minnalehtisalo

Osastonsihteeri, lääkintävahtimestari, sanelun purkaja, hammashoitaja, amanuenssi, tutkimusassistentti… “Oman alan” kesätöiden valikoima on lääkisläisillä ja hammaslääkisläisillä varsin kattava jo ennen viransijaistusoikeuksien alkamista, ja moni viettää kaikki opiskelukesänsä poikkeamatta kertaakaan valitsemaltaan urapolulta. Kaikille ei oman alan töitä kuitenkaan riitä. Joskus taas ennen lääkisopintoja alkanut kesätyö houkuttaa vielä lääkiskesinäkin. Q-kautinen esittelee X KPL:TTA oman tiensä kulkijaa, jotka ovat löytäneet kesätienestinsä yllättäviltä tahoilta.

 Paperiteollisuuden palveluksessa

Mika Savolainen, L2, vietti alfavuoden jälkeisen kesänsä kolmatta kertaa UPM:n paperitehtaalla. Virallinen työtehtävä oli massanvalmistus. Käytännössä tähän kuului puiden liikuttelua, nappien painelua ja kaikennäköisen tehdasjätteen siivoamista. “Melko yksinkertaista ja aivotonta työtä, pelastuksena kuitenkin kuulokkeiden sallittavuus. Moottorisaha, kirves ja suojalasit tulivat tutuiksi, ja työvaatteet olivat valmiiksi oksennuksen värisiä, jottei työn likaisuus olisi helposti nähtävissä. Lääkiksen kanssa työllä ei voisi siis olla paljon vähempää tekemistä. Vuorotyö ei tuottanut ongelmia paitsi yövuorojen osuessa samalle viikonlopulle kuin Provinssi. Yövuorot loppuivat ja aamuvuorot alkoivat klo 5.30, joten yli vuorokauden valvominen yhteen menoon tuli koettua moneen kertaan. Siihenkin tottuu ja kaikesta selviää, kun siitä maksetaan.” Parasta työssä olikin palkka, pitkälti kiitos hyvien lauantai- ja sunnuntailisien. Mika myöntää hetkellisesti usein vihanneensa työtänsä, ja haluaisi tulevina kesinä oman alansa töihin. Hän hyväksyy kuitenkin totuuden betan valinnanvaran puutteesta, joten UPM saattaa kutsua vielä ainakin yhden kesän ajan.

Muikkujen paistoa ja kulttuurien törmäyksiä Kauppatorilla

Anna-Sofia Mäntykoski, H4, työskenteli torimyyjänä Helsingin Kauppatorilla heinäkuusta lokakuuhun 2015. ”Olin kesätöiden haussa myöhään asialla. Kaverin vinkkaamana päädyin ensin keikkafirmaan henkilökohtaiseksi avustajaksi. Työajat ja palkka olivat aikamoista palapelin kokoamista, etenkin jos avustettavia oli useita. Erästä henkisesti hyvin kuormittavaa asiakasta olisi saanut avustaa täydet 40 tuntia viikossa, mutta en halunnut, ja päädyin etsimään pikapikaa mol.fi:n kautta toisen kesätyön ja päädyin torille.

Työnkuvaan kuului asiakaspalvelua, lohien, muikkujen, pussiperunoiden ja –kasvisten paistamista, pöytien siivoamista, pulujen ja lokkien hätistelyä jaloista pyörimästä, tavaroiden purkamista/pakkaamista yms. peruskauraa. Turistien kanssa esimerkiksi kommunikointi ja kulttuurierot tuottivat välillä huvittavia hetkiä. Japanin kielessä ei ole erikseen r- ja l-äännettä, ja keskustelu saattoi mennä joskus näin:

”One salmon ple”

”Do you mean salmon plate or salmon bread?”

”Salmon ple”

”Uhmm…???”

“This one, this one!”

”Sorry, I can’t see the picture, can you say the price of it? Eleven euros? Five euros?”

”This one, this one!”

