Idioottien aikakausi

Vanhojen porvoolaistuttujen kannabissadon tarina päättyi muutama vuosi sitten hieman jopa hassunkurisissa merkeissä. Päihdekeskeiseen puutarhurointiin ryhtyneen Keken (nimi muutettu) luona hengaillessaan Kingi (nimi muutettu) innostui pieneen pilantekoon nähtyään ikkunasta kadulla autonsa luona seisoneet poliisit. Kingi päätti tehdä vanhan kunnon pilan ja osoitti laserkynällä toista poliiseista otsaan. Huomattuaan parinsa otsassa hieman pahaenteisen punaisen pisteen, poliisit syöksyivät autoonsa ja lähtivät pois. ”Hähähää, ne pelästy!” Kingi huudahti.
Pienen hetken päästä Keken oven takana olikin Karhuryhmä, joka tuli ovesta nopeasti läpi ja pisti pojat rautoihin. Viimeisenä pelastusrenkaanaan Kingi päätti esittää hullua ja alkoi ryömiä maassa maan madon lailla. Keken puskat paljastuivat samalla. Muidenkin paikalla olleiden kämpät ratsattiin. Sairaiden ja rikollisten narkomaanien – yhteiskunnan hylkiöiden omasta tahdostaan – huumerinki paljastui. Juttu pääsi Poliisin virallisen nettisivun pääuutiseksi ja luetuimmaksi jutuksi.
Edellisessä tositarinassa on kaksi hyvää opetusta. Ensinnäkin, idiotismi elää edelleen vahvasti keskuudessamme yleisestä oppivelvollisuudesta ja tiedon hankkimisen helppoudesta huolimatta. Toisissa yksilöissä kyseinen filosofian haarauma asuu vahvemmin kuin toisissa. Toisekseen, mediaan yleiseen tarkasteluun ja julkisuuteen suurimpaan huomioon päätyvissä jutuissa ei välttämättä esiinny juurikaan opittavaa. Fiksun tietopainotteinen teksti vaipuu helposti syvyyksiin ja unohduksiin tiedon helpon tuottamisen kyberneoprimitivistisellä aikakaudella, jossa juttujen lukijamääristä kilpailee lukematon määrä markkinatalouden pelisäännöin toimivia tiedon tuottajia. On kannattavampaa viihdyttää lukijoita foucaulttilaisella narkkareihin kohdistuvalla valtiorasismilla kuin tarjota ihmisille oikeasti hyödyllistä tietoa, joka saattaisi auttaa esimerkiksi ehkäisemään päihteiden käytön aiheuttamia haittoja yhteiskunnassamme ja yksilötasolla.
Tiedon tuottamisen helppous ja idiotismin epätasainen jakautuminen lajitovereidemme psykofyysisiin entiteetteihin on muodostunut ongelmalliseksi yhdistelmäksi erityisesti viime vuosien aikana. Prekliinikkoaikani järisyttävin terveyskeskusteluun vaikuttava tapahtuma oli kuuluisa 2010 vuoden The Rasvakeskustelu –episodi, jossa voimakastahtoinen naiskirurgi osoitti, ettei kolesterolilla ole mitään tekemistä ateroskleroosin kanssa. Tieteellinen todistus tapahtui nerokkaalla metodilla: plakkia kilisteltiin rivakkaan tahtiin lasipurkissa suorassa lähetyksessä. Tiede ei kyennyt esittämään vastalausetta. Ja kun ne luolamiehetkin söivät kaiketi mammutteja, niin miksi ihmeessä nyt pitäisi sitten lapata suuhun statiineja ja margariinia, kun se ei ole luonnollista. Mikä on luonnollista, on pitkää hyvää elämää.
A-MOT-performanssista on kulunut nyt reilut kolme vuotta. Keskustelun taso on onneksi kohonnut vieläkin korkeammalle tasolle noista päivistä. Nyt yleisellä foorumilla kumoillaan ja kyseenalaistetaan rivakkaan tahtiin muutakin tieteellisen valheidentuottokoneiston tavallista kansalaista lääketeollisuuden ja muunkin markkinatalouden sätkynukeksi alistavaa propagandaa. Uudet ravintosuosituksetkin kelpaavat lähinnä takaliston pyyhkimiseen, koska on selvää, että THL on 50-prosenttisesti liskon DNA:ta sisältävien ikiaikaisten muotoaan vaihtavien Illuminati-otusten johtama amerikkalaisen sotateollisuuskoneiston tarpeita tyydyttävä huijarilaitos, jonka pääasiallinen tehtävä on sabotoida suomalaisten elämänlaatua kaikin käytössä olevien keinojen ollessa sallittuja.
Edellä esitelty keskustelun taso selittyy sillä, että nykyaikana kaikilla on puheenvuoro ja kaikki mielipiteet ovat tasa-arvoisia. Varsinkin internet-aikana kaikki mielipiteet saavat myös yhtäläisen mahdollisuuden saada huomiota, kun tiedon tuottamista ja jakamista ei rajoita esimerkiksi paino- ja jakelukoneiston keskittyminen tietyille toimijoille. On paljon vaadittu, että jokainen meistä pystyisi muodostamaan kaikesta valtavasta ristiriitaisen tiedon sumupilvestä itselleen käsityksen esimerkiksi tieteellisen maailmankuvan konsensuksista.
Näin muuten jutun alussa mainitun Keken viime keväänä. Päivän kymmenettä kaljaa kahdelta iltapäivällä lipitellyt Keke kertoi naama loistaen, kuinka ”tää on kyl hieno tunne olla selvin päin.” Huumehommat kuuluivat menneisyyteen. Sen sijaan edessä oli uusi haaste. Keke oli edeltävästi harjoitellut erinäisiä hiipimistyylejä ja vaihtoehtoisia naamioitumismenetelmiä yön pimeydessä. Netistä mies oli samaan aikaan löytänyt ninjoja käsittelevää materiaalia, ja älynnyt, että oli huomaamattaan tullut itsenäisesti kehittäneeksi tekniikoita, jotka jo muinaisen japanin yönmustat palkkasoturit hallitsivat. Keken oli ryhdyttävä ninjaksi. Seuraavasta toimeentulotukierästä oli siis hankittava heittoköysi. Word.
-DR Doom
Kirjoitus on ensimmäinen osa huuhaa-ilmiötä käsittelevää juttusarjaa. Kirjoittaja on viidennen vuosikurssin medisiinari, kamppailulajien intohimoinen opiskelija ja entinen vapaaottelija, jonka opiaattiriippuvuuden kehittymisen neurofysiologiaa käsittelevät syvärit farmakologian laitokselle ovat ”kirjoittamista vaille valmiit”.