ainoa lääkäri päivystyksessä, puhelimen päässä oli joku jolle soittaa.

Lapsuuden haaveammatti?

Ihan nuorena oli perus palomies ja poliisi. Yläasteelta asti oli jo haaveena urheilun parissa työskentelevä lääkäri. Pelasin futista ja korista ja kävin täällä Töölössäkin hoidattamassa urheiluvammoja, sieltä se varmaan tulee.

Parhaat ravintolat Helsingissä?

Käydään vaimon kanssa silloin tällöin uusissa ravintoloissa Helsingissä syömässä, ei ole tiettyjä ravintoloita, joissa aina käytäisiin. Finnjävel on tosi hyvä. Juuressa olin juuri viime viikolla, ja se jäi mieleen hyvänä kokemuksena. Ulkomaalaisen vieraan veisin Savoyhin.

Mitä olet keräillyt?

Keräsin pienenä hetken ajan postimerkkejä. Vaihto-oppilasvuonna keräsin jenkkifutis- ja baseball-kortteja, mutta ne kokoelmat jäivät sinne perheen pikkuveljelle. Nykyään keräilen lintuhavaintoja luonnossa liikkuessa ja kirjaan vuosittaisia havaintoja. Reissussakin on aina pikkukiikarit mukana.

Paras kalastussaalis?

Kalastan kesälomalla niin paljon kuin kerkeän, ja ollaan käyty Lapissa useasti lohireissuilla. 13,5 kiloinen lohi Tornionjoelta oli sellainen once in a lifetime –juttu. Oltiin koko perhe veneessä, kun nappasi, ja saatiin se ylöskin vielä.

Lempitoimenpide?

Hamstring-avulsioiden kiinnitys, siitä on kertynyt kokemusta. Varsinkin isoimmissa sairaaloissa ortopedit valitsevat tai ajautuvat tekemään tietynlaisia leikkauksia enemmän, ja niistä tulee erikoisosaamista.

Unohtumattomin matkakokemuksesi?

Paljon on tullut reissattua, mutta ehkä mieleenpainuvin reissu oli vuonna 2000, kun oltiin alkuvuodesta 3 kuukautta reppureissaamassa Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Luonnon monimuotoisuus oli ihan mieletöntä – samana päivänä pystyi käydä jäätiköllä vaeltamassa ja mennä rannalle. Melottiin siellä hylkeiden keskellä kansallispuistossa ja käveltiin tulivuoren rinteillä. Ja siihen vielä päälle loistavat viinit.

Mikä kirja on vaikuttanut sinuun eniten?

Nuorena luin Taru Sormusten Herrasta –trilogian ja se sykähdytti. Olen edelleen suuri fani. Nykyään ei juurikaan ehdi lukea kaunokirjallisuutta, hyvä kun pysyy oman alan kirjallisuudessa mukana.

Minkä biisin tahtiin on paras tanssia?

En kauheasti tanssi, mutta joku Eaglesin hidas olisi sellainen, tai sitten joku perus rokkibiisi. Speksiajoilta jäi mieleen Matti Holin laulama Queenin Bohemian Rhapsody (tosin ei tanssibiisinä vaan upeana tulkintana).

Onko sinulla lempinimiä?

Pari luokkakaveria kutsui yläasteella Hönöksi, varmaan sukunimen mukaan. Enää ei ole sellaisia, joita kaverit aktiivisesti käyttäisivät.

Kuka on maailman kaunein nainen?

Kautta aikojen Cindy Crawford ja Elle Mcpherson, ihan tasaväkisesti.

Mikä on mottosi?

”Asioilla on tapana järjestyä.” Ei kannata stressata liikaa, ainakaan sellaisista asioista, joihin ei itse voi vaikuttaa. Siinä sivussa kulkee ”Jos se ei tapa, se vahvistaa.”

 

 

Valinnan paikka

ABCDE vai TAPIS-E? ABCDE

Naulaus vai levytys? Naulaus

Elokuva vai näytelmä? Speksi

Kissa vai koira? Koira

Kesä vai talvi? Kesä

Pipari vai joulutorttu? Pipari

Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 4826

 

Mikä on opiskelutaustasi?

Perustutkintoni on filosofian kandidaatti geologiasta ja paleontologiasta. Olen aloittanut perusopinnot geologiasta ja siirtynyt myöhemmin paleontologiaan, joka on hyvin poikkitieteellinen ala. Olen myös tehnyt väitöskirjani samalle laitokselle.

 

Miten päädyit anatomian lehtoriksi lääkikseen?