Espanjalaiset olettivat saavansa leipää ilmaiseksi ruuan kanssa ja olivat pettyneitä, kun una cerveza olikin ykkösolutta. Lokkeja ruokkivat turistit ja kourakaupalla muikkuja ilmaiseksi ”maistavat” asiakkaat saivat joskus verenpaineen kohoamaan. Annoskuvat teksteineen olisivat saaneet olla hieman selkeämmät, sillä noin kerran päivässä joku kysyi muikkurovetta ihmetellen ”Mikä toi rove kastikkeella on? Mitä on rovekastike?”

Parasta työssä oli aurinkoiset päivät ulkona, torin tunnelma, kivat työkaverit ja asiakkaat. Sai syödä ja juoda ilmaiseksi kaikkea, mitä mmyytiin. Pomolla oli myös crepes-kojun kanssa joku diili, että saatiin hakea sieltäkin ilmaiseksi mitä vaan. Huonointa oli myyntikojun ahtaus, rasvanhajuiset vaatteet töistä lähtiessä, kiireiset päivät, yksi työkaveri, jotkut asiakkaat. Työ oli myös fyysisesti hieman raskasta.”

Ennen torikesää Annu oli ehtinyt opiskella hammaslääkiksessä 2,5 vuotta. Preklinikan oppeja ei torilla päässyt hyödyntämään, mutta varsinaiseen hammaslääkärin työhön yhtymäkohtia kuitenkin löytyy. ”Torimyyjän ja kliinisen hammaslääkärin työssä yhteistä on ihmisten kohtaaminen, asiakaspalvelu, ripeys ja työn fyysisyys.”

Työnantajan kanssa asiat sujuivat pääosin varsin jouhevasti. ”En enää muista, kirjoitettiinko ollenkaan virallista työsopimusta, ja palkan suuruus oli aluksi vähän hämärän peitossa. Palkanmaksussa ei kuitenkaan lopulta ollut ongelmia, ja maksettiin ihan verokortin kanssa, mitä aluksi epäilin. Nettopalkka oli muistaakseni tippeineen n. 11e tunnissa. Työvuorolistoja sai välillä vähän odotella, ja jos oli sateinen sää ja hyvin hiljainen päivä, loppuikin työpäivä vähän aiemmin. Tämä ei kuitenkaan itseäni haitannut. Työnantaja oli kaikin puolin aika reilu tyyppi, itseäni nuorempi, ahkera yrittäjänainen.” Annun työkaverit tiesivät hammaslääkistaustasta ja suhtautuivat siihen neutraalisti. ”Työkavereiden joukossa oli yksi oikeustieteen opiskelija ja toinen, joka opiskeli UCL:ssa medical sciencea.”

Tänä kesänä Annu on ollut oman alan töissä: kaupungilla hammashoitajana toimistotyössä. Eroja torimyyjän työhön löytyy. ”Siisti sisätyö, ei yhtään fyysistä, rauhallista, omaan tahtiin tehtävää itsenäistä työtä.” Valmistuttuaan Annu haluaisi olla töissä paikassa, jossa voi vaikuttaa työaikoihin tai työajat ovat hieman vaihtelevia. ”Aamu-unisuus on hankala ominaisuus, jos on terveyskeskushammaslääkärinä ja työaika alkaa aina 7.30. Jokin muu, esimerkiksi hallinnollinen puoli voisi kiinnostaa myös perus kliinisen työn lisäksi.”

Annu on tyytyväinen, että kokeili jotain muutakin kuin perinteisiä oman alan kesätöitä, ja voisi suositella vastaavaa lääkisläisille laajemminkin. ”Torikesä oli ihan hauska. Jos tykkää asiakaspalvelusta, niin miksei esimerkiksi preklinikkakesinä, jos ei ole löytänyt omaa alaa liippaavaa työtä. Itse kyllästyn asioihin nopeasti ja tykkään kokeilla vähän kaikenlaista, niin on kivaa tehdä välillä jotain ihan muuta.” Omalla kohdalla paluuta toripöydän taakse tuskin on enää edessä.

Töissä festareiden huiskeessa

Rolle Rantala, L6,  oli töissä ammattiviihdyttäjänä Magic Games -firmassa kesinä 2011-2014, eli sisäänpääsykesästä gammakesään asti. Hän päätyi yritykseen kaverin kautta, pienessä firmassa kaikki työntekijät tunsivat toisensa jotakin kautta. Rollen työtehtävänä oli kiertää festareilla ja pitää festarikansalle erilaisia sirkuspelejä: sumopainia, vekkulitikkaita, ja nyrkkipalloa. “Sirkushuveja”, Rolle tiivistää. Kesän aikana tuli kierrettyä 6-10 festarit, eli töitä riitti melkein joka viikonlopulle.

Ensimmäisenä kesänä Rolle oli festaritöiden lisäksi arkipäivinä Mehiläisellä töissä vastaamassa ajanvaraus- ja neuvontapuhelimeen. “Se oli hauska kesä, vaikka töitä olikin melkeinpä joka päivä. Viikonloppuisin työ ei edes tuntunut työltä, lähdettiin kavereiden kanssa pelleilemään festareille”, Rolle muistelee. Osalla festareista musiikista pystyi nauttimaan töiden ohella. Ruississa vekkulitikkaat sijaitsivat päälavan vieressä, jolloin keikkoja pystyi välillä kiivetä seuraamaan tikkaiden huipulle. Työsuhde-etuina festareilta tarttui mukaan erilaisia näytepaketteja energiajuomia, kokista ja sipsejä. Axen dödöjä riitti kämppisporukalle käyttöön pariksi vuodeksi.

Festarikesät ovat jääneet hyvinä kokemuksina Rollen mieleen. Parasta töissä oli hauskuus, sosiaalisuus ja kavereiden kanssa hengailu ulkoilmassa. Huonointa puolta Rollen on vaikea keksiä, yöunet jäivät välillä kyllä vähäisiksi. Työssä oppi käymään rentoa small talkia ihmisten kanssa, ja kynnys puhua uusille ihmisille laski olemattomiin. Lääkiksessäkin festareilla opituista vuorovaikutustaidoista on ollut paljon hyötyä: Haartmanin päivystyksen potilaat eivät paljon eroa humalaisista festarikävijöistä.

Menneenä kesänä Rolle teki jo töitä tk-päivystyksessä. Kokemuksen perusteella hän haluaisi tulevaisuudessa valmistumisen jälkeen tehdä töitä säännöllisin työajoin, paljon operatiivista tiimityötä. Ehkä comeback festaritöihinkin nähdään vielä

Teksti // Heidi Hyvärinen, Minna Lehtisalo, Mika Savolainen

Q-kautisen piti oikeastaan testata kesän aikana pääkaupunkiseudun kuumimmat rannat, mutta kaikki yli 20-asteinen oli tänäkin kesänä kiven alla. Jätimme siis testaamatta myös Seurasaaren nudistirannan. Toisaalta kuulimme myös, että nudistirannalla on eroteltu naisten ja miesten puolet, mikä kirvoitti toimituksessa ajatuksen “mitä järkeä siinä sitten on?”

Sen sijaan tuli testattua kaksi perinteistä suomalaista kesäurheilulajia, joihin useimmilla meistä on syntynyt viha- tai rakkaussuhde viimeistään alakoulun ensimmäisellä luokalla. Pesäpallo ja suunnistus ovat muiden hyvien puoliensa lisäksi ainoat kesäurheilulajit, joissa Suomi on jatkuvasti maailman huipulla. Nyt Rion olympialaisia seuranneena ei voi kuin toivoa, että pesäpallo vielä joskus nousee mukaan olympialaisiin muussakin elementissä kuin näytöslajina.

Pesis ja suunnistus ovat myös tuorein lisä LKS:n harrastusvalikoimaan. Kandiseuralla oli tänä kesänä ensimmäistä kertaa joukkueita mukana Jukolassa. Pesäpalloa on puolestaan pelailtu psykalaisten kanssa Meilahdessa viikoittain, ja kesän treenien satoa korjataan nyt syksyllä Kuntopesissarjassa. Pesiskerhon treenit tulivat testaajalle tutuksi, mutta suunnistusta Q-kautinen testasi tällä kaudella vain omatoimisesti. Ehkä ensi kesänä uskaltaudutaan Jukolaan asti!

Sanovat, että urheilusta tulee hyvä olo. Kyllä ei aina tule.

Suunnistus

Yleisen mielikuvan mukaan suunnistus on se laji, jossa 40-luvulla syntyneet miehet juoksevat Espoon metsissä trikoot jalassa. Viime aikoina suunnistus vaikuttaa kasvattaneen laajalti suosiotaan kaikissa ikäryhmissä, minkä huomaa myös iltarastien ääriään myöten täysistä parkkipaikoista. Jännittävintä rasteille lähtiessä onkin yleensä se, miten löytää lähtöpaikalle ja saako sinne auton parkkiin. Matka parkkipaikalta kartanmyyntiin saattaa kulkea esimerkiksi keskeltä Kehä3:n ramppia, joten jännitystä ja liikuntaa saa jo ennen varsinaisen suunnistuksen alkua.

Vaivannäkö kuitenkin kannattaa. Suunnistamisessa juoksemiseen tulee älyllistä haastetta, minkä vuoksi kartan kanssa maastossa juokseminen tuntuu aivotyöhön tottuneesta lääkisläisestä paljon kevyemmältä kuin tasaisella lenkkipolulla tallaaminen. Mikään ei ole parempaa kuin juosta sateen jälkeen kimaltavassa vihreässä metsässä. Radoista löytyy varmasti jokaiselle sopiva – joskin helpoimmilla niistä saa kaverikseen viisihenkisiä, neljännessä polvessa suunnistavia lapsiperheitä – eikä ainakaan iltarasteilla tarvitse pelätä eksyvänsä yksin erämaahan, sen verran tiheästi kilpakumppaneita metsässä poukkoilee. Aluksi hyttyset, nokkoset, piikit ja ryteiköt saattavat vaikuttaa luotaantyöntäviltä, mutta ei aikaakaan, kun adrenaliini peittää kaiken alleen ja reittivalinnat muuttuvat yhä uskaliaimmiksi. Järkytys saattaa toki olla sitäkin isompi, kun kotiin päästyä kohtaa verinaarmuisen, mutaisen ja hyttysten syömän peilikuvansa.

Huonointa: Se fiilis, kun kömpii klo 22.38 Ruskeasuon Alepaan ostamaan jotain nopeasti uunissa lämmitettävää ruokaa ja vaatteisiin ja hiuksiin imeytynyt sadevesi valuu epämiellyttävästi vartaloa pitkin liuottaen lenkkareista mutaa ja suokasvillisuutta pitkin Alepan lattiaa.

Parasta: Rastien löytymisen lisäksi huomattavasti rasteja helpommin löytyvät kantarellit, mustatorvisienet ja mustikat sekä se, että saa juosta metsässä ja leikkiä Ronja Ryövärintytärtä.

Pesäpallo

Kouluaikojen jälkeen ei pesäpalloräpylään ole juuri tullut tartuttua, koska pesis vaatii varusteiden lisäksi myös riittävästi motivoituneita pelikavereita. Siispä riemullani ei ollut rajoja, kun keväällä kuulin lääkiksen ja psykan yhteisen pesiskerhon perustamisesta. Pesiksessä liikuntaan yhdistyy strateginen ajattelu. Se vaatii ainakin rutinoitumattomalta aloittelijalta myös nopeaa päätöksentekoa ja paineensietokykyä, jotka tuovat mieleen lääketieteellisen pääsykokeen niin hyvässä kuin pahassa. Kaukana ovat ne alakouluajat, jolloin lyöminen oli ainoa asia, jolla oli väliä. Nyt kehittyneemmässä seurassa oma lyöntivuoro on hauska ohikiitävä hetki, jota seuraa lukuisia mysteereitä: kannattaako juosta nyt vai myöhemmin? Uskallanko kärkkyä? Ehdinkö vielä, jos lähden nyt? Parhaimmillaan nämä filosofiset pohdinnat ovat, kun pysähtyy hämmenyksissään kesken juoksun kahden pesän välille ja varmistaa näin, ettei ainakaan ehdi enää minnekään.

Pesis on joukkuelaji, jossa yksilösuoritukset korostuvat. Parhaita hetkiä ovat tietysti ne, kun onnistuu yli odotusten ja saa joukkuetovereilta vuolaita kehuja, mutta myös ne, kun pelaa kuin likinäköinen pingviini ja saa joukkuetovereilta anteeksi. Ainakin pesiskerhon hengessä tämä on joukkueurheilua parhaimmillaan!

Myös pesiksessä ainakin aloittelija voi ylpeänä kantaa vammojaan taistelun merkkinä. Ensimmäisissä treeneissä palloa oli kovin vaikea ottaa kiinni millään siihen tarkoitetulla varusteella, mutta sääret, ranteet ja oma naama osuivat mainiosti tulilinjalle. Kypärän käyttö lisää tässäkin lajissa uskottavuutta.

Huonointa: se, kun rauhallisesti kohti vierivä pallo päätyy jostain käsittämättömästä syystä oman räpylän sijaan kentän päädyn heinikkoon

Parasta: ääni, joka syntyy onnistuneesta lyönnistä

Lopuksi

Sanovat, että urheilusta tulee hyvä olo. Kyllä tuleekin, mutta kauniita sääriä kesän juhliin totisesti ei.

Teksti // Minna Lehtisalo

Kuvat // Minna Lehtisalo, Janita Allekotte

Tiivis tietopaketti opiskelijagarderoobin kulmakivestä asiantuntijoiden kokoamana!

Haalarit ovat opiskelijaelämän yksi näkyvimmistä symboleista. Ne yhdistävät saman alan opiskelijoita ja auttavat tunnistamaan muita. Haalarikulttuuriin kuuluu haalareiden koristelu erilaisilla merkeillä ja härpäkkeillä.
Haalarin väristä ja mainoksista pystyy pitkälle päättelemään henkilön opiskelupaikan. Kuitenkin useilla järjestöillä on saman väriset haalarit, joten niiden tunnistaminen toisistaan vaatii pitkää kokemusta. Jos haluaa saada varmuuden siitä, kenen kaartiin kyseiset haalari-ihmiset kuuluvat, kannattaa suosiolla suunnata selkäpuolelle ja bongata selässä oleva tiedekunnan logo.
Haalareiden syvällinen tarkoitus on mahdollistaa opiskelijaelämän rellestäminen ilman pelkoa vaatteiden likaantumisesta. Joidenkin huhujen mukaan mm. TIK:n (Tietokilta) haalarit hylkivät vettä, likaa ja naisia. Naisten osalta vastaavaa ei olla huomattu lääkiksen haalareiden suhteen.

Historia:
Haalareiden historiasta pyörii kaksi eri teoriaa. Ensimmäisen teorian mukaan haalarien juuret johtavat 1970-luvun Ruotsiin, jossa ruotsalaiset opiskelijat ottivat ne käyttöön B-luokan frakkitakkien puutteen takia. Suomeen haalarikulttuuri rantautui ensimmäisenä Otaniemeen 1970-luvun lopussa. Toisen teorian mukaan Rakennusinsinöörikilta päätti yksimielisesti hankkia rakennustyömaahaalarit käyttöönsä Otaniemen rakentamisen yhteydessä 1950-60-lukujen vaihteessa. Joka tapauksessa haalarikulttuuri yleistyi muidenkin ainejärjestöjen parissa 1980 luvun alussa. Lääkiksen ensimmäiset haalarit otettiin käyttöön 1985.

Perusohjeet:
Haalareihin liittyy muutama perussääntö, jotka on kaikkien hyvä tietää.
1) sponsoreita ei saa peittää (paitsi jos tila loppuu kesken haalareista)
2) haalareiden peseminen tapahtuu ainoastaan niin, että on itse niiden sisällä, eli käytännössä saunomalla ne päällä tai hyppäämällä suihkulähteeseen

Taittelu:
Haalareita käytetään yleensä alhaalla, niin että yläosa on solmittu lanteille. Tällöin taittelussa on kiinnitettävä huomiota siihen, että tiedekunnan logosta ainakin osa jää näkyviin. Parhaiten tämä onnistuu taittamalla hartialinjan kohdalta haalari sisäänpäin. Asetellessa taitosta lanteille, muista jättää “Stadin lääkis” -merkki näkyviin 😉

Suurimmat haalaritapahtumat:
– Syksyn alfa-tapahtumat (alfajaiset, ylämaankisat, …)
– Limeksen appro 5.10
– alfa-beta risteily 14-16.10
– Laskiainen 28.2
– Helsinginkadun appro huhtikuu
– Wappu 31.4-1.5
– Medixit 12-14.5

Must have – härpäkkeet
– skumppalasi /muu vastaava : opiskelijajuhlissa ihmiset ovat yleensä erittäin anteliaita juomien suhteen, ja siksi onkin kätevää, jos omasta takaa on lasi, johon juomaa voi kaataa
– vyö : helpottaa elämää suuresti, kun ei tarvitse pelätä, että haalarit tippuu bailatessa

Muut härpäkkeet
Tässä vain mielikuvitus on rajana. Yleisimpiä härpäkkeitä ovat leit ja pullonkorkinavaajat. Ensiapupakkausta ja jopa pehmolelujakin on näkynyt haalareissa roikkuvan!

Moodaaminen:
Haalareiden tarkoitus on kuvastaa niiden omistajaa! Mielikuvitus on rajana, mutta modatessa kannattaa muistaa, että lahkeet on yleisesti varattu seurustelukumppaneille (vaihdetaan päittäin). Esimerkiksi hihoja ja taskuja voi vaihtaa omista vanhoista muun alan haalareista tai vaikkapa parhaan ystävänsä kanssa!

Haalarimerkit
Periaate on yksinkertainen: mitä enemmän sitä parempi. Haalarimerkit kertovat pitkälti opiskelijan aktiivisuudesta opiskelijaelämässä. Haalarimerkit voidaan jakaa nopeasti kolmeen kategoriaan: ainejärjestön omat haalarimerkit, tapahtumista saatavat haalarimerkit, sekä hauskat haalarimerkit. Lääkiksille on myös tyypillistä että jokaisella vuosikurssilla on omat haalarimerkkinsä.

Teksti // Tero Tamminen, Norma Tuomi-Nikula

Haalarivärivisa

Yhdistä oikea väri oikeisiin haalareihin! HUOM. Tiedekuntien sisällä voi olla useitakin haalarivärejä!

Lääkikset

Helsinki – LKS

Turku – TLKS

Tampere – TLK

Kuopio – KuoLO

Oulu – OLK

Helsingin yliopisto

1. Bio- ja ympäristötieteellinen TDK
2. Farmasian TDK
3. Psykologia (Kompleksi)
4. Logopedia (Foni)
5. Eläinlääketieteellinen TDK
6. Matemaattis-luonnontieteellinen TDK
7. Oikeustieteellinen TDK (Pykälä)
8. Teologinen TDK
9. Valtiotieteellinen TDK (Kannunvalajat)

Aalto

1. Tuotantotalous (Prodeko)
2. KY
3. Bioinformaatioteknologia
4. Prosessiteekkarit
   1. Kemistikilta
   2. Puunjalostuskilta
   3. Vuorimieskilta
5. Fyysikkokilta
6. Athene
7. TIK
8. Koneinsinöörikilta
9. AS
10. Sähköinsinöörikilta
11. TF

Muut

Hanken

TXO (Hoitajat)

Värit

Musta

Valkoinen

Sininen

Punainen

Keltainen

Violetti

Vihreä

Dollarinvihreä

Bolognanpunainen

Valkoiset (sateenkaariraidalla)

Punaruseka

Kaljakorinsininen

Vaaleanpunainen

Luonnonvalkoinen

Oikeat vastaukset:

Nousussa:

Naiset

Naispuolisten alfojen osuus nousi viime vuodesta 50%:lla, ja Q-kautisen seksismityöryhmällä on vahva luotto siihen, että tämä heppatyttökurssi nostaa alfojen tenttimenestyksen takaisin viime vuosikertaa edeltäneelle tasolle.