Opintoihini kuului aikoinaan paljon anatomiaa, ja suoritinkin esimerkiksi eläinlääkiksen anatomian opinnot alani poikkitieteellisyyden johdosta. Olin post docina Yhdysvalloissa, jossa pätevöidyin ihmisen anatomiaan ja kliiniseen anatomiaan, jota sitten opetin tutkimustyön ohella. Saattaa kuulostaa erikoiselta, että paleontologialta päädytään opettamaan ihmisen anatomiaa, mutta se on itse asiassa todella yleistä Yhdysvalloissa. Evolutionaarisen biologian tutkimusryhmämme jäsenistä lähes kaikki opettivat anatomiaa juuri lääkiksessä ja hammaslääkiksessä Howardin yliopistossa.

 

Minkä neuvon antaisit uusille alfoille?

Kun anatomian opetus alkaa keväällä, muistakaa että se on hauskaa ja mielenkiintoista, mutta toisaalta ottakaa opiskelu tarpeeksi vakavasti jo heti alussa. Rinnastakaa anatomian oppeja koko ajan siihen, mitä jo tiedätte. Muistakaa myös, että olette hurjan älykkäitä ja lahjakkaita, olettehan te jo päässeet lääkikseen!

 

Mitä anatomian kirjaa ja kuvastoa suosittelisit valinnanvaikeuden kanssa kamppaileville alfoille?

Ensinnäkin, hankkikaa joku anatomian kirja! Itse käytän kaikkia kuvastoja riippuen siitä, mitä haluan katsoa. Netter antaa hyvän yleiskuvan ja Thiemessä on monia asioita hyvin selitettyinä. Sobotta on myös hyvä kuvasto, mutta sitä meillä ei valitettavasti ole käytössä. Kliinisen anatomian kirja kannattaa myös ehdottomasti hankkia rinnalle. Jos tuntee olevansa enemmän insinöörityyppi ja haluaa hahmotella asioita, suosittelen ottamaan Grayn anatomian. Jos taas tykkää lukea paljon ja haluaa heti perehtyä medisiinaan, suosittelen Moorea.

Parhaat bileet opiskeluaikoina?

Minun opiskeluaikoinani parhaat bileet olivat kyllä ehdottomasti Hämäläis-Osakunnalla! Erityisesti mieleen olivat jääneet sellaiset bileet, joissa oli joku Tavastian klubikeikka siinä samassa.

 

Anatomian lempirakenne?

Sanana ehdottomasti chorda tympani. Mutta laajemmassa mittakaavassa TULE:sta joku, hmm… Vaikea valinta, kun ne ovat kaikki niin ihania! Sanotaan vaikka, että pes, eli jalka.

 

Mieluisin luento pitää?

Tuki- ja liikuntaelimistön alaraajan intro.

 

Parhaat ravintolat Helsingissä?

Urkin pubi ja ravintola Juuri!

 

Kesäsuunnitelmasi?

Lähden pariksi viikoksi Espanjaan paleontologisille kaivauksille, mistä on löydetty Euroopan vanhimmat Homo-suvun edustajat. Toimin siellä petoasiantuntijana.

 

Unohtumattomin matkakokemuksesi?

Olin Afrikassa tutkimassa sudeksi osoitetun kultasakaalin luita. Lähdin viikonloppureissulle Etiopiaan toiveenani nähdä susia lähietäisyydeltä. Aamun valjetessa saimme radiosignaalin sudesta ja lähdimme matkaan paikallisten oppaiden kanssa. Juuri kun aurinko nousi, pilkistivät suden korvat läheisen kiven takaa. Meidät huomattuaan susi ja sen kaksi laumatoveria pakenivat kanjonin toiselle puolelle, ja sain jopa napattua muutaman kuvan niistä. Se oli äärimmäisen positiivinen kokemus.

 

Minkä biisin tahtiin on paras tanssia?

Tanssin viime kesänä JVG:n tahtiin, mutta se oli kyllä aika vaikeaa. Kari Peitsamon Missisippi Voodoo Miehen tahtiin taitaa olla paras tanssia.

 

Paras ruoka Raviolissa?

Syön Raviolissa todella harvoin, mutta sanotaan vaikka joku (intialainen) kasvispata.

 

Lapsuuden haaveammatti?

Eläinlääkäri.

 

Kirja, joka on tehnyt sinuun vaikutuksen?

Sadan vuoden yksinäisyys.

 

Mottosi?

”Kansakunnan sivistyksen taso näkyy siinä, miten se kohtelee eläimiään.” – Mahatma Gandhi

 

Valinnan paikka

 

Kahvi vai tee? Kahvi

Kissa vai koira? Koira

Yläraaja vai alaraaja? Alaraaja

Punaviini vai valkoviini? Punaviini

Kesä vai talvi? Kesä (mä oon Suvi, heh).

Järvi vai meri? Järvi

Deprecated: Function get_magic_quotes_gpc() is deprecated in /home/kandidaadh/qk2020/wp-includes/formatting.php on line 4826