Siveellinen ja raitis elämä

Onhan nyt sentään syksy.

Prokrastinaatio

Tekosyiden paras sesonki on pian käsillä, kun alkulukuvuoden innostus haihtuu arjen realismiin. Ennen kuin huomaatkaan olet siivonnut kämppäsi, leiponut korvapuusteja, askarrellut joulukortit vuodelle 2018, aloittanut sukututkimuksen, opetellut viittomakieltä, osallistunut maratonille ja hankkinut kolme lasta, mutta Boron nököttää yhä avaamattomana hyllyssä.

Järjestötoiminta

Lääkisläisten valtavirtaa uutisointi erilaisista vaaleista, edustajista ja ehdokkaista vaikuttaa vuodesta toiseen lähinnä ärsyttävän, joten lienee syytä varoittaa poikkeuksellisen kiireisestä järjestövaalikaudesta jo etukäteeen. Syksy polkaistaan käyntiin LKS:n valtuuskunnan vaaleilla, joita seuraavat HYY:n edarivaalit. Vuosi huipentuu LKS:n hallituksen valintaan joulukuussa. Vaikka et itse asettuisi ehdolle, muistathan pliis ainakin käydä äänestämässä! Herkkähipiäisimmät varautukoot, tästä lähtee käyntiin armoton kampanjointisyksy.

Länsimetro

Ei kai tilanne voi enää nykyisestä ainakaan laskea.

Päivä

Kts. “Laskussa”

Laskussa:

Päivä

Syksy koitti taas niin pian. Kts. Viulunsoittaja katolla.

Q-kautisen juorut

Kukaan ei enää vuoda.

Lääketieteellisen pääsykoe

Jälleen alkoi mediassa kiivas väittely, kun lääkiksen pääsykokeiden tulokset julkaistiin. Nykyisen pääsykokeen koetaan päästävän läpi lähinnä itsekeskeisiä ja epäsosiaalisia ihmistaimia, ja monet haikailivat jonkinlaisen soveltuvuuskokeen perään. Paljon resursseja vaativien soveltuvuuskokeiden sijaan Q-kautinen kannattaa lääkisläisten jakoa eri kasteihin heti ensimmäisten viikkojen aikana. Ylämaan kisojen jälkeisenä kouluaamunahan sitä motivaatiota parhaiten mitataan.

Maailmanrauha

Mediassa on kesän mittaan esiintynyt tiivistyvään tahtiin Donald Trump-niminen tragikoominen hahmo kumppaneineen. Ainakin Helsingin Sanomat on uutterasti pitänyt Suomessa yllä mielikuvaa suuruudenhullusta rikollisesta, jota tuskin kukaan täysijärkinen erehtyy äänestämään. On silti hyvä muistaa, mitä kävi Britannian EU-jäsenyydelle ja Pete Parkkosen Idols-voitolle. Mikään ei ole itsestään selvää.

Harry Potter

J.K. Rowlingin nimeä kannessaan kantava näytelmäkäsikirjoitus “Harry Potter ja kirottu lapsi” on otettu vastaan ristiriitaisin tuntein. Teosta on syytetty muun muassa henkilöhahmojen luonteen muuttamisesta ja “fanifiktiomaisuudesta”, mikä luonnollisesti herättää suuria odotuksia meidän kaikkien englannintaitonsa fanficeistä omaksuneiden parissa. Saavatko Harry ja Draco vihdoin toisensa, vai onko kyseessä kenties Dramione-tarina